Konsatarinansa kertoo tällä kertaa entinen ammattiopiskelijamme, laulaja Miia Laitinen.

Hänelle konsa-ajoilta ovat erityisesti jääneet mieleen monenlaiset projektit:

”Upeaa oli konservatorion monipuolisuus. Soitettiin kaikkea jazzista salsaan ja esiinnyttiin laajasti Pohjois-Suomen alueella. Oli myös loistavia sovituskursseja, workshoppeja ja mestarikursseja. Sain todella kattavat tiedot ja taidot sekä paljon esiintymiskokemusta!”

Latinalaismusiikki oli jo tuolloin Miian sydäntä lähellä:

”Mieleen konservatorioajoilta on jääneet erityisesti salsaprojektit, jossa kaikki olivat mukana. Meillä kävi kuubalainen laulaja Laritza Silverio Rojas opastamassa salsalaulussa ja salsaperkussionisti Jartsa Karvonen pitämässä perkussio-workshopin. Parasta oli, kun soitimme suomalaisia tangoja salsaversioina. Sen projektin haluaisin tehdä uudestaan!”

Konservatorio-opintojen jälkeen Miia opiskeli teatteria Limingan taidekoulussa ja lähti ulkomaille syventymään lattarimusiikkiin.

"Kuullessani Hollannin tangofestivaaleilla Unto Monosen Satumaan, halusin palata Suomeen ja alkaa laulamaan tangoa! "

Kiitos konsatarinasta. Kaikkea hyvää muusikon urallesi, Miia!

Kuva Emmi Kähkönen Photography

Olen Sanna Ahvenjärvi. Aloitin opintoni Oulun konservatoriossa syksyllä 1993 musiikinohjaajalinjalla ihanien ja kannustavien opiskelukavereiden kanssa. Ohjaajalinjalla teimme asioita erittäin monipuolisesti, mistä on ollut hyötyä ja iloa monessa tilanteessa myöhemmin. Opiskelimme useita soittimia, teimme satsi- ja sovitusopintoja, soitimme orkesterissa, kamarikokoonpanoissa, lauloimme kuorossa ja opiskelimme sekä kuoron- että orkesterinjohtoa.

Jo opintojen alkuvaiheessa minua alkoi kiinnostaa erityisesti satsiaineet ja sovittaminen. Myöhemmin suoritinkin myös teorian ja säveltapailun opettajan tutkinnon ja jatkotutkinnon Oulun konservatoriossa. Sävellys- ja sovitusopettajani Vesa Valkama suostutteli minua pitkään säveltämään jotain omaa, ja lopulta rohkaistuin säveltämään Pablo Nerudan runoon teoksen sopraanolle ja pianolle. Orkestroin myös teoksen, ja konservatorio-opintojeni kohokohta olikin, kun silloinen Oulun kaupunginorkesteri solistinaan Virve Karén kantaesitti teoksen orkesteriversion vuonna 1999 Nuorten säveltäjien ja solistien konsertissa. Säveltäminen vei minut täysin mennessään ja sillä tiellä olen edelleen.

Sain Oulun konservatoriossa erittäin kannustavassa ilmapiirissä Vesan ohjauksessa etsiä omaa sävelkieltäni ja kerätä erilaisia taitoja säveltäjän työkalupakkiin. Ei ollut kiire, tärkeintä oli tehdä asiat hyvin ja huolellisesti. Sävellyksen opiskelu ei ollut aina helppoa ja tunneilla oli tilaa olla oma itsensä kaikkine tunnetiloineen.

Erittäin tärkeää opiskeluaikana olivat myös konservatoriossa saadut ystävät, joiden kanssa intensiivisen opiskelun vastapainona vietimme iloista opiskelijaelämää mm. Reikun lauluilloissa. Sieltä voittamamme lauludiplomi voittajatiimin allekirjoituksilla komeilee edelleen konsan opiskelijoidenhuoneen seinällä!

Oulun opintojen jälkeen jatkoimme sävellysopintoja konservatoriossa tapaamani aviomieheni Tapio Lappalaisen kanssa Luxemburgin konservatoriossa ja sen jälkeen Mozarteum-yliopistossa Salzburgissa, jossa molemmat suoritimme sävellyksen maisteriopinnot.

Mun nimi on Teea Pospiech. Opiskelin Oulun konservatoriolla nokkahuilun soittoa vuosina 2004-2016. Tämän jälkeen päädyin Tampereen Ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikkipedagogin AMK-tutkinnon, nokkahuilu pääinstrumenttina. Nykyään työskentelen nokkahuilunsoiton opettajana pääasiassa Pirkanmaalla ja Helsingissä, välillä muuallakin. Lisäksi mm. esiinnyn satunnaisesti, tuotan vanhan musiikin konserttisarjaa ja muutenkin olen monella tapaa aktiivinen sekä instrumenttini, että vanhan musiikin kentän parissa.

Mielestäni hauskimpia kokemuksia ovat erilaiset tapahtumat, projektit ja konsertit. Itselle varsinkin erilaiset esiintymistilaisuudet, konservatoriolla, eri puolilla Oulua ja välillä myös Oulun ulkopuolella, antoivat nuorempana paljon intoa soittamiseen.

Mun ehkä top 3 vinkkiä musiikinopiskelijoille:
• Muistakaa pitää hauskaa!
• Kokeilkaa rohkeasti erilaisia asioita ja kappaleita mitä soittotunneilla, proggiksissa tai vaikka kesäleirillä tulee vastaan, koska ikinä ei tiedä mistä sun uusi suosikkikappale tai musiikkityyli tai vaikkapa harjoite löytyy
• Malttia tekemiseen ja yritä aina parhaasi. Kaikki ei aina onnistu tai toteudu ihan saman tien.

Ainiin, ja läksyistä ei kannata stressata, ainakaan liikaa!

Opiskelin Oulun konservatoriossa musiikkilukioaikanani pianonsoittoa. Usein harjoittelu konsalla venyi myöhäiseen alkuyöhön, joista eräänä kuulin huhuja, että maailmankuulu pianistivelho, Grigori Sokolov, harjoittelee juuri parhaillaan Madetojan salissa. Ei kun siis sukkasillaan salin ovea hipihiljaa raottamaan, ja tottahan se oli: flyygelin kansi oli kohotettuna lentoon, sille oli ripustettu pikkutakki ja hiukan kumarainen hahmo uppotti käsiään vastustamattomasti koskettimien syvyyksiin. Tuskin uskalsin hengittää pimeässä salissa. Siinä hetkessä puhutteli omistautuminen tärkeäksi koetulle asialle.

Musiikille onkin usein aika helppoa antautua, ja jos siitä haluaa ammatin, niin omistautuminenkin on paikallaan. Se on usein äärimmäisen palkitsevaa ja tuottaa syvää iloa. Ja onhan niitä pöllömpiäkin ammatteja kuin soittaminen?
 

"Muistot konservatoriossa opiskelusta ovat äärettömän lämpimät! Kävin musiikkiluokat ala-asteen kolmannelta luokalta lukion loppuun Oulussa. Samalla kävin piano- ja teoriatunneilla Oulun konservatoriossa, jossa koin teininä Jouko Tötterströmin pianotunnilla musiikillisen ”herätyksen”. Se oli sitten menoa, hurahdin musiikkiin niin täydellisesti, että minusta tuli ammattimuusikko: pianisti ja säveltäjä."

Rännäli perheineen palasi Ouluun pitkän ajan jälkeen muutama vuosi sitten:

"Asuin New Yorkissa 22 vuotta. Nykki on upea, inspiroiva paikka ja siellä olikin sopiva työhybridi: sopivassa suhteessa esiintymisiä, opetusta ja erikoisprojekteja. Vaimon kanssa tästä huolimatta puhuimme vuosittain muutosta Eurooppaan. Korona oli sitten viimeinen tikki, ja päätimme muuttaa Ouluun, sillä vanhempani asuvat Oulussa ja 8-vuotiaalle pojallemme tarjoutui myös täten oiva mahdollisuus viettää aikaa mummolassa. Olemme viihtyneet hyvin. Oulu on kasvanut, kehittynyt ja kansainvälistynyt paljon vuosien saatossa."

Mika Rännäli antaa vinkkejä opiskelijoille:

"Lykkyä pyttyyn! Opetelkaa rakastumaan joka ikiseen nuottiin, jota soitatte! Ja soittakaa vain teoksia, jotka saavat sydämenne sulamaan! Enemmän laatua, kuin määrää harjoitteluun. Aina kun harjoittelet, tiedä mitä asiaa kulloinkin harjoitat. Ja pidä huoli siitä, että soitto/kappale menee paremmin harjoitussession lopussa kuin alussa. Mutta ennen kaikkea, nauti musiikista ja pidä hauskaa, olitpa sitten ammattiin tähtäävä soittaja tai omaksi ja muitten iloksi soittava harrastaja."
 

Joona Penttilä opiskeli Oulun konservatoriossa klarinetinsoittoa ja klassista laulua yhteensä melkein 20 vuotta. Hän kouluttautui sittemmin kauppatieteiden maisteriksi ja työskentelee nyt Alpa-nimisen vaatebrändin talousjohtajana.

“Musiikki merkitsi ja merkitsee erittäin paljon. Musiikki oli kasvavalle nuorelle merkittävä itsetuntoa, pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötaitoja kehittävä harrastus. Musiikista sai tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja toisaalta myös opettavaisia jännityksen, epäonnistumisen ja pettymyksen kokemuksia.”

Hän kokee, että musiikkiopinnoista on ollut paljon hyötyä työelämässä: “Isotkin teokset koostuvat pienistä osista, jotka on saatava kuntoon jotta kokonaisuus toimisi. Klarinetissa tämä saattoi tarkoittaa nopeiden juoksutusten loputonta toistamista, ja laulussa äänenmuodostuksen väsymätöntä harjoittelua. Kun tekniset yksityiskohdat oli kunnossa, oli mahdollista keskittyä enemmän musiikkiin, harjoitella teoksia säestäjän kanssa ja lopulta esittää niitä yleisölle onnistuneesti. Ajattelen että voin käyttää näitä oppeja myös työelämässä; isotkin projektit koostuvat lopulta pienistä palasista, jotka on saatava kuntoon ennen kuin voidaan edetä kohti isompia tavoitteita. Oikoreittejä ei ole, mutta ahkeruus palkitaan.”

Hienoja muistoja liittyy mm. puhallinorkesteriperiodeihin ja joulukonsertteihin: “Meillä oli todella hyvä orkesteri, ja voitimme jopa puhallinorkestereiden SM-kilpailut. Sain soittaa orkesterissa myös bassoklarinettia ja se oli kyllä siistiä. Myös Festivossa soittamiseen liittyy todella mukavia ja hienoja kokemuksia. Lisäksi mukavana muistona on jäänyt mieleen klassisen laulun joulukonsertit Oulujoen kirkossa.”

Kahden pienen lapsen isänä Joona tasapainoilee ajankäytön kanssa. Hän kuuntelee kuitenkin paljon musiikkia ja keikkailee laulu- ja kuoromusiikin produktioissa. “Haaveilen että minulla olisi jossakin vaiheessa taas aikaa harjoitella klarinetinsoittoa ja osallistua esimerkiksi puhallinorkesterin toimintaan. Klarinetti on hyllyssä odottamassa, ja silloin tällöin sitä soitankin.”
 

Konsatarinansa kertoo Eeva-Sofia Haukipuro, huilisti, pasunisti ja baritonitorvisti, lääketieteellisen tekniikan diplomi-insinööriksi valmistunut entinen konsalainen. Hän työskentee magneettikuvauslaitteiden tuotekehityksen parissa Helsingissä.

“Alakouluiässä musiikkiharrastus antoi minulle ystäviä. Antoisimmat hetket musiikin parissa koin puhallinorkesteritoiminnassa. Yhdessä päästiin soittamaan viikoittain Oulussa, aika-ajoin myös orkesterileireillä ja jopa ulkomailla. Mitä ihania muistoja onkaan luotu orkesterileirien väsyneinä aamuyön tunteina! Vahvasti mielessä on myös reissu Oulun ystävyyskaupunkiin Leverkuseniin. Joidenkin saksalaisten ystävien kanssa pidän edelleen yhteyttä.”

Eeva-Sofian musiikillisen elämän kohokohta on ollut sinfoniaorkesterissa soittaminen. Hän osallistui mm. konservatorion ja OAMK:in yhteiseen Taikahuilu-produktioon. “Se oli todella jännittävää, mutta erittäin antoisaa aikaa! Ilman tuota kokemusta musiikkiurani tuskin olisi jatkunut harrastuksenani niin pitkään ja vienyt minua soittamaan Musiikkitalon ja Finlandia-talon lavoille.” Huilunsoitto on jatkunut opiskeluaikana Ylioppilaskunnan Soittajien riveissä. Pasuunansoitto on avannut uudenlaisia ovia; Eeva-Sofia on päässyt mukaan soittamaan musiikkiteatterin bändiin, bilebändin kanssa Provinssirockiin ja legendaariseen Retuperän WBK-kokoonpanoon, ensimmäisenä naisena!

“Musiikkiharrastus on tuonut minulle äärettömästi kokemuksia ja ystäviä, mutta myös kasvattanut luonnetta. Se on opettanut esiintymistaitoja, kärsivällisyyttä ja periksiantamattomuutta. Suosittelisin musiikkiharrastusta aivan kaikille ja kokemuksestani myös niille, jotka eivät koe olevansa erityisen musikaalisia tai halua välttämättä tehdä siitä itselleen ammattia. Harrastuksen tuomista taidoista on ollut valtavasti apua niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Musiikki tuo ihmisiä yhteen, olit sitten missä päin Suomea tai maailmaa tahansa.”
 

Konsatarinansa kertoo maantieteilijä Mikko Autio, joka toimii kaupunkisuunnittelun parissa Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluissa. 

Mikko soitti konsalla alttoviulua yhdeksän vuoden ajan. Soittaminen oli hänelle tärkein ja aikaavievin harrastus, sillä viikottaisten soittotuntien ja orkesteriharjoitusten lisäksi piti harjoitella päivittäin. Kauan sitten opitut taidot ovat pysyneet muistissa ja ovat ahkerassa käytössä, sillä Mikko soittaa yliopiston kamariorkesterissa, pienkokoonpanoissa ja projekteissa. Hän kuuntelee paljon musiikkia, käy konserteissa, ja kaveripiirissä suuri osa on musiikinharrastajia.

”Musiikin harrastaminen on tuonut paljon hyödyllisiä taitoja, kuten pitkäjänteisyyttä. Orkesterisoitossa on oppinut toimimaan osana ryhmää, mikä auttaa nykypäivän tiimityöskentelyssä. Soittoharrastus on tuonut paljon keskustelutilanteita niin töissä kuin vapaa-ajalla, sillä se kiinnostaa muita. Usein saa osakseen ihailua ja kiinnostusta!”

Mikko suosittelee musiikkiharrastusta lähes kaikille. Tärkeintä on oma kiinnostus ja halu oppia. Kotiväeltä saatu kannustus ja tuki on tärkeää etenkin silloin, kun motivaatio on ajoittain hukassa.
”Esiintymiset ovat olleet soittoharrastuksen mieleenpainuvimpia hetkiä: jännityksen voittaminen, soittokaverit ja sukulaiset yleisössä, onnistumiset, joskus myös epäonnistumiset. Vaikka harvoin on itse täysin tyytyväinen omaan suoritukseen, hyvin sujunut konsertti tuo kuitenkin onnistumisen tunteen.”

Konsatarinassa psykologi, systeeminen business coach ja kouluttaja Annukka Niemelä kertoo muistojaan Oulun konsan piano-opinnoistaan.

”Soittimena piano tuntuu siltä, että sillä pystyy tekemään ihan mitä vain kun vain opettelee tekemään. Sitä kokemusta ei olisi tullut ilman mahtavaa opetusta ja tsemppiä mitä konsalta jäi mieleen. Samat ihanat tyypit siellä vuodesta toiseen kuuntelemassa kärsivällisenä vaikka sössisi samat kohdat joka konsertissa!” 

Soittaessa on saanut purkaa tunteet laidasta laitaan. Pianon äärellä on oppinut sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta. Nämä taidot ovat auttaneet elämässä muutenkin: jos on vuosien työn tuloksena oppinut soittamaan poskettoman vaikeat biisit, niin opiskeluiden ja työelämän haastavuudet eivät tunnu niin valtavalta vuorelta. 

”Jokainen elämän osa-alue on vähän kuin yksi pianokappale osana konserttia, jossa soittaa itse viisi kappaletta ja muut muusikot 30 kappaletta. Koko konsertti ei ole surullinen tai epäonnistunut, vaikka osa omista kappaleista olisi epäonnistuneet. Ajattelen, että elämä ja ihmisyys toimii ihan samalla tavalla - välillä ei oikeasti tiedä, miten edetä, ja sitten tarvitsee pysähtyä ja etsiskellä suuntaa.”

Psykologin vastaanotolla istutaan lopulta ihan samalla tavalla kuin pianonkin äärellä yhdessä sekä mukavien että vaikeiden asioiden äärellä. Se kysyy pitkäjänteisyyttä ja uskoa siihen, että elämä tuo tullessaan menetysten, kriisien ja huolien lisäksi myös hetkiä itselle tärkeiden ja rakkaiden asioiden parissa.

”Musiikki on upea, elämään täyteläisyyttä tuova laji. Suosittelen todellakin hakeutumista konsalle ihan kenelle vaan! Teette mielettömän tärkeää työtä, olen älyttömän kiitollinen että sain soittaa konsalla!"

Linnea Alasaarela, Etelä-Suomen aluehallintoviraston terveydenhuoltoyksikön ylitarkastaja, kertoo muistojaan Oulun konsan oboe-opinnoistaan. Linnea soitti oboeta konsalla 8-vuotiaasta 19-vuotiaaksi.

"Oboen soittaminen oli minulle tärkeä harrastus ja iso osa elämääni. Kävin soittotuntien lisäksi myös orkesterissa ja välillä soitin pienemmissä yhtyeissä. Musiikkiharrastuksesta on ollut minulle tosi paljon hyötyä työelämässä ja elämässä yleensä. Musiikin kautta opin pienestä saakka pitkäjänteisyyttä. Oboeta ei opi soittamaan viikossa eikä vuodessakaan, joten palkintoa työstä ei saa heti, mutta kehittymistä tapahtuu koko ajan. Musiikkiharrastuksen kautta opin myös toimimaan ryhmässä, ottamaan vastuuta ja luottamaan itseeni. Oboisteja oli orkesterissa usein vain muutama, joten jokaisen oboistin rooli oli merkittävä. Nykyään työelämässä painotetaan paljon tiimityöskentelytaitoja. Tätä opettelin lapsena ja nuorena viikoittain yhteissoiton parissa."

"Musiikkiharrastuksen kautta olen saanut harjoitella esiintymistä yksin ja ryhmässä. Noista esiintymiskokemuksista on hyötyä nykyisessä työssäni, jossa olen paljon tekemisissä työkavereiden ja asiakkaiden kanssa päivittäin. Musiikki on välillisesti antanut minulle myös puolison. Olimme samalla luokalla Madetojan musiikkilukiossa ja kysyin nykyiseltä mieheltäni Hannulta, voisiko hän säestää minua oppilaskonsertissa, ja siitä se lähti! Olen saanut musiikkiharrastuksen kautta myös todella paljon muita hyviä ystäviä."

"Suosittelen musiikkiharrastusta ihan jokaiselle! Musiikkia voi harrastaa monella tavalla ja soittimia on olemassa hyvin erilaisia. Musiikkiharrastuksen voi aloittaa myös vanhempana. Jokaisella on myös soitin omasta takaa, oma lauluääni." 

Linnealla on paljon ihania muistoja konsan ajoilta: huikeita yhteissoittokokemuksia ihan ensimmäisestä orkkaharjoituksesta lähtien ja kannustava ja lämmin ilmapiiri. Tukea, tsemppiä ja kannustusta Linnea on saanut omalta opettajalta, kotiväeltä ja muilta opettajilta. ”Soitonopettajalla onkin suuri rooli lapsen ja nuoren tukemisessa.” Tänä päivänä musiikki on läsnä Linnean elämässä laulun ja pianonsoiton muodossa. 

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:ssä aluepäällikkönä toimiva Tanja Tianen opiskeli konservatoriossa sellonsoittoa kahdeksan vuotta. Tanja on myös kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston jäsen.

”Soittoharrastus on opettanut esiintymistaitoa, epämukavuusalueelle kuten jännittäviin esiintymistilanteisiin menemistä, epätäydellisyyden sietämistä sekä pitkäjänteisyyttä. Olen saanut herkkävireisen sävelkorvan ja tottakai todella mukavia muistoja. Suosittelen musiikkiharrastusta ihan kaikille joilla on kiinnostusta musiikkiin ja soittamiseen.”

Tanja ei soita enää aktiivisesti, mutta nauttii laulamisesta ja musiikin kuuntelemisesta sen kaikissa muodoissaan. Tanja on aloittanut laulutunnit ja käynyt myös viola da gamba-tunnilla entisen sello-opettajansa innostamana ja se oli todella ihanaa!

Lähetä kuva ja teksti seuraavaan osoitteeseen:

sanna.smolander@eduouka.fi