Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Prosaisti

Hellaakosken suorasanainen kirjallisuus on jäänyt runojen varjoon, mutta myös sillä on lukijalleen annettavaa. 1920-luvun alussa Hellaakoski julkaisi romaanin Suljettujen ovien takana. Ekspressiivisenä pidetyn teoksen tapahtumat ajoittuvat suurlakon ja kansalaissodan ympärille. Yhteiskunnalliset tapahtumat ovat taustan roolissa. Syvällisemmäksi ja elävämmäksi osuudeksi hahmottuu nuoren miehen psykologinen kehitystarina. Teos on maalauksellinen, ja erityisesti päähenkilön kuvauksessa Hellaakoski käyttää voimakkaita värejä. Jo avausluvussa miestä taustoittavat kirkas hanki ja veren puna. Eksistentialistiset ajatukset kulkevat tummasävyisinä kirjan lävitse. Päähenkilö on "kuin irrallinen lehti tuulessa" ja kokee, ettei "minun kieltäni ymmärrä enään kukaan, enkä minä muitten". Lämpöä ristiriitaiseen elämään tuo rakkaus. Runoilijan osakin vilahtaa ironisesti kirjan sivuilla:

"`Sinä olet vain sellainen, hm, runoilija.´
Ja ukko tekee halveksivan liikkeen kädellään. `Runoilija´ on pahin solvaus, mitä hän voi kenestäkään ihmisestä sanoa."

Ajanjaksona, jona Hellaakoski "koetti tietoisesti karttaa runojen kirjoittamista", hän jälleen purki luovuuttaan suorasanaiseen tekstiin ja julkaisi novellikokoelman Iloinen yllätys. Teoksen sävyä luonnehtii Kaarina Sala pakinoivan keveäksi. Erikoiset yksilöt pääsevät lähikuviin valottamaan kiinnostavia psykologisia pohdintoja. Kupiainen vertaa Hellaakosken ihmiskuvausta novellikokoelmassa geologin työhön ja arvelee hänen olevan tässä tehtävässä miltei enemmän tiedemies kuin taiteilija. Novelleissa Risto vaatii oikeutta "totuuteen ilman viikunanlehtiä", liikaan älyllisyyteen kietoutunut Tuomas herää etsimään tunne-elämää lapsen osasta ja nöyrä äiti kasvaa kriisitilanteessa omaksi itsekseen, eikä enää suostu miehensä väkivallan kohteeksi.

Hellaakosken viimeisissä vaiheissa katosi dramaattisesti romaanikäsikirjoitus, jota runoilija oli kirjoittanut vuosien ajan. Kirjan nimi oli "Raskas-Matti" ja se kuvasi symbolisesti Hellaakosken omaa persoonaa. Runoilija tallensi ja hävitti jäämistöään, kun tiesi kuolemansa lähestyvän. Sairaalaan lähdön kiireessä hän erehdyksessä syötti liekeille säilytettäväksi aikomansa paketin, ja niin romaanikäsikirjoitus paloi tuhkaksi.

Lähteet:

Kupiainen, Unto 1953: Aaro Hellaakoski: ihminen ja runoilija. WSOY: Porvoo.

Sala, Kaarina 1993: Aaro Hellaakoski, runoilija ja tiedemies. Teoksessa Viimeinen dinosauri. Näyttelyjulkaisu. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 23-34.