Tekstin koko A- A+

Jäähyväiset kulttuurikommareille

1970—luvun lopun Oulu paistaa läpi Kauko Röyhkän anarkistisesti irrottelevassa fantasiaromaanissa Aave joka maalasi taulun (1982). Siinä pannaan halvalla pikkukaupungin perässähiihtäjiä: liepeilevää kulttuurijengiä, byrokraatteja ja vaihtoehtomuodikkuutta.

[Kuva: Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

Samoissa vuosissa eletään omaelämäkerrallisessa kehitys- ja taiteilijaromaanissa Miss Farkku-Suomi (2003). Siinä kuvataan nuorison ajankuvien ja sukupolvikokemusten murrosta: ollaan siirtymässä puoluepolitisoituneelta, taistolaisuuden leimaamalta 1970—luvulta kohti alakulttuurien ja vaihtoehtoliikkeiden kirjomaa 1980—lukua.

Romaanissa tätä ajankuvien murrosta edustavat väistyvät "kulttuurikommarit" ja Ouluunkin maihinnousua tekevä punk rock ja uuden aallon musiikki. Röyhkän omin sanoin:

Halusin kirjassani kuvata nimenomaan hetkeä vähän ennen punkia, aikaa, jolloin Hurriganesien edustama farkkumaailma muuttui punkmaailmaksi. - - Olivathan stallarikuviot [stalinistit, taistolaiset] aika huvittavia kun niitä nyt katsoo. Kulttuurikommarit olivat kuitenkin omalla tavallaan yhtä vilpittömästi innostuneita ihmisiä kuin punkkaritkin. He eivät vain tajunneet, että punkin kapinallisuus ei ollut samaa kapinallisuutta kuin heidän kapinallisuutensa. Kyllä minun sukupolvelleni alkoi jo olla selvää, että kommunismi ei toimi. - - Itse löysin aatteeni rock'n'rollista, jos sitä nyt voi aatteeksi sanoa - - Olihan se hirveän vakavaa aikaa. Jokaisella piti olla mielipiteitä maailmantilanteesta ja politiikasta. Jos ei ollut mielipiteitä, pidettiin tyhjänpäiväisenä. Nykyään taas kenelläkään ei tarvitse olla mitään mielipiteitä. Liekö sekään nyt niin hyvä asia.

Lähteet:

Karhu, Tuomo 2004: Mieluummin taiteilija kuin taikuri. Turun sanomat 9.9.2004.

Pihlajaniemi, Anna 2004: Tehtaan varjossa Oulussakin. Kaleva 7.9.2004.

Röyhkä, Kauko 2003: Miss Farkku-Suomi. Helsinki: Like.

Sihvo, Hannes 1982: Arkkianarkisti Oulusta. Uusi Suomi 18.9.1982