Tekstin koko A- A+

Pohjoisen yöpuolella

Torniolaissyntyinen taidemaalari, kriitikko ja kirjailija Einar Reuter (1881–1968) käytti taidetöissään nimeä E. Ahtela. Pohjoisen luontoa ja ihmisiä kuvaavien romaaniensa lisäksi Reuter kirjoitti myös kauhukokoelman Dégénéré: kauhu- ym. kertomuksia (1918). 

Kurikkalaissyntyisen, Oulussa vaikuttaneen Samuli Paulaharjun (1875-1944) tuotannossa merkittävässä roolissa ovat kansanperinne ja myyttisen pohjoisen kuvaaminen. Paulaharjun ainoa puhtaasti kaunokirjallinen teos Tunturien yöpuolta (1934) ammentaa lappilaisesta tarinaperinteestä ja fantasiasta.
 
  
Paulaharju kuvitti itse teoksensa Tunturien yöpuolta.
 
Paulaharjun novellien kerrontaa hallitsevat luonto sekä ihmisen ja luonnon pyrkimys takaisin keskinäiseen harmoniaan. Aiheet keskittyvät lappilaisen tarinaperinteen kauhuaiheisiin: yöhön ja pimeyteen, noitiin, paholaiseen ja henkiolentoihin.
 
Kertomaperinteestä ammentavat myös Elsa Vuontisjärvi (s.1937) ja Paula Havaste (s. 1962). Vuontisjärven Proksinvainiot -romaanin (1993) Ingeri Hansenilla on parantajan ja näkijän lahjat. Havasteen romaanit Kotasavun Marja (2004), Lapinmaan Nilla (2005) ja Maaren, samaanien sukua (2008) ovat maagisen realismin elementtejä hyödyntävää historiallista viihdettä.
 
Kajaanissa syntynyt ja sukujuuriltaan hailuotolainen Tuula Rotko (s. 1944) on kuvannut teoksissaan historiallista Hailuotoa sekä fiktiivistä saarimaisemaa. Romaanit Rakkautta vainon aikaan (2002) ja Riikka näkijä (2004) käsittelevät luonnonmagiaa, parantamista ja noituutta. Romaani Susi ja surupukuinen nainen (1998) siirtää ihmissusimyytin nykypäivään.
 
              
 
Haukiputaalaislähtöisen Päivi Alasalmen (s. 1966) psykologisissa trillereissä kauhuelementeillä on merkittävä osa. Vuonna 1996 Alasalmen kauhutrilleri Vainola oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Selkeämmin fantastisia elementtejä ja kauhua Alasalmi käyttää teoksessaan Metsäläiset (2000).
 
Oululainen kriitikko Juha K. Tapio (s. 1957) on luonut erityisen postmodernin metafiktion teoksellaan Frankensteinin muistikirja (1996), joka kertoo Frank Stein -nimisen hirviön tarinan. Tapio jatkaa siitä mihin Mary Shelley jäi klassikkoteoksessaan Frankenstein: uusi Prometheus (alk. Frankenstein – or the Modern Prometheus, 1818).
 
 
Teksti: Jyrki Korpua