Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Poikavuodet

Miehensä kuoltua Aina-rouva lapsineen muutti äitinsä rehtorinleski Maria Hällbergin taloon Kauppurienkatu 16:een. Siellä asuivat myös hänen kolme naimatonta sisartaan. Taiteellisesti lahjakas, paperinukkeja taidokkaasti leikannut Mathilda-täti (Maria Pia Hällberg) oli lasten suosikki.

V. A. Koskenniemen lapsuusmuistelma Onnen antimet on eloisa ja humoristinen aikamatka 1800-luvun lopun Ouluun. Siinä Koskenniemi luonnehtii lapsuuttaan "turvalliseksi menninkäiselämäksi", jonka keskipisteenä oli koti ja perhe. Perheen ainoana miespuolisena jäsenenä Veikko Antero leikki maskuliiniset tinasotilas- ja ritarilinnaleikkinsä yksin vilkkaan mielikuvituksen korvatessa leikkitoverin. Kodin pihamaa puutarhoineen oli kaupunkilaislapselle kiehtova pienoismaailma.

[Kuva: V. A. Koskenniemen kotitalo]

Kauppurienkatu 16:n pihapiiri. Oulu. V.A. Koskenniemen kotitalo. Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat


Veikko Antero oli pienikokoinen, melko ujo poika, joka koululaisenakin viihtyi paremmin yksin kuin toverien kesken. Lukemaan hän oppi viisivuotiaana hävittyään ensin lukukilvassa pikkusisarelleen. Lapsuuden kirjallisia elämyksiä olivat Herra Koipeliinin merkilliset matkat, Cervantesin Don Quijote ja Johann Christoph von Schmidin Genoveva. Täydellisyyttä kirjojen maailmassa edusti Daniel Defoen Robinson Crusoe. Tietokirjoista tärkein, isältä peritty H.W. Stollin Fornromerska bilder pohjusti elinikäistä kiinnostusta antiikkiin. Koskenniemi kutsui teosta "kirjastonsa ydinsoluksi" ja jätti sen perinnöksi pojalleen Hannulle.

Yksinäiset hiihtoretket joen ja meren jäällä tarjosivat vastapainoa lukemiselle ja talviajan pysähtyneille tunnelmille. Retket eivät merkinneet Veikolle pelkästään fyysistä harjoitusta, vaan myös jonkinlaista mentaalista matkaa: ihmiskohtalon mitättömyys paljastui arktisen tähtitaivaan alla ja synnytti kosmisen yksinäisyyden tuntoja, jotka muutamaa vuotta myöhemmin heijastuivat varhaislyriikan säkeisiin. Kaikesta huolimatta nuori poika ihaili myös hiihtämiseen liittyvää vapauden ja voiman tunnetta sekä aikakauden hiihtosankareita, jotka kilvoittelivat Oulun hiihdossa. Nämä tunnelmat Koskenniemi ikuisti Hannu-runoelmaan:

Niin autereesta taivaanrantaa vastaan
jo kirkontornin tuttu pallo kiilsi.
Kaks, kolme virstaa enää ainoastaan –
kuin noiduttuina sukset viilsi.

[Kuva: Franzenin puisto]

Oulu. Franzenin puisto 1900-luvun alussa. Valok. Oskar Jalander. Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.

Tutustu myös näihin