Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Kuvauksia Hailuodosta

Kesällä 1912 Paulaharjut viettivät kesää Hailuodossa. Samuli ei ehtinyt lepäämään saarellakaan, vaan keräsi kansantietoutta ja -runoutta. Hailuodon kuvaukset julkaistiin vuonna 1914. Kansanvalistusseura julkaisi sen SKS:n kieltäydyttyä julkaisemasta sitä. Kirja oli ensimmäinen keruutuotos, jonka Paulaharju teki omalla tavallaan ilman ohjeita ja kaavamaisia kysymyksiä opettajiltaan. Paulaharjun tyyli ja aihevalinnat vakiintuivat tämän teoksen myötä.

[Kuva: Kuvauksia Hailuodosta]

Kirjan alkusanoissa Paulaharju kuvaa saaren asukkaita ystävällisiksi, sopuisiksi ja työtä tekeviksi. Heitä oli saarella tuohon aikaan noin 2300. Saarella ei ollut aiemmin tehty kansatieteellistä keruuta, joten Paulaharjulla oli paljon muistiin kirjoittamista. Vanhukset kertoilivat vanhoja tapoja, taikoja ja juttuja. Kirjoittaja mainitsee alussa parikymmentä asukasta, jotka hänelle tarinoitaan kertoivat. Kerrotaan, että paikalliset asukkaat kauhistelivat kirjan julkaisemisen jälkeen, että kirja sai heidät vaikuttamaan noidilta kaikkine taikoineen ja loitsuineen.

Kirjassa on tietäjien ja haltijoiden lisäksi paljon muutakin. Paulaharju kirjoitti aluksi saaren asutuksesta ja sen rakennuksista. Vuorollaan esitellään saaren elinkeinot entisaikaan ja keruuaikaankin. Kalastus, viljely ja karjanhoito kuvaillaan erikseen, kuten myös viinankeitto. Kalastamisesta Paulaharju kirjoittaa seuraavasti:

…"Pienillä pyyntiveneillä, jotka talveksi jätettiin teloille saaren rannalle, käytiin kalaretkillä, verkkoja heittämässä ja kokemassa. Hauskasti meni kesä, varsinkin jos oli hyvät ilmat ja hyvät saaliit. Sillä niin kuin ainakin oli meri hyvin epävakainen antimiensa jaossa. Hyvällä tuulella ollessaan voi se antaa 100, jopa 120:kin nelikkoa kesän mittaan - joskus 4-5 tynnyriäkin kerrallaan -, mutta jos sattui meri pahalle päälle, meni koko kesän saalis 10:een, jopa joskus vaivaiseen 3:eenkin nelikkoon." (s. 48)

Paulaharju kirjasi ylös myös juhla- ja merkkipäiviä ja niiden viettotapoja. Omat lukunsa saivat hailuotolaiset häät ja hautajaiset. Vihkimisestä on kirjassa seuraavanlainen tekstinpätkä, jossa myös saarelaisten uskomukset näkyvät.

"Kävi sitten puhemies ilmoittamassa ja yrkämies toi morsianta vihille ja takana kulki morsiamen äiti sekä puhemies. Äiti koetti pysytellä lähellä tytärtään, etteivät väliin pahat pääsisi. Vihittäessä seisoi nuoren parin vieressä kaksi tai neljä morsianpiikaa sekä yhtä monta yrjäntrenkiä, kannattaen heidän päällään kattona isoa silkkihuivia. Vihillä oltaessa piti morsiamen ja sulhasen olla hyvin lähekkäin, jotteivät kirot päässeet väliin. Heti kun vihiltä oli päästy ja sulhanen morsiamen pois taluttanut, ottivat morsianpiiat ja kiireesti juoksuttivat pois vihkimäpallin laitteineen. Sitten morsian vast'edes sukkelammin oli selviytyvä "lapsen saaliista." (s. 102)

Kirjassa on kuvituksena Paulaharjun ottamia valokuvia ja piirroksia. Aiheet keskittyvät rakennuksiin ja maisemiin. Piirroksissa kuvataan etenkin käyttöesineitä.

Lähteet:

Pirkko Hakola: Samuli Paulaharjun tyyli. Keskeisiä syntaksin ilmiöitä. (SKS, Helsinki, 1974.)

Marjut Harju: Samuli Paulaharju. Ruijanrannan reppuherra. (SKS, Helsinki, 1989.)

Samuli Paulaharju: Kuvauksia Hailuodosta. (WSOY, Porvoo, 2. painos, 1993, 1. painos 1914.)

Tutustu myös näihin