Tekstin koko A- A+
Ostrobotnia
Pakkala
KirjastoVirma

Sinikka Laine

[Kuva: Sinikka Laine 2007]


Suutelin sitä suulle, kiirehtimättä. Kuulin oman hengitykseni kohinan ja ajattelin kuinka monta uutta ihmistä syntyi maailmaan joka sekunti, juuri nyt, ja kuinka monta kuoli nälkään, janoon, sairauteen tai tappamalla, kuinka monta rakastettiin, suudeltiin suulle pimeissä huoneissa, valaistuissa huoneissa; kuinka monta kättä ja suuta vastakkain, oppimassa nopeasti niin kuin minä joenrantapolulla tässä kaupungissa, Suomessa, Euroopassa, maapallolla, maailmankaikkeudessa. Kukaan ei tiennyt muista kuin itsestään, ja silti kaikista muodostui ehyt ketju; elämä, olemassaolo.

Sinikka Laine: Sininen ruoho (s. 138).



Teksti: Anne Alarto (2007)