Tekstin koko A- A+

Matti Hälli ja Lassinkallio

Matti Hälli syntyi vuonna 1913 Merikosken ns. nurjalla puolella. Taustastaan ja lapsuudestaan hän on kirjoittanut monessa teoksessaan. Hänen isänsä oli työmies maineikkaassa Åströmin nahkatehtaassa. Siellä oli työskennellyt myös hänen äitinsä, mutta tämä kuoli pojan ollessa parivuotias.


Matti Hälli Oulussa 1957. Kuva: Otava / Eero Troberg.

Isä ja poika muuttivat isän sisaren luo, entisen Merijalin tontin tienoilta Ala-Laanilaan nykyisen rautasillan kupeessa. Nurjanpuoleisten elämä vielä vapaan Merikosken kuohujen äärellä oli värikästä, sosiaaliset kontaktit tiheitä. Nämä muistot ja vaikutteet hedelmöittivät myöhemmin kirjailijan tuotantoa.

Varsinaisesti Hälli huomattiin sodan alla, kun hän voitti Gummeruksen nuorisoromaanikilpailun omaelämäkerrallisella teoksellaan Jäät lähtevät (1940). Ne lähtevät tietysti Oulujoesta, mutta symbolisesti myös nuoren miehen elämästä aikuisuuden ja itsenäisen elämän alkaessa häämöttää.

Vuonna 1945 ilmestyi pieni romaani Valmista sydämesi unohtamaan. Sekin on hyvin omaelämäkerrallinen. Päähenkilö Lauri Korpi on jokitörmällä tätinsä huushollissa asuva lukiolainen; isä on tehtaan tuntipalkkalainen.

Vuonna 1945 Merikoski eli viimeistä vuottaan vapaana, tosin jo peittyen betoniin patotyömaan edetessä. Seuraavana vuonna sen pauhu tukahtui voimalaitoksen pakkopaitaan.

Oulu-trilogiaksi nimetyn sarjan ensimmäinen osa on nimeltään Valkea kaupunki (1957). Viisissäkymmenissä oleva Eliel Sahra palaa neljännesvuosisadan jälkeen kotikaupunkiinsa Ouluun. Hän ei ota vastaan yhtiön tarjoamaa työsuhdeasuntoa keskustasta, vaan vuokraa vinttihuoneen tuiralaisen työmiehen talosta. Eli jälleen Hälli palaa Oulujoen nurjalle puolelle, nyt jo valjastetun joen rannalle.

Trilogian muut osat, Lassinkallio (1959) ja Kosken kuuluvissa (1967) ovat kollektiiviromaaneja kertoen samantapaisista Merikosken rantamien asukkaista, tosin eri ajalta: Lassinkallio 1930-luvun alkuvuosilta, ja Kosken kuuluvissa epämääräisemmin 1920-luvulta.

   

Lassinkallio on trilogian vankin teos: se tuo esiin mielenkiintoisen vaiheen Oulun historiasta. Harvoin enää muistetaan, että Raatissa on ollut suojeluskuntatalo, että Lyseossakin on ollut mustasolmioisia rivollitaskuisia isänmaan poikia, ja että kaupungista on kyyditetty epämiellyttäviä suutareita rajan taa tai suohautaan.

Lassinkallio, koskenniskan vaarallinen uhka, monen tervaveneen murskaaja, nousee näissä romaaneissa vaaran symboliksi. Sittemmin voimalaitosta rakennettaessa se itse räjäytettiin yläkanavan tieltä.
 

Teksti: Kari Sallamaa