Tekstin koko A- A+

Nainen, mies, raha ja valta

Jorma Kurvisen salanimellä Elsa Anttila kirjoittamien romaanien päähenkilö on tarmokas, 20–30-vuotias nuori nainen, joka muuttaa uudelle paikkakunnalle tai palaa vuosien jälkeen vanhalle kotipaikkakunnalleen. Tai sitten tapahtumat on sijoitettu suomalaisten suosimiin lomakohteisiin.


Jorma Kurvinen. Kuva: Otava / Irmeli Jung.

    

Päähenkilöt eivät yleensä ole etsimässä itselleen miestä: varsinkaan sitä, joka heidän elämäänsä tuntuu uudessa tilanteessa tunkeutuvan.

Mikäli teoksen päähenkilö seurustelee tai on kihloissa teoksen alkaessa, suhde osoittautuu yleensä vääräksi. Juonen kannalta merkittävää on päähenkilön työyhteisössä, asuinpaikkakunnalla tai molemmissa ilmenevä epäoikeudenmukaisuus.  Sosiaaliseen elämään liittyviä jännitteitä onkin luonnehdittu
Anttila-teoksille tyypillisiksi ja vakiintuneeksi käytännöksi.

Tyypillisesti teosten naispäähenkilö on kipakka, oikeudentuntoinen, luotettava ja rehellinen. Hahmot ovat stereotyyppisiä, mutta yksi ja sama nainen he eivät ole. Vaikka kaikki päähenkilöt esimerkiksi suuttuvat epäoikeudenmukaisuuksista ja ihmisten huonosta kohtelusta, heidän kipakkuudessaan on aste-eroja. Erot hahmojen välille syntyvät pikemminkin elämäntilanteen tai ammatin kautta.

 
Sairaanhoitaja, opettaja, pankkineiti
 
Teosten naiset kuvataan poikkeuksetta "aivan tavallisina naisina ja ihmisinä", olivat he sitten opettajia tai ylioppilaaksi kirjoittaneita. Tämä asenne ja ideologia on täysin vastakohtainen monille teosten sivuhenkilöille, joille merkittävimpinä asioina elämässä kuvataan juuri koulutuksen, rahan, valta-aseman tai naisten tapauksessa avioliiton tuoma status:
- - Hyvänen aika, minä olen ihan unohtanut: Mihin sinä tulet tänne töihin? Tavarataloonko?
– Kirkonkylän yläasteelle. Minä olen sen uusi englanninopettaja.
– Oletko sinä maisterisnainen? täti huudahti ja hänen olemuksena kirkastui.
(Opettajako muka herrasväkeä)
         
 
Anttila puhuu ihmisarvon puolesta, mutta keskittyy erityisesti puolustamaan naisten asemaa. Hilja Valtosen teosten kaltaista avioliittokritiikkiä Anttilan romaaneissa ei kuitenkaan ole, mutta toisaalta 1980–1990-lukujen Suomi on erilainen kuin Valtosen kuvaama varhaisempi yhteiskunta. 
 
 
Teksti: Myry Voipio

Tutustu myös näihin