Tekstin koko A- A+

Jäät lähtevät: pohjoinen nuortenkirjallisuus

Pohjoiseen paikantuva nuorisokirjallisuus on suosinut pieniä ja tomeria saamelaislapsia arkitouhuineen ja sukupuolirooleiltaan selvästi eriytyviä poikia ja tyttöjä. Kirjoittajat ovat itse yleensä olleet pohjoisesta, jos kohta varsinkin poikakirjoissa on myös ollut nähtävissä turistiromanttista patinaa.


Poikaviikarit ja pyryharakat
 
Topelius toi koko pohjoismaiseen kirjallisuuteen seikkailevat poikaviikarit. Sitä tyyppiä edustavat esimerkiksi Annikki Setälän Pepen seikkailut "Pohjan perillä". Pyryharakassa (1926) Setälä kuvaa poikamaista pikkutyttöä, joka on isän paras kaveri.

Annikki Kariniemi puolestaan kirjoitti vuonna 1976 Pikku Jounin tarinan, jossa orpo evakkopoika keikkuu poromiesten parissa. Kariniemen Pikassa (1963) puolestaan on saamelaistyttö, joka näkee vedenhaltijoita, osallistuu karhunkaatoon ja on tyytyväinen siitä, ettei joudu kouluasuntolaan.
 
         
 

Porokylän pojat ja tytöt
 
Sodankyläläinen Anna-Liisa Haakana aloitti 1970-luvulla kahdella kirjalla Porokylän porukasta. Touhukas ryhmä tyttöjä ja poikia suojelee luontoa, käy muun muassa poroerotuksessa ja tekee 300 kilometrin teatterireissun Rovaniemelle.
 
Veikko Haakanan teos Anteri, Lapin poika (1971) liikkuu samoissa maisemissa: Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden tietämissä. Allas peittää Anterin kotikylän. Hänen isoisänsä kuolee mieluummin kuin lähtee kotoaan. Pojat kairassa -romaanissa (1975) tekoselkosilleen, allasalueelle, palaa etelässä koulua käynyt poika, joka kokee kairassa Suuren Riipijän, myrskyn.
 
Runollisimmin on pienen saamelaispojan elämää kuvannut Leena Laulajainen lastenromaanissaan Sammeli (1985). Inarinsaamelainen Sammeli asuu kouluasuntolassa; kotona porotilalla ovat turvana isoisä, joka vihkii lastenlapsensa saamelaisiin myytteihin, ja oma taikaeläin maahisporo, joka katoaa, kun poika itsenäistyy.

Poikaviikarien kepposia 1900-luvun alkutaitteen Oulussa on kuvannut Jaakko Tervo neljässä pakinoivassa muistelmassaan (1929–1932). Pojat ovat Kakaravaaran työläiskodeista, ja rotat ja rakit – koulua käyvät ja koulunkäyntinsä jättäneet – ottavat yhteen Tapulikaupungiksi nimetyssä Oulussa. Tytöt eivät kuulu rottien ja rakkien maailmaan.

 
Teksti: Liisi Huhtala