Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Kirjallinen tuotanto

Samuli Paulaharjun asema kirjallisuuden kentässä on kaksijakoinen. Toiset pitävät häntä pääasiassa kansatieteilijänä, joka kokosi keruuaineistostaan kirjoja. Toisten mielestä hän on kirjailija, joka loi keruuaineistosta kaunokirjallisia tarinoita. Paulaharju olikin osin tutkija ja osin taiteilija. Taiteellisuus ilmeni kirjoitusvaiheessa, kun keräykset muotoiltiin kansan luettavaksi. Silloin Paulaharju loihti niukkasanaisista muistiinpanoista pitkiä kuvailevia lauseita. Sanotaan, että hän puhalsi muistiinpanonsa henkiin.

Paulaharju eläytyi keruukohteidensa elämään ja kuvaili niitä tunnelmia ja tilanteita, joissa he elivät. Hän oli kansan mies ja viihtyi ihmisten seurassa. Ihmiset luottivat häneen, ja hän kiitti tiedoista ja luottamuksesta kirjoittamalla aineistoistaan kirjoja. Paulaharju ei halunnut kerätä aineistoa pelkästään arkistojen kätköihin.

Paulaharjun kirjat olivat kaavamaisia. Niille muodostui omanlaisensa rakenne. Hän jakoi teoksensa lukuihin, jotka käsittelivät kulttuurin eri piirteitä. Aina löytyi luvut kalastukselle, metsästykselle, rakennuksille, juhlille ja muille tavoille. Lapin kirjat rikkoivat kaavamaista perusrakennetta. Ne olivat enemmänkin tarinoita ihmisistä ja eri aiheista kuin tietoa kulttuuripiirteistä tai tavoista. Luontokuvaus oli oleellinen osa Lapin kirjoja. Niissä todella näkyy Paulaharjun kirjailijan ote.

[Kuva: Pallasjärvi]

Pallasjärvi. Pohjois-Pohjanmaan museo, Samuli Paulaharjun kokoelma.


Paulaharju perehtyi alueen kulttuuriin ja jopa murteeseenkin. Hän käytti kirjoissaan murretta kirjakielen lomassa. Murre oli yleensä kirjoitetuissa vuorosanoissa. Murresanat kursivoitiin useimmiten erottumaan Paulaharjun omasta kielestä. Murre teki kirjoitustyylin vivahteikkaaksi ja eläväksi. Oudoista sanoista huolimatta tyyli oli sujuvaa ja havainnollista. Tosin joidenkin arvioiden mukaan kieli saattoi välillä olla raskasta ja pateettista. Paulaharju väritti kirjansa huumorilla. Kirjojen tyyli ja sisältö kävivät rönsyileviksi sivulauseiden ja useiden aiheiden myötä.

Pääosa Paulaharjun teoksista oli tiedon ja eläytymisen yhdistelmiä. Hänen novellinsakin perustuivat ainakin aiheiltaan kansankertomuksiin ja uskomuksiin. Kirjat olivat hänelle taiteellisia kokonaisuuksia, joihin hän teki itse kaiken ulkoasua myöten. Paulaharjun kirjat eivät välttämättä ole olleet suuria myyntimenestyksiä, mutta aina niille on löytynyt lukijansa ja niistä on otettu vuosien saatossa useita painoksia.

Paulaharju on yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista ja ahkerimmista perinteenkerääjistä. Hän kirjoitti teoksiensa lisäksi lehtiin. Tuotteliaisuutta kuvastaa se, että parhaimmillaan Paulaharjun juttuja julkaistiin vuodessa parikymmentä. Paulaharjun keruumatkojen ansiosta arkistoissa on paljon tutkimusaineistoa, joka on koostettu tarinoiksi myös tavallisia lukijoita varten. Siten hänen elämäntyönsä on merkittävä sekä tieteellisesti että taiteellisesti. Teoksissa on tieteellisen sisällön lisäksi taiteellinen ja luova tyyli. Teokset ovat edelleenkin mielenkiintoisia kansankulttuurin kuvauksia. Ne ovat tallentaneet meille sanoin ja kuvin menneiden aikojen tarinoita, tunnelmia ja maisemia.

Lähteet:

Martti Haavio: Samuli Paulaharju. Teoksessa Aleksis Kivestä Saima Harmajaan. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, 315 - 322. (WSOY, Porvoo, 1943.)

Pirkko Hakola: Samuli Paulaharjun tyyli. Keskeisiä syntaksin ilmiöitä. (SKS, Helsinki, 1974.)

Marjut Harju: Samuli Paulaharjun elämäntyö. Kotiseutu 4:190 - 198, 1985.

Pekka Laaksonen: Samuli Paulaharjun Lappi. Kotiseutu 4: 139 - 149, 1991.

Maija Länsimäki: Samuli Paulaharjun kielestä. Kotiseutu 4: 213 - 215, 1985.

Erno Paasilinna: Menetetty maailma ja unohdettu kirjailija. Teoksessa E. Paasilinna: Kansan palvelijoita. Kootut kirjoitukset 1964 - 1984, 299 - 303. Artikkeli julkaistu alun perin Suomen Kuvalehdessä, 1975. (Otava, Helsinki, 1986.)

Waldemar Rantoja: Eteläpohjalaisia kirjailijoita. (WSOY, Porvoo, 1935.)

Annamari Sarajas: Pohjoisen Suomen kuvaajia. Teoksessa Suomen kirjallisuus V (toim. Annamari Sarajas), 105 - 114. (SKS, Otava, Helsinki, 1965.)

Heikki Ylikangas: Samuli Paulaharju. Kotiseutu 4:138, 1991.

Tutustu myös näihin