Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Perhe

Monimuotoinen perheen kuvaus on Sinikka Laineen tuotannon ydintä. Nuortenkirjallisuudessa yleisintä äiti-isä-lapset -kuviota saa hänen kirjoistaan kuitenkin etsimällä etsiä. Oma perhe merkitsee Sinisen ruohon Larelle yhteenkuulumisen tunnetta ja turvallisuutta, joka monilta muilta Laineen nuortenkirjojen henkilöiltä puuttuu:

- - Istuimme hiljaa pöydän ympärillä. Tuli juhlallinen tunne: tämä tässä oli meidän perhe. Muu maailma oli kaukana ulkopuolella. Tässä oli ketju, jonka läpi ei päästetty ketään. (103)

Laineen ote perheproblematiikkaan on sekä psykologinen että yhteiskunnallinen. Hän käsittelee köyhyyden, syrjäytymisen ja epätasa-arvon vaikutusta nuoriin varsinkin alkutuotannossaan. 1990-luvun kirjoissa hän tarkastelee perheen sisäistä dynamiikkaa etenkin ns. ei-tyypillisissä perheissä sekä hyvin toimeentulevissa keskiluokan perheissä. Arkkitehti-isän ja kiinteistönvälittäjä-äidin poika kritikoi vanhempiaan Kuujuhlassa:

Ne rakastivat häntä niin, että hän oli tukehtumaisillaan. Ne rakensivat häntä kuin taloa ja vihasivat kaikkea sitä mikä uhkasi kaataa niiden huolella suunnitellun rakennelman. (53)


Monenlaisia perheitä

Tyttö tuulesta, poika pimeästä -romaanissa perheen muodostavat lukioikäinen Anna, hänen pikkusiskonsa sekä tyttöjen isä. Vanhemmat ovat eronneet, ja äiti elää uudessa avioliitossa toisella paikkakunnalla. Isän ja tyttärien elämä sujuu pieniä arjen ongelmia lukuun ottamatta sutjakkaasti. Äitikin pitää yhteyttä, ja Annalla on häneen hieman etäinen, mutta luottamuksellinen suhde. Myönteiseksi kuvattu isän ja tyttärien perhe-elämän kuvaus heijastelee kirjailijan omassa elämässään tekemiä ratkaisuja.

Myrtti, yhden talven tytössä perheeseen kuuluu kolme sukupolvea: teini-ikäinen Myrtti ja alakoululainen Miika, äiti sekä mumma. Näyttelijä-äiti elää paljolti omaa elämäänsä, kun mumma ja Myrtti pyörittävät taloutta. Nuortenkirjallisuudessa isovanhemman rooli on usein hyvin myönteinen. Mummo tai vaari ymmärtää nuorta paremmin kuin oma vanhempi. Niin Myrtissäkin: mumma tekee kodista kodin olemalla aina läsnä. Asetelma muuttuu, kun mumma sairastuu ja Myrtti joutuu ottamaan vastuun.

Sannan ja Sirin tarina (Hyvästi, valkoinen) on klassinen: leskeksi jäänyt isä solmii uuden avioliiton. Syntyy uusperhe, jonka osaset eivät loksahda paikoilleen helposti. Asetelmassa on lievää kliseisyyttä kielteisesti kuvattujen äiti- ja sisarpuolen hahmoissa, mutta salatun tragedian paljastuminen muuttaa näkökulmia.


Isän ikävää

Vuosituhannen alun kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa isän kaipuu on selvä trendi. Laine tarttui aiheeseen kuitenkin jo 1980-luvulla teoksessaan Tyttö tuulesta, poika pimeästä. Työtön ja alkoholia reippaasti käyttävä Mika ajattelee: "Jos faija olisi elänyt. Kaikki olisi ollut ihan toisin." (6) Hänen unelmansa ovat niin kipeitä, ettei niitä voi paljastaa edes tyttöystävälle:

Faija seisoo laiturilla, se on faijan kotipaikka, sillä on siellä rannalla talo. Äitikin on siellä. He kaikki kolme alkavat asua siinä talossa. (46)

Identiteettinsä isän muistoon kiinnittänyt nuorukainen saa vasta nuorena aikuisen kuulla totuuden:

- Se... isäs muuttu kun sinä olit syntyny, äiti nyyhkäisi. - Ja sitte se lähti... /--/
- Miten niin muuttu? Minne se lähti? Täällähän se oli.
- Ei se ollu sinun isäs, jonka sinä muistat. Kun oliskin ollu... se niin tykkäsi sinusta, Erkki, kun sillä ei ollu omaa poikaa.
- Mikä vitun Erkki? (113-114)

Oharissa päähenkilö Outin ystävä Laura kaipaa isäänsä, josta ei ole kuullut vuosiin. Laura paljastaa salaisuutensa, kun Outi suree miesystävän häipymistä:

Sä oot menettäny jonku Ekin, paskajätkän, joita on tulossa sun elämääs lisää niin monta ku sä vaan haluut, ja sä voit sanoo niille kaikille et pitäkää musta kiinni, rakastakaa mua. Mut mä en voi mennä sanoon jolleki äijälle et rupee hei mulle faijaks jooko. (51-52)

Tutustu myös näihin