Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Silkkiuikku (1988)

[Kuva: Silkkiuikku]

Silkkiuikun päähenkilö, 13-vuotias Sara, asuu nuorisokodissa. Hänen äitinsä ei kykene huolehtimaan tyttärestä omien ongelmiensa vuoksi. Taustalla on avioero ja työpaikan menettäminen sekä alkoholismi. Isäänsä Sara ei ole nähnyt vuosiin. Suhde äitiin on säilynyt vaikeuksista huolimatta hyvänä. Sara ei ole ongelmalapsi, vaan kiltti ja passiivinen. Takautumissa kerrotaan Saran elämästä äidin kanssa ennen nuorisokotia:

Hän lakkasi odottamasta äitiä iltaisin ja toivomasta, että äiti lopettaisi juomisen. Hän lakkasi tarkastamasta jääkaappia ja komeroita ja uskomasta että huomenna tapahtuisi kaikki se hyvä, mitä hän kaipasi. Hän ajatteli, että oli melkein kuollut seistessään lähellä ohi kiitäviä autoja, eikä se ollut pelottanut häntä. Oikea, todellinen kuolema ei pelottaisi häntä yhtään enempää. Ja elämä ennen sitä, hän antaisi sen mennä niin kuin se meni ja kohisi mennessään. Ei hän välittäisi siitäkään. (76)

Silkkiuikun toinen taso kuvaa Saran kesää maalla sijaiskodissa oman lapsensa tapaturmaisesti menettäneen keski-ikäisen pariskunnan "kesätyttönä". Leena ja Arttu ympäröivät tytön turvallisuudella ja huolenpidolla. Ystävällisyys tuntuu Sarasta aluksi vaikealta, sillä hän ei ole tottunut luottamaan keneenkään:

Sara ajatteli, että se elämässä olikin pahinta. Kenestäkään ei koskaan voinut olla aivan varma. Ei voinut luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä. Ei Anttiin eikä äitiinkään. Jos ajatteli, että hän itse oli ympyrän sisällä, sen keskellä yksin, kaikki muut ihmiset olivat ulkopuolella. (9)

Tyttö samastuu araksi ja yksinäiseksi kuvittelemaansa lintuun:

- - Hän oli silkkiuikku, joka oli tottunut lentämään yksin, piiloutumaan kaislikkoon yksin. - -
Kuka haluaa tutustua silkkiuikkuun, joka lentää aina vain poispäin? (68-69)

Saran tiedot silkkiuikun elintavoista osoittautuvat virheellisiksi, mutta luonto toimii teoksessa parantavana voimana. Juhannusyönä Sara ajattelee:

- - Hänestä tuntui, että mennessään pimeästä valoon hän ehti ajatella tuhat ajatusta, ja ne olivat kaikki hyviä ja kirkkaita, yhtä kirkkaita kuin tämä yö, joka oli kuin päivä. Kirkkaan takana piilevien varjojen reunat olivat mustia, mutta ne olivat kaukana eivätkä pystyneet liikkumaan lähemmäksi. (91)

Silkkiuikussa Laine tarttui rohkeasti vaikeisiin aiheisiin. Lapsen masennus sekä äidin alkoholismi ovat yhä vähän käsiteltyjä aiheita kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa. Kertomuksen päättyessä sekä Sara että äiti ovat selvinneet pahimman yli. Keskeistä on oivallus siitä, että äidillä ja tyttärellä on kummallakin erilliset elämänsä, mutta he voivat siitä huolimatta olla toisilleen läheisiä.

Mirjami Hietala kiitti kirjailijaa Saran sisäisen maailman hallitusta ja elävästä kuvauksesta. "Se on miellyttävästi hiljainen tarina, jossa asuu nuoruuden suru, mutta myös ilo", kirjoitti Hietala. Kerttu Mannisen mukaan teos toi Mannisen mieleen Anna Liisa Haakanan Ykä yksinäisen (1980).

Tutustu myös näihin