Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Näytelmät

Draamallisten tekstien kirjoittaminen on Joni Skiftesvikille luontevaa. Elämän makuinen dialogi, visuaalisuus ja kohtauksellisuus ovat tunnusmerkillisiä jo hänen proosatuotannossaan.

Näytelmän kirjoittaminen alkoi kiehtoa Skiftesvikiä esikoisteoksen Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983) jälkeen, mutta koska tarina seuraavaan romaaniin (Pystyyn haudattu, 1985) eli mielessä jo vahvana, hän halusi kirjoittaa ensin sen valmiiksi.


Janssonin kiusaus, 1989

Kokkolan kaupunginteatterin johtaja Jukka-Pekka Rotko tilasi Joni Skiftesvikiltä kaupungin lähihistoriaan liittyvän näytelmän. Kirjailija otti teemaksi rintamakarkuruuden, niin sanotun venepakolaisuuden, joka suuntautui ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta Ruotsiin jatkosodan aikana. Aihe oli kytenyt Skiftesvikin mielessä jo pitempään, ja nyt hän puki sen näytelmän muotoon. Kokkolalaisille teema ei ollut vieras – rannikkoseudun miehiä oli jatkosodan lopulla piileskellyt käpykaartilaisina tai paennut sotaa perheineen Pohjanlahden toiselle puolelle. Samaa teemaa Skiftesvik on käsitellyt myöhemmin romaanissaan Tuulenpesä (1990) ja osittain myös romaanissaan Yli tuulen ja sään (1997).

Skiftesvikin ensimmäinen suoraan näytelmäksi kirjoittama teksti Janssonin kiusaus kertoo menneisyyden ja nykyisyyden piinaaman kalastaja Helge Janssonin tarinan. Mies pakenee sotaa kapakkahuorien helmoihin. Jopa groteskiksi paisuvassa näytelmässä kulkevat karkuruuden rinnalla tyypilliset skiftesvikiläisteemat isän ja pojan suhteesta, alistamisesta ja kostosta.

Ensi-iltansa Jukka-Pekka Rotkon ohjaama Janssonin kiusaus sai Kokkolan kaupunginteatterissa 16.12.1989. Pääosissa olivat Juha Svahn, Eija Varima, Ritva Grönberg ja Katariina Lohiniva.

Näytelmää on esittänyt myös Kyrönmaan opiston näytelmäpiiri Vähäkyrössä Manne Heikkilän ohjaamana 1991.


Puolitoista pudotusta, 1990

[Kuva: Puolitoista pudotusta]

Kuva: Oulun kaupunginteatteri.


Puolitoista pudotusta esitettiin Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä keväällä 1990. Rooleissa nähtiin muun muassa kuvassa olevat Heimo Happonen ja Risto Salminen.

Joni Skiftesvik kertoo, että alkusysäyksen Puolitoista pudotusta -näytelmään antoi eräs hänen Helsingin-matkansa toimittajavuosina 1970-luvun loppupuolella. Pääkaupungin seminaarissa huonetoveriksi sattui sodan kokema päätoimittaja, joka tilitti hotelliyön aikana elämänkriisiään. Mies kertoi muun muassa sotakokemuksistaan hävittäjälentäjänä.

Puolitoista pudotusta -näytelmän teemana on ihmisen hidas musertuminen. Päähenkilö Martti Ronkaiselle asetetaan suuria odotuksia monelta suunnalta. Vaimolleen hänen pitäisi olla aviomiehen lisäksi isähahmo, yritykselleen tulosta tekevä johtaja. Ronkaisen mieli järkkyy, menneisyyden haamut sota-ajalta nousevat esiin, ja hän alkaa nähdä joka puolella vihollisia, alas ampujia.

Näytelmässä liikutaan ihmismielen syövereissä, vaihtuvilla tajunnan ja todellisuuden tasoilla. Tyyliltään se on psykologinen, groteski mutta kiihkoton pohtiessaan sairasta mieltä ilman tunnekuohuja. Pääosan esitti hyvin koskettavasti Heimo Happonen.

Kyseessä on Oulun kaupunginteatterin johtaja Jussi Helmisen Skiftesvikiltä tilaama näytelmä. Ohjaaja Olli Saaristo toteutti Jari Juutisen dramatisoiman käsikirjoituksen pienieleisesti ja loi siihen erittäin intensiivisen, syvästi puhuttelevan tunnelman. Näytelmää käyttivät "oppituntinaan" muun muassa yrittäjäkoulutuksessa Oulun Pohtossa olleet opiskelijat. Musiikin Skiftesvikin näytelmään sävelsi Edu Kettunen. Kantaesityksensä Puolitoista pudotusta sai Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 26.4.1990.

Näytelmää on esitetty myös Lahden kaupunginteatterissa Erik Pöystin ohjaamana. Ensi-ilta Lahdessa oli 14.11.1991.


Raja-Jooseppi ja Tilta, 1991

Raja-Jooseppi ja Tilta syntyi Rovaniemen kaupunginteatterin tilaustyönä. Joni Skiftesvik keräsi taustamateriaalia Lapin monikasvoisesta legendasta kertovaan näytelmäänsä kirjoista, lehdistä ja Jooseppi Sallilan (1877–1946) tuntemilta ihmisiltä. Jooseppia muisteltiin paitsi hyväntekijänä ja rehtinä poromiehenä myös kolttien hyväksikäyttäjänä ja rosvona, jopa murhaajana.

Ristiriitaisen, mutta neuvokkaan Joosepin ja hänen voimakkaan vaimonsa Tiltan kiehtovista ja traagisista elämänvaiheista kertova näytelmä sijoittuu Koillis-Lappiin 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille ja sisältää jännittäviä ja mystisiä aineksia.

Näytelmän ensi-ilta oli Rovaniemen kaupunginteatterissa 9.2.1991. Lapin alueteatterina Rovaniemen kaupunginteatteri esitti näytelmää myös Enontekiöllä, Ivalossa ja Sodankylässä. Raja-Jooseppi ja Tilta keräsi katsojia urheiluhallien täydeltä. Näytelmän ohjasi Hannu Wegelius. Pääosissa olivat Arimo Haltsonen ja Pirjo Leppänen.

Raja-Jooseppi ja Tilta -näytelmää on esittänyt myös Parkka-teatteri Parkanon kesäteatterissa. Ensi-ilta siellä oli 22.6.1992. Esityksen ohjasi Olli Etelämäki. Raja-Jooseppi oli kotoisin Parkanosta.


Laiva Toivo, Oulu, 1998

Oululaisen kauppaneuvos J. W. Snellmanin fregatti Toivo oli aikoinaan Oulun suurin ja komein purjealus. Se laskettiin vesille Toppilassa sijainneelta Kraakkulan veistämöltä heinäkuussa 1871. Mielenkiintoista oli, että runsaat sata vuotta myöhemmin laivan vaiheet ihmiskohtaloineen saivat yhtäaikaisesti julkisuutta sekä Oulun kaupunginteatterin kantaesityksessä että kirjassa, joka oli ehdokkaana Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi. Näytelmän isä, kirjailija Joni Skiftesvik ja tietokirjan kirjoittaja, professori Yrjö Kaukiainen olivat tarttuneet samaan, kiehtovaan oululaishistorialliseen aiheeseen – toisistaan tietämättä. Skiftesvikin näytelmä ja Kaukiaisen teos ovat vieläpä samannimiset, Laiva Toivo, Oulu. Niille pidettiin yhteinen julkistamistilaisuus Oulun kaupunginteatterissa marraskuussa 1998.

"Teatterinjohtaja Maarit Pyökäri pyysi minua kirjoittamaan teatterilleen näytelmän. Esitin tätä aihetta – minulla oli ollut mielessä, että teen siitä joskus romaanin", Skiftesvik muistelee ja kertoo hankkineensa materiaalia näytelmäänsä mitä erilaisimmista lähteistä.

Skiftesvikin väkevä näytelmä kertoo Toivon nuoresta ja kokemattomasta Wille-kapteenista (H. W. Snellman) ja laivan kaukomaille suuntautuneesta, lähes viisivuotisesta ensipurjehduksesta. Se kertoo myös laivan muun miehistön elämästä, miesten välisestä luottamuksesta, nöyryyttämisestä, ratkaisun tekemisen vaikeudesta ja vastuusta sekä maihin jääneiden läheisten rakkaudesta, odotuksesta, ikävästä ja jopa vihasta merta kohtaan.

Skiftesvik on sisällyttänyt näytelmäänsä tunnetun merimieslaulun, joka kertoo laiva Toivon herroista. Tätä protesti- ja pilkkalaulua on pidetty Suomen kirjallisuuden ensimmäisenä realistisena kuvauksena merimiesten elämästä.

Näytelmän ohjasi Oulun kaupunginteatterin silloinen johtaja Maarit Pyökäri, ja maailman ensi-iltansa se sai suurella näyttämöllä 7.11.1998. Näytelmää esitettiin 51 kertaa, ja sen näki noin 26 000 katsojaa. Rooleissa nähtiin muun muassa Janne Raudaskoski (Wille), Leena Nuora (Maria Fellman), Risto Tuorila (J.W. Snellman), Liisa Toivonen (Jeanette Snellman, Hannu Pelkonen (perämies Laiberg) ja Kari Ketonen (Hannes Iinatti). Esitys valmistui yhteistyössä Oulun tanssin keskuksen Jojon kanssa.


Nikkelikukka, 2004

[Kuva: Nikkelikukka]

Joni Skiftesvikin tilaustyönä Oulun kaupunginteatterille kirjoittama Petsamo-aiheinen Nikkelikukka kantaesitettiin teatterin suurella näyttämöllä 20.11.2004. Näytelmän ohjasi Kurt Nuotio. Apocalyptican vaikuttava, mustanpuhuva musiikki loi syvyyttä oululaisesitykseen.

Nikkelikukassa eletään sodan läheisyyden varjostamaa vuotta 1939. Amerikankin ihmeet nähnyt rohkea nainen, oululaissyntyinen Elsa (Tuula Väänänen) matkustaa lapsineen etsimään onnea ja rakkautta Jäämerentien päätepisteestä Petsamosta, joka ennen sotia keräsi värikkäitä kulkijoita kaikkialta maailmasta ja jonka malmirikkauksista taisteltiin suurvaltoja myöten. Vakoilijat liikkuvat, huhut kulkevat, ja onnenonkijat keräävät omaisuuksia Pohjolan Eldoradossa. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta on niitäkin, jotka Elsan tavoin yrittävät selviytyä rehellisesti.

Rakennuspuita – muistikuvia, tarinoita ja tunnelmia – Skiftesvik on saanut näytelmäänsä oman isoäitinsä Aino Enojärven Petsamon-vaiheista. Myös Aino, näytelmän Elsan tapaan, lähti lapsineen Petsamon Salmijärvelle suurin odotuksin. Muita aineksia Nikkelikukkaan ovat antaneet Skiftesvikiä kiehtova Petsamon suuri vakoilujuttu ja hänen seudulle tekemänsä matkat.

Nikkelikukan henkilögalleria on värikäs. Yksi mielenkiintoisimmista hahmoista on monikasvoinen, jopa profeetallinen maanmittari (Hannu Kangas). Hän, kuten näytelmän muut keskushenkilöt, tuovat mieleen hahmoja Skiftesvikin novellista "Petsamon kultatynnyri" (1991). Petsamossa Skiftesvik on liikkunut myös romaanissaan Lipsauttajat ja elokuvakäsikirjoituksessaan Ystävät, toverit.

"Koko Suomen ja varsinkin Pohjois-Suomen kehityksen kannalta olisi ollut tärkeää, että Petsamo olisi säilynyt Suomella. Aina puhutaan Karjalan takaisin saamisesta, mutta Petsamo on unohdettu", painottaa Skiftesvik haastattelussaan (Kaleva 9.11.2004).

Antaessaan draamalleen nimen Nikkelikukka Skiftesvik tuli luoneeksi uudissanan. Sen merkitystä ja samalla koko teatteriteoksen teemaa avaa näytelmään sisältyvä samanniminen kaunis laulu.


Katsastus, 2010

Pikku vikoja – heleppo korjata!
"Skiftesvikillä on uskomaton kyky tiivistää elämän hankaluudet lakoniseen kommenttiin. Näyttämöllä huumori syntyy tilanteista ja ihmisten kyvystä iskeä sanan nyrkillä päin arjen vastoinkäymisiä", sanoo Katsastuksen lavastaja ja puvustaja Tiina Makkonen.

[Kuva: Katsastus]

Katsastus tuo samannimisestä novellista (1985) tutut Viltterin, Mallun, Öövinin, Junnun ja Oskun sekä ikälopun Hillman-auton teatterin lavalle. Kantaesityksensä Joni Skiftesvikin käsikirjoittama ja Tuomo Aitan ohjaama näytelmä saa Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 1.10.2010.

Vinon huumorin värittämät tapahtumat rullaavat häävalmisteluista juhlapaikalle, nakkikopille, synnytyslaitokselle, surkuhupaiselle katsastusreissulle Haaparannalle, Ylitornioon... Kyseessä ei kuitenkaan ole kulttiaseman saavuttaneesta Katsastus-elokuvasta tai -novellista yksi yhteen tehty näyttämöversio, vaan kirjailija näyttää myös kokonaan uusia kohtauksia autojen rassaajan ja jokamiehen lyylin elämästä. Skiftesvik on kirjoittanut lisää lihaa hahmoilleen, ja esimerkiksi Mallun äiti nousee näytelmässä entistä enemmän esille. "En myöskään ole käyttänyt näytelmäkäsikirjoitukseni pohjana muita Viltteri ja Mallu -aiheisia novellejani", kirjailija kertoo.

Skiftesvik miettii teoksensa suosion syitä:

"Tarina on inhimillinen ja tuttu. Moni tuntee samanlaisia vilttereitä, malluja ja öövineitä. Persaukinen nuoripari rimpuilee yhteisen elämänsä alkutaipaleella. Vaikeuksia on vaikka muille jakaa. Huumori auttaa jaksamaan ja tarkoitus pyhittää keinot. Jotakin hyvin suomalaistakin jutussa on, olisiko sisua?"

"Totta kai on haaste tuoda kulttielokuva näyttämölle, mutta koska suuri näyttämö on lähtökohtaisesti täysin eri apparaatti kuin tv-elokuva, en osaa kokea tätä ahdistavana kilpailuasetelmana", ohjaaja Aitta pohtii.

Mallua näyttelee Merja Pietilä ja Viltteriä Marko Tiusanen. Pääroolien vertaiseksi nousevasta Hillmanista on tullut teatterilaisten lemmikki. Auto löydettiin romuttamosta Turun saaristosta, ja teatterin lavastamo on rassannut sitä esiintymiskuntoon suurella rakkaudella. 

Tutustu myös näihin