Tekstin koko A- A+

Sotamorsiamet

Sotakirjallisuus on miesten valtalaji. Kun miehet kirjoittavat taisteluista, naisten sotakirjat keskittyvät ihmisiin ja kuoleman ja menetyksen pelkoon.

Naisten rooli sotakirjallisuudessa on yleensä ollut joko hoivaajan tai huoran. "Naisen ruumis mielletään kansalliseksi omaisuudeksi, jota pitää vartioida ja suojella, eikä sitä saa luovuttaa vieraalle vallalle. Jos niin tapahtuu, naiset ovat isänmaan pettureita ja huoria", toteaa Marianne Junila, joka on tutkinut pohjoissuomalaisten ja saksalaisten kanssakäymistä.

Omaksi kokonaisuudekseen on muodostunut Lapin sodan kirjallisuus, joka käsittelee suomalaisten ja saksalaisten aseveljeyttä ja kotirintaman sotaa, erityisesti Lapin tuhoja.

Pohjoissuomalaisen naisen ja saksalaisen sotilaan suhdetta käsittelevät Paavo Rintalan Pojat (1958), Annikki Kariniemen Veren kuva (1971) ja Veren ikävä (1977), Anu Kaipaisen On neidolla punapaula (1977) sekä Ritva-Kaija Laitisen Pahan morsian (1986). Uudempaa aihetta käsittelevää kirjallisuutta edustaa Katja Ketun Kätilö (2011).


Teksti: Marja-Riitta Vainikkala