Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Tiimalasissa valuu hiekka

Tiimalasissa valuu hiekka -romaanin (1935) päähenkilönä on 19-vuotias Lauri Sjöberg, Oulussa oppikoulunsa käynyt hovioikeudenneuvoksen poika, joka tulee 1900-luvun kynnyksellä pääkaupunkiin lakia opiskelemaan. Helsingin lumeton talvi on lohduttoman harmaa ja Esplanadin paljaat puut muistuttavat luurankoja. Lauri kokee kuitenkin olevansa onnellinen helsinkiläisyydestään - ei vähiten siksi, että Helsingissä pääsee seuraamaan aitiopaikalta, miten suomalainen yrittäjäluokka nousee ruotsinkielisen suurporvariston rinnalle.

Perusluonteeltaan Lauri on kaunosielu. Lakiopintojensa vastapainoksi hän lueskelee iltaisin historiaa ja estetiikkaa. Juhana Kuusiluodon tavoin hän viihtyy Catanissa. Hän istuu kuuntelemassa Georg Brandesin luentoja, tutustuu Eino Leinoon ja kuuntelee maestron ivallisia huomautuksia milloin Säätytalon ja Kansallisteatterin arkkitehtuurista, milloin Helsingin henkisestä keskenkasvuisuudesta.


Elämään väsyneet

Maalaisylioppilaasta tulee vuosien mittaan damaskeissa liikkuva keikari, helsinkiläisempi kuin helsinkiläiset itse. Lauri kuuluu myös piiriin, jossa filosofoidaan välisukupolvesta ja samastutaan flanööreihin, väsyneisiin epäilijöihin:

- - me, ylimenokauden väsyneet epäilijät, jotka epäilemme omaa epäilemistämmekin, emme uskalla ottaa ratkaisevaa askelta, emme tohdi polttaa laivoja takanamme, vaan pidämme varovaisessa skeptillisyydessämme avoinna paluutien niihinkin ihanteisiin, joita me itse olemme ivanneet, ja jäämme sillä tavoin heilumaan vanhan ja uuden välillä kuulumatta kumpaiseenkaan. (s. 214)

Laurin, nautintoihmisen, kohtaloksi koituu nainen, lämminverinen Selma Åhman, jonka kanssa Lauri joutuu miltei vahingossa naimisiin. Avioliitto päättyy tragediaan, kun Selma rakastuu epätoivoisesti venäläiseen upseeriin ja päättää sydänsurunsa oman käden kautta.

Laurin elämäntielle tulee ennen pitkää sama päätös. Apu elämäntuskaan löytyy absintista, ja opintomatkalta Italiasta palaava ystävä Veikko Virtala tapaa Laurin Havis Amandan patsaalla rahaa vippaavana deekishahmona:

Hän miltei hätkähti sitä muutosta, jonka hän totesi Lauri Sjöbergissä tapahtuneen. Päällystakki piukotti poimullisena ja rypistyneenä, kasvot olivat turvonneet ja niiden puna käynyt sinertäväksi. Entisestä keikarista ei ollut enää jäljellä muuta kuin kepin heilunta ja hatun tarkoin laskettu kaltevuuskulma.

Lauri Viljanen vertasi arvostelussaan Tiimalasia Eino Leinon routavuosikuvauksiin, joissa käsiteltiin vuosisadan alun suomalaisen yhteiskunnan aatteellista ja sosiaalista murrosta. Romaanin varsinaiseksi päähenkilöksi Viljanen asettaa vuosisadan alun Helsingin, "joka omisti vasta yhden valoreklaamin, mutta jossa Suomen taiteen suuret soihdunkantajat antoivat loistoa Catanille, Kaisaniemelle, Kleineh'lle ja Königille." 

Lähteet:

Kivijärvi, Erkki 1935: Tiimalasissa valuu hiekka. Romaani vuosisadan alun Helsingistä.

Palmgren, Raoul 1989: Kaupunki ja tekniikka Suomen kirjallisuudessa. Kuvauslinjoja ennen ja jälkeen tulenkantajien. Helsinki: SKS.

Viljanen, Lauri 1942: "Erkki Kivijärvi. In memoriam." Helsingin Sanomat 21.1.1942.

Tutustu myös näihin