Tekstin koko A- A+

Modernisoituva Oulu — uljas uusi Oulu?

1960-luvun alun Oulussa viipyi vielä idyllisen puukaupungin leima, mutta vuosikymmenen mittaan kaupungin kasvot muuttuivat nopeasti. Siitä tuli nousukasmainen.

Tullista tulleille ja junan tuomille tarvittiin asuntoja ja yrityksille moderneja liiketiloja. Autoistuminen pakotti leventämään väyliä ja rakentamaan paikoitusalueita. Uusien lähiöiden rakentaminen kiihtyi.

Vanhan kaupunkirakenteen ja pienmiljöiden purkaminen alkoi herättää vastarintaa vasta, kun vahinko oli jo tapahtunut ja kasvuennusteet osoittautuneet liioitelluiksi. Oulun rakennuspolitiikkaa arvioitiin kriittisesti muun muassa Arkkitehti-lehden Oulu-teemanumerossa 3/1972:

Oulu kilpailee Vaasan, Hämeenlinnan ja Kuopion kanssa kaupunkimiljöön muutoksen nopeuskilpailun hopeasijasta. Kultamitali on jo tietysti kirkkaasti Turun hallussa. Oulu saanee hopeaa, koska sen voimat viimeistenkin historiallisten miljöökvaliteettien hävittämisessä todennäköisesti ovat kilpailijoita suuremmat.

Merkillepantavaa oululaiselle modernisaatiolle on myös eräs 1960-luvulta alkanut tendenssi: ajanmukaistuminen ja tilanahtaus saivat kulttuurilaitokset muuttamaan vanhoista perinteikkäistä rakennuksistaan moderneihin betonikolosseihin.

Kaupunginteatteri muutti keskustan Seurahuoneelta (nyk. kaupungintalo) tuuliseen merenrantaan, samoin kaupunginkirjasto Ainolan puiston keskeltä. Eri puolille kaupunkia jalkautunut yliopisto keskitettiin ankealle suolle — "siperialaiseen tehtaaseen" — kuten Kirsti Simonsuuri luonnehtii Linnanmaan kampusta Pohjoisessa yökirjassaan (1981).

"Kaupungin muuttuva omakuva"

[Kuva; Oulu : Kaupungin muuttuva omakuva]

Iikka Vuotilan ja Matti Saanion Oulu  kaupungin muuttuva omakuva (1972) kuuluu kustannusosakeyhtiö Pohjoisen alueellisten kuva- ja tietoteosten sarjaan. Tosin Kaltiossa (2/1974) moitittiin, että kirja sisältää liian vähän Oululle ominaista  vai olisiko närkästyksen varsinainen syy ollut, että se sisälsikin liian paljon?

Vuotilan ja Saanion Oulu-kuva on kaunistelematon, karu ja arkirealistinen, kaukana juhlapuheiden Oulusta. Kaupungin modernisoituminen nähdään väistämättömäksi, niin hyvässä kuin pahassa. Kulttuuriperinnön vaalimista pidetään kapean eliitin haikailuna menneeseen; tärkeämpää on parantaa tavallisten ihmisten jokapäiväistä elämää.

Oulu ei ole enää valkea kaupunki sanan vanhassa merkityksessä. Rapistuneet puutalot ovat menettäneet valkeutensa ja odottavat purkamista, uusi valkoinen on elementtitalojen persoonatonta valkeutta. Autot ovat jyrsineet puistojen koivuja rivi riviltä, joet ylittävät mutkittelevat sillat on purettu, niiden sijalle rakennettu asfalttiväylä humisee katkeamattomasta liikenteestä. Uusi oululainen katu on kieltämättä siisti, moderni, paikoin miltei suurkaupunkimainen. Mutta persoonallinen se ei ole. Se on katu kuin missä tahansa kaupungissa, samat autot, samat tavaratalot, samat baarit, samat näyteikkunat, samat kulutustavarat näyteikkunoissa, samat mainokset. Elävää perinnettä ei ole se, että joku nimeke, joku mainos, joku liike-elämän etiketti, yrittää haastella vanhan Oulun kieltä.

Kaupungin muuttumista ei sinänsä ole syytä surra. Voidaan tietysti väittää  ja on väitetty , että Oulu ei ole riittävällä pieteetillä ja ymmärryksellä varjellut arvokkainta kulttuuriperintöään, mutta idyllin häviäminen on joka tapauksessa väistämätön. Eräässä mielessä sitä ei ole koskaan edes ollut. Sen näkeminen edellyttää esteettistä tai sivistyshistoriallista näkökulmaa, joka on näkökulmana kapea, nirso, voidaan sanoa aristokraattinen. Kaupunki ei ole tosiasiassa koskaan ollut organismi, ei maisema, ei arvokkaita perinteitä, vaan se on sosiaalinen yhteisö, joukko niitä ihmisiä, jotka tekevät työtä, asuvat ja yrittävät viihtyä arkielämässään.

Lähteet:

Huhtala, Liisi 2000: Pohjoisen pidot: kustannustoiminnan linjoja. Eripainos Liisi Huhtalan osuudesta teokseen Pohjoinen. Kustannustoimintaa 1964—2000. Toim. Tauno Lähteenkorva. Oulu: Pohjoinen.

Kainulainen, Reino 1974: [Arvostelu Matti Saanion ja Iikka Vuotilan teoksesta Oulu — kaupungin muuttuva omakuva.] Kaltio. Vol. 30 (2) 1974, 66—67.

Koho, Timo 1994: Suomalaisen arkkitehtuurin 60-luku. Konstruktivismi ja järjestelmäajattelu. Tampere: Rakennustieto Oy.

Manninen, Turo 1995: Oulun kaupungin historia VI 19451990. Oulu: Oulun kaupunki.

Manninen, Turo 2005: Kasvun aika: Oulu 1945—1990. Teoksessa Oulun vuosisadat 16052005. Toim. Olavi K. Fält. Studia Historica Septentrionaria 46. Oulu: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys ja Oulun yliopiston historian laitos, 149175.

Saanio, Matti ja Vuotila, Iikka 1972: Oulu  Kaupungin muuttuva omakuva. Oulu: Pohjoinen.

Santamäki, Osmo 1974: Mikä... kaupunki. Kaltio. Vol. 30 (2) 1974, 67.

Simonsuuri, Kirsti 1981: Pohjoinen yökirja. Helsinki: Kirjayhtymä.

Soininen, Riikka: Kertomus Oulun Isokadusta. Julkaisematon käsikirjoitus.