Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Viiriäinen sarkofagilla

[Kuva: Viiriäinen sarkofagilla]

Viiriäinen sarkofagilla (1998) ulottuu alueellisesti Napapiiriltä Egyptiin ja ajallisesti päähenkilön Eleonora Urbinin lapsuudesta 2000-luvun vaihteeseen. Jo alkulause viittaa Ylimaulan tuotannosta tuttuihin teemoihin: Vain rakkaus ja kuolema saivat minut pysähtymään. (11) Lopussa lause toistuu tapahtunutta muutosta todentaen: Joskus meitä ei pysäytä mikään muu kuin kuolema tai rakkaus. (183)

Tällä kertaa päähenkilö ei ole suurperheen äiti, vaan perheetön museoarkeologi Eleonora Urbin. Nelikymppisenä tämä menestyvä uranainen huomaa olevansa vieras itselleen. Hän pakenee umpikujaa lomamatkalle Egyptiin kansatieteilijä-veljensä ja tämän kolmen lapsen kanssa. Veljen vaimon - Eleonoran parhaan ystävättären – tapaturmainen kuolema on jähmettänyt sisarusten välejä. Lomamatkalla koetut vaaratilanteet lähentävät heitä toisiinsa. Ne eivät poista kuolemanläheisyyttä, mutta vapauttavat Eleonoran ja selkiyttävät veljen ja tämän lasten elämää. Kuoleman vastapainoksi matkalla tulee rakkaus: uudelleen löydetty perheyhteys, mutta Eleonoralle myös eroottinen ystävyys mustaihoisen kollegan Mr. Muchmooren kanssa.

Eleonoran elämänvalinnat muistuttavat Jumalista julmin -romaanin miehen valintoja. Kumpikin on suojannut itseään rakkaudelta valitsemalla seksin. Murrosvaiheessa Eleonora analysoi itseään:

Seksi on ollut leikki, jonka opettelu vei vuosia. Juuri sen opettelu, että miten seksuaalielämän voi pitää erillään rakastamisesta. Ja sitten kun sen on vaivoin oppinut ja luullut hallitsevansa, siihen kyllästyy ja toteaa: tämä leikki ei ole enää kivaa, lähdenpäs katsomaan mitä seuraavalla hiekkalaatikolla tapahtuu. /.../

Kaiken sen energian, mikä olisi mennyt avioliittoon ja lapsiin, olen voinut kanavoida työhöni, itseeni ja omaan uraani. Miksi sitten olen alkanut inhota itseäni? Miksi olen alkanut arvostaa aivan eri asioita kuin ennen? Miksi en osaa enää nauttia ostamisesta, kuluttamisesta, vilkkaista seurapiireistä? (87-89)

Viiriäinen sarkofagilla jatkaa Jumalista julmin -romaanin eros ja agape -pohdiskelua. Naisen roolia tarkastellaan nyt kulttuurierojen kautta. Kärjistyneimmin ne ilmenevät kohtauksessa, jossa Eleonora ja hänen teini-ikäiset veljentyttärensä Eva ja Maria katselevat kairolaishotellin televisiosta 10-vuotiaan tytön ympärileikkausta.

Viiriäinen sarkofagilla on saanut alaotsikokseen "kertomus". Tarina etenee päiväkirjamaisin merkinnöin ja sisäisenä monologina useiden aiempien teosten tapaan. Myös vuoropuhelu on luonteeltaan enemmän temaattista monologia kuin keskustelua. Kulttuurikritiikin lomassa on hienoista tilannekomiikkaa ja "keventävä" viittaus Agatha Christien salapoliisiromaaniin Kuolema Niilillä.

Viiriäinen sarkofagilla yhdistää analyyttisen ja jopa luennoivan kulttuuripohdiskelun sadunomaiseen seikkailukertomukseen. Näin teos noudattaa Ylimaulan Idylli-teoksesta alkanutta romaaniarkkitehtuuria, jossa erilaiset ja usein vastakkaisina pidetyt ainekset liittyvät yhteen. 

Tutustu myös näihin