Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Tyyli

Selkeä tyyli

Ojalan sävellystyyli on ollut sama läpi hänen tuotantonsa. Hänen atonaalinen sävelkielensä hakee funktioita ja "kunnioittaa hiljaisuutta". Funktioiden hakeminen tarkoittaa, että atonaalisessa soinnutuksessa Ojala Ojala puhelee "akustisella murteella". Häntä jatkuvasti kiinnostaa, kuinka kuulija soinnutuksen tapahtumat kokee, jopa millaisia tunnetiloja niistä herää. Ojala mainitsee, kuinka Schönbergin opus 19 on valaissut hänen tietään tässä ajattelussa. Teos sai myös nuoren Ojalan aikanaan oivaltamaan, että "tarttis tehdä jotain teorian eteen". "Hiljaisuuden kunnioittaminen" taas merkitsee, ettei ääntä lasketa ilmoille ennen kuin sen takana on rehellinen idea. Ojala puhuu muusikon integriteetistä.

Ilmaisun tyhjyys tai maneristisuus on Ojalan pahin vihollinen ja aito muusikkous tavoite.

Ojala ei mielellään kokeile perinteisten soitinten eriskummallisia tai infernaalisen vaikeita soittotapoja. Hän voi aina turvautua elektronisen musiikin keinoihin jos kokee, ettei perinteisin keinoin saa haluamaansa sointiväriä. Akustiset ja elektroniset soittimet esiintyvät siksi usein rinnakkain hänen teoksissaan ja akustisten soittimien stemmat ovat vaikeustasoltaan sellaisia, että muusikot soittavat niitä kivuttomasti.


Sarjallisuus taustalla - käytännöllisyys etusijalla

Motiiveja Ojala sanoo käyttävänsä "joskus pakkomielteeksi asti". Hän on koulutuksensa lomassa tullut perehtyneeksi laajalti sarjallisuuteen, joskin käyttää itse mieluiten Iannis Xenakisin lanseeraamaa termiä formalismi. Se kattaa kaikki harkitut menetelmät, joilla organisoidaan musiikn parametrejä, olivatpa ne sitten joukkoteoriaan perustuvaa sarjallisuutta, stokastisuutta tai vaikkap erilaisia pelistrategioita tai aleatorisuutta. Ojalan puupuhallinkvintetto on tästä esimerkki. Sen tekniikka on jopa stokastinen luonteeltaan ja Ojala on kehittänyt siinä esiintyvät satunnaisprosessit osittain tietokoneen avulla. Tuloksena syntyi partituuri, joka on paikoin infernaalisen vaikea ja on siksi toistaiseksi esittämättä. Kokemus opetti käytännön tärkeyden: muusikot soittavat säveltäjän teokset - jos haluavat.

Motiivit ja niiden työstäminen, usein rivit tai vajaat rivit kuuluvat silti Ojalan keinovalikoimaan, nykyään vain yleensä sarjallisuudesta vapautettuina, formalismeja tarpeen tullen hyödyntämällä.


Väitöskirja ei vaiheessa vaan tilassa

Ojalan väitöskirja "Space in Musical Semiosis" Tilan käsite musiikin semioosissa liikkuu musiikkitieteen ja semiotiikan teorioissa. Ojalalle tila musiikissa on kaikki fyysinen, konkreettinen tila ja sen abstrahointi. Tämä tila on alati läsnä kun ajattelemme musiikkia. Aistimme sen muun muassa silloin, kun ajattelemme joidenkin asioiden kuuluvan yhteen ja joidenkin olevan lähellä toisiaan.

Väitöskirja on viittä vaille valmis. Ojala sanoo tulleensa onnekseen siihen tulokseen, ettei tutkimustyö ainakaan negatiivisesti vaikuta luovaan työhön.