Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Tyyli

Tarinankerronta säveltämisen lähtöpisteenä

Roman kertoo näyttämömusiikin ja draaman vaikuttaneen häneen niin paljon, että on viime vuosina myös vakavaa musiikkia säveltäessään ottanut tavakseen hahmottaa mieleensä ensin tarinan kohtauksineen teoksen muodon ja materiaalin rakentamiseksi. Hän sanoo teoksiaan ohjelmalliseksi musiikiksi, "musiikillisiksi tarinoiksi". Teosten ohjelmat ovat kuitenkin omakohtaisten, joskus vaikeidenkin kokemusten käsittelyä eikä hän nykyisin kerro niistä teosten nimissä tai muutoinkaan.

Roman on näin toimiessaan pohtinut paljon musiikin ohjelmallisuuden ja absoluuttisuuden välisen rajanvedon ongelmaa, etenkin sen jälkeen kun hänen Jousikvartettiinonsa esitettiin säveltäjäseminaarissa Viitasaaren Musiikin Aika -festivaalilla. Seminaaria ohjannut amerikkalainen säveltäjä ja professori George Crumb piti teoksesta, mutta ei sen ohjelmasta lukuisine alaotsikkoineen.

Tämä ja monet muut kokemukset ovat saaneet Romanin etsimään työskentelytapaa, jolla omakohtaiset sielun syövereistä nousevat ideat voisi muuttaa yleismaailmalliseksi ilmaisuksi ilman yleisölle suunnattua ohjelmallisuuden pakkoa. Hän on kiinnostunut mm. säveltäjä Jouni Kaipaisen vastaavista ajatuksista. Tämä etsintä on juuri nyt kiihkeänä meneillään Romanin säveltäessä ensimmäistä laajamuotoista teostaan, jousikvartettoa.


Tonaalisen ja atonaalisen dialogi

Romanin uusimmissa sävellyksissä esiintyy dialogia tonaalisen ja atonaalisen sävelkielen välillä.

"Säveltäessäni - sisäisen draaman kuumimpien pyörteiden velloessa ympärilläni - en aina tiedosta millä tekniikalla minkäkin teeman tai teeman ‘ympäristön' tuon näyttämölle. Analyysin aika on vasta myöhemmin."

"Eri sävellystekniikat, sikäli kun niitä musiikistani kannattaa eritellä, eivät esiinny peräkkäisinä eivätkä aina edes kaksiulotteisesti rinnakkaisina ilmiöinä, vaan ennemminkin ajassa hitaasti muovautuvina tajunnan muutoksina, kuin usean eri tunteen joko yhtäaikaisena sulautumisena tai erkanemispyrkimyksenä. Välillä ne toki elävät kohteliaasti rinnakkain - sopivan etäisyyden päässä, tai jopa yksin, mietiskellen..."

Roman pyrkii musiikissaan häivyttämään teoreettiset lähestymistavat. Hän ei halua johtaa kuulijoitaan ennakkoluuloihin, joita modernien sävellystekniikoiden hankalilta kalskahtavat termit tuntuvat herättävän. Romanille tekniikka on "kuin näytelmän henkilöiden karaktäärejä tai mielenliikkeitä tai kuin auringon ja kuun näennäistä kilpajuoksua maan ympäri, tai kuin suunnatonta kulissia, jonka sisällä risteilevät - tai makailevat - elävät olennot kuvittelevat sen kaikeksi mitä on, niin kuin heille opetettu, vaikka epäilyksenkin siemen jo itää..."