Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Russian Love 1986 - 1998

Mika Ronkainen; laulu, kitara
Pasi Ruotsalainen; kitara
Sampo Mattila; basso
Seppo Heikkinen; rummut

[Kuva: Russian Love]

Kuva: Russian Loven arkisto.


Russian Love perustettiin Haapavedellä 1986. Yhtyeen kaikki jäsenet muuttivat Ouluun 1987-90. Oululaisen rockin tuonaikaiseen möykkäbuumiin kulttuuriin yhtye ei kuitenkaan samastunut. Bändi aloitti tummasävyisellä goottihenkisellä rockilla. Musiikillisia vaikutteita ammennettiin mm. Joy Divisionilta, Bauhausilta ja David Bowielta. Laulusolisti Mika Ronkainen sävelsi ja rumpali Seppo Heikkinen teki tekstit. Bändi lauloi alusta pitäen englanniksi vaikka suomenkielinen rock oli vielä normi. Musiikki oli bändin mukaan "synkkää ja sameaa" ja tarkoituksellisen "epätarttuvaa". Ensimmäinen levy, EP Malleus maleficarum ilmestyi 1987. Sitä seurasi 10 laulun albumi Nergal vuonna 1988. Vuonna 1990 ilmestyi Lp Flaw in the cradle.

1990-luvulla Russian Loven musiikillinen tyyli kehittyi suoraviivaisemmaksi aternative rockiksi. Nyt vaikuttajia olivat Bowien lisäksi Pixies, Talking Heads, Sonic Youth ja Nirvana. Kokoonpano muuttui useaan otteeseen. Kosketinsoittaja Petri Morko jäi pois yhtyeestä. Rumpaliksi vaihtui Mika Moilanen. Yhtye julkaisi kolme cd-levyä: Hover Jack (1992), Meat Mazurka (1995) ja Gala Brutale (1996). Mazurkalla yhtye oli siirtynyt Break Recordsilta Zen Gardenille, ja basistina toimi nyt Seppo Papa Kauppila. Levyn äänitti ja tuotti Mikko Karmila, joka kunnostautui myöhemmin erityisesti raskaan rockin tuottajana. Karmilan johdolla yhtye viimeisteli yksityiskohtia aikaisempaa enemmän.

Gala Brutale tehtiin Oulussa Janne Huotarin toimiessa äänittäjänä. Basisti oli vaihtunut jälleen, ja nyt nelikielistä soitti Brainless-yhtyeestä tullut Mervi Tervo. Ronkainen luopui komppikitarasta ja toista kitaraa soittamaan värvättiin Maako Härönen. Galaa tehdessä pyrittiin spontaaniin tulokseen. Levy tehtiin nopeasti - ei ensisijaisesti budjettisyistä vaan siksi, että se on rockimpaa. Oman sävelmateriaalin rinnalle oli valittu Morriseyn Last of the famous international playboys. YUP:n Jarkko Martikainen duetoi vierailevana artistina Ronkaisen kanssa raidalla Joe is a fine man. Russian Love teki myös muutamia musiikkivideoita, joista Sure pääsi vuonna 1994 MTV:n 120 Minutes -ohjelman rotaatioon.

Uudesta aikakaudesta kertoi Russian Loven Internetissä julkaistu single That's what the tell me when I sleep. Vastaavan tempun oli puhelinmodeemiaikana tehnyt vasta David Bowie. Keikalla yhtye alkoi käyttää sekvenssereitä ja muita teknisiä apuvälineitä päästäkseen haluamaansa teatraaliseen lopputulokseen. Keikkoja yhtye teki pitkin Suomea. Eräs parhaista oli loppuunmyydyssä Cafe Adamissa. Vuonna 1995 se esiintyi Suomen edustajana Eburock-konsertissa Kölnissä Saksassa, mutta siitä ei jäänyt hyviä muistoja: Russian Love sai hyviä arvioita levyistään, mutta niiden kaupallinen menestys oli suhteellisen vaatimaton. Yhtye lopetti toimintansa vuonna 1998. Mika Ronkainen toimii nykyään elokuvaohjaajana ja -tuottajana. Hänen tekemiään ovat mm. dokumenttielokuvat "Oulu palaa - kaupunki, joka katosi", "Huutajat - screaming men" ja "Maailmanloppu alkaa huomenna". Muut yhtyeen jäsenet suuntautuivat akateemiselle uralle. Mervi Tervo jatkoi musisointia Lunatics-yhtyeessä.

Debyytti LP Nergal sekä EP Malleus Malificarum julkaistiin cd-levynä vuonna 2007.

Lähteet:

Sähköpostikysely: Mika Ronkainen 30.1.2008.
Tomi Tuomaala. Rumba 1/1997, s. 11.
Tero Alanko. Soundi 1-2/1997, s. 32-33.
Nergal-cd:n esittelytekstit.