Lapset ja media – Miten taataan lapsille turvallinen ja osallistava mediaympäristö?

Sanoiko joku, että teknologia tekee elämästämme helpompaa ja sen avulla suoriudumme entistä paremmin arki- ja työaskareistamme? Teknologisten innovaatioiden tarkoituksenahan on usein tehostaa, helpottaa tai nopeuttaa asioiden hoitumista. Erilaisia arkea helpottavia innovaatioita ja sovelluksia on kertynyt runsaasti ja käytämme niitä jatkuvasti. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana esimerkiksi musiikin, elokuvien ja tv-sarjojen, kirjojen kuluttaminen ja jakelu on muuttunut suuresti. Tämä on vasta alkusoittoa. Arkea alkavat olla myös tekoäly, esineiden internet, älykkäät puettavat teknologiat sekä todellisen ja virtuaalisen maailman yhdistävät teknologiat. Teknologian kehitys ja digitaalisuus vaikuttaa oleellisesti myös medioiden kehittymiseen ja siihen, miten ja missä kohtaamme viestintää ja vastaanotamme tai tuotamme informaatiota. Tämä näkyy hyvin myös työpaikoilla. Erilaiset sovellukset ja järjestelmät ovat lisääntyneet vauhdilla.

Vaikka teknologia helpottaa monia työtehtäviä, luo se samalla uusia velvollisuuksia. Sähköposti ei ole enää ainoa viestikanava, vaan sen rinnalle on tullut pikaviestimet, projektinhallintajärjestelmät ja lukuisat muut alustat, joihin kirjaamme työaikaa, matkalaskuja, lomia, hankintoja, poissaoloja ja monia muita hallinnollisia asioita. Yhä useampi arjen ja työelämän toiminto edellyttää teknologian käyttöä, jolloin ruudun ääressä vietetty aika kasvaa lähes huomaamatta. Ehkä tulevaisuudessa tekoäly toimii henkilökohtaisena sihteerinämme ja hoitaa osan näistä rutiineista: täyttää lomakkeet, kirjaa tiedot järjestelmiin ja vapauttaa aikaa siihen, mikä on oikeasti tärkeää – ihmisten kohtaaminen ja aito vuorovaikutus.

Lapset kasvavat mediayhteiskunnassa

Lasten suhde teknologiaan ja mediaan on hieman erilainen kuin aikuisilla. Lapsille media ei ole erillinen ilmiö, vaan luonnollinen osa arkea. Siinä missä moni aikuinen on joutunut opettelemaan uusia teknologioita ja sopeutumaan muuttuviin mediaympäristöihin elämänsä varrella, nykyiset lapset ovat kasvaneet niiden keskellä. Digitaalinen maailma ja internet ovat heille arkipäivää samalla tavalla kuin televisio tai puhelin olivat aiemmille sukupolville. Lasten osallisuutta ja toimijuutta muuttuvissa mediaympäristöissä ei voi sivuuttaa, sillä teknologinen kehitys ei ole hidastumassa – päinvastoin, se kietoutuu yhä tiiviimmin osaksi arkea, oppimista, ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.

Lapsista ja mediasta käytävää keskustelua hallitsevat usein huolet. Esiin nousevat vaikkapa ruutuaika, haitalliset sisällöt, kaupallisuus, kyberkiusaaminen, vaaralliset somehaasteet, ulkonäköpaineet, disinformaatio ja laite- tai peliriippuvuus. Huolenaiheita on paljon, eikä niitä pidä vähätellä. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, ettei media itsessään ole hyvä tai paha. Ratkaisevaa on se, miten mediaa käytetään sekä mihin ja miksi sitä käytetään. Huolipuheen rinnalle tarvitaan näkökulma, jossa tunnistetaan median mahdollisuudet ja hyödyt oppimisen, luovuuden, osallisuuden ja vaikuttamisen välineenä. Keskeinen kysymys ei ole, miten lapsilta voidaan estää median käyttö, vaan miten heitä voidaan tukea käyttämään mediaa turvallisesti, vastuullisesti ja aktiivisesti.

Vastaus löytyy mediakasvatuksesta. Siihen pitäisi suhtautua välttämättömänä osana lasten kasvua ja oppimista. Tämä edellyttää sitä, että käytössä on riittäviä resursseja ja osaamista. Yleisesti mediakasvatuksen tavoitteena on medialukutaidon edistäminen. Tähän päästään parhaiten tarjoamalla mahdollisuuksia tehdä ja tuottaa mediaa itse. Tällöin lapsi näkee, miten mediaviestit rakentuvat, millaisia valintoja niiden taustalla tehdään ja miten mediaa voidaan käyttää myös omien ajatusten, kokemusten ja näkemysten ilmaisemiseen. Samalla vahvistuvat sekä kriittinen ymmärrys että kokemus siitä, että omalla äänellä on merkitystä.

Teknologian kehitys haastaa myös koulut pohtimaan omaa suhdettaan teknologiaan. Kännykkäkieltojen tultua osaksi koulujen väli- ja oppituntikäytäntöjä, on aihe laajentunut joissain kouluissa ja kunnissa jopa kokonaan mobiililaitevapaiksi koulupäiviksi. Opetussuunnitelman perusteissa olevaa monilukutaitoa ei kuitenkaan edistetä kouluissa kieltämällä laitteiden käyttöä silloin, kun niitä voitaisiin käyttää pedagogisesti perustelluilla tavoilla oppimisen välineinä.

Teknologian mahdollisuuksien sulkeminen koulun ulkopuolelle voi lisätä eriarvoisuutta koulujen välillä tai kasvattaa kuilua koulun ja lasten arjen välillä. Tutkimukset osoittavat, että pedagogisesti perusteltu mediatyöskentely voi tukea oppimista, lisätä oppilaiden motivaatiota ja vahvistaa osallisuuden kokemusta. Parhaimmillaan tällainen voisi mahdollistaa formaalin koulumaailman ja lasten informaalin mediamaailman kohtaamisen. Kun lasten omat kokemukset, kiinnostuksen kohteet ja mediataidot otetaan osaksi opetusta, myös oppimisesta tulee merkityksellisempää – aitoa monilukutaidon pedagogiikkaa.

Mediakasvatus on enemmän kuin laitteiden käyttöä

Lasten sujuva teknologian käyttö voi helposti luoda vaikutelman, että he osaavat ja hallitsevat mediataidot. Käyttötaidot eivät kuitenkaan ole sama asia kuin medialukutaito. Se, että osaa käyttää sovelluksia, ei vielä tarkoita, että osaa arvioida niiden sisältöjä, tunnistaa niiden toimintalogiikkaa tai ymmärtää, miten media vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan. Tämä on yksi syy, miksi lapset tarvitsevat mediakasvatusta. Nyt jos koskaan medialukutaito on keskeinen kansalaistaito, jota tulisi opettaa yhtä järjestelmällisesti kuin perinteistä lukutaitoa.

Tätä näkemystä tukee myös Opetushallituksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin vuonna 2022 julkaistut digitaalisen osaamisen kuvaukset, jotka laadittiin osana Uudet lukutaidot -kehittämisohjelmaa. Niissä medialukutaito määritellään kykynä tulkita, arvioida ja tuottaa mediasisältöjä sekä toimia erilaisissa mediaympäristöissä. Tekoäly tarjoaa ajankohtaisen esimerkin: riippumatta siitä (tai juuri sen vuoksi), millaisia odotuksia tai huolia liitämme tekoälyyn, omaa tekoälylukutaitoa tulisi kehittää. Se ei kehity kieltäytymällä tutustumasta tekoälyyn. Samalla tavoin kuin lukemaan oppii lukemalla, tekoälylukutaito edistyy kokeilemalla, harjoittelemalla ja pohtimalla tekoälyn toimintaa käytännössä sekä omaa suhdetta tekoälyyn.

Tekoäly on erinomainen kriittisen ajattelun kehitysympäristö. Sen sijaan, että suhtautuisimme siihen pelkästään epäille ja kielteisesti, voimme tarkastella sitä avoimesti, uteliaasti ja arvioiden erilaisia näkökulmia (mistä tämä tieto on peräisin, miksi uskon tai en usko siihen), ja jopa muuttaa omia käsityksiämme asiasta. Kriittinen ajattelu liittyy siis olennaisesti oman ajattelun tarkasteluun. Tällaiset metakognitiiviset taidot auttavat tunnistamaan, miten omat käsitykset muodostuvat ja miten niitä voidaan arvioida ja kehittää. Nämä taidot eivät synny itsestään, vaan harjoittelemalla. Mediakasvatus tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden, sillä mediaympäristöissä toimiminen haastaa jatkuvasti tulkitsemaan, vertailemaan, perustelemaan ja reflektoimaan omia valintoja ja ajattelua. Juuri näitä taitoja lapset tarvitsevat myös tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Näille ajatuksille löytyy vahva tuki myös Taide- ja kulttuurivirasto KUVIn ja Opetus- ja kulttuuriministeriön kansallisista medialukutaidon ja mediakasvatuksen linjauksista, jotka julkaistiin keväällä 2026. Linjauksissa esitetään tavoitteet ja toimenpiteet mediakasvatuksen kehittämistä ja toteuttamista Suomessa. Asiakirja muodostaa yhteisen suunnan sille, miten myös lasten ja nuorten mediakasvatusta tulisi Suomessa kehittää. Linjausten visiona on hyvä elämä, joka rakentuu siitä, että mediakasvatuksen avulla lisätään toimijuutta, osallisuutta ja hyvinvointia. Tämä edellyttää sitä, että kehitetään osaamista, joka vahvistuu koulutuksen, tutkimuksen, työelämän ja kokemusten vuorovaikutuksessa. Mediakasvatuksen tulee myös edistää kestävyyttä kulttuurisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta ja ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Toivottavasti nämä suuntaviivat auttavat siinä, että voisimme toteuttaa yhtä mediakasvatuksen tärkeimmistä tehtävistä eli kasvattaa medialukutaitoisia lapsia ja nuoria, joilla on valmiuksia, rohkeutta ja luottamusta osallistua yhteiskuntaan sekä vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuutemme rakentuu.

Lastenkulttuurifoorumi kutsuu keskustelemaan

Suomen Lastenkulttuuriliitto ja Lastenkulttuurikeskus Kotilo järjestävät 10.–11.11.2026 Oulussa valtakunnallisen Lastenkulttuurifoorumin, jonka teemana on Lapset ja media. Osallistumalla foorumiin sinulla on mahdollisuus kuulla lisää siitä, miten lasten mediataidot ja osallisuus rakentuvat yhä monimuotoisemmassa mediamaailmassa. Foorumin ensimmäisenä päivänä tutustutaan mediataiteeseen ja Oulu2026‑kulttuuripääkaupunkivuoden lastenkulttuurin kohteisiin ja sisältöihin. Toisena päivänä tarkastellaan, miten mediakasvatuksen keinoin voidaan vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta, hyvinvointia ja kriittistä monilukutaitoa nopeasti kehittyvässä ja muuttuvassa mediamaailmassa.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan lastenkulttuurin, taide- ja mediakasvatuksen ajankohtaisista kysymyksistä ja tulevaisuuden suunnista! Lisätiedot ja ilmoittautuminen ovat käynnissä osoitteessa: lastenkulttuurifoorumi.fi

Kirjoittaja: Tommi Nevala työskentelee Lastenkulttuurikeskus Kotilossa vastaavana tuottajana. Hän tuottaa ja kehittää lapsille, nuorille ja perheille suunnattuja sisältöjä sekä edistää työssään lasten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tommi on työskennellyt lastenkulttuurin parissa parikymmentä vuotta, erityisesti lasten ja nuorten elokuva- ja mediakasvatuksen kehittämisen parissa.