Likkojen lipas

Likkojen lipas

Karisto 2011
Kirsti Kuronen

GENRE

Runot

FESTIVAALIVUOSI

2015

KOHDERYHMÄ

Nuoret
 

Likkojen lipas on runokirja ystävyydestä, lapsuusmuistoista ja nuoruuden kasvukivuista. Sitä kertovat vuoroin Taika ja Aamu, parhaat ystävykset ja toistensa vastakohdat: haaveileva runotyttö ja suoraviivaisempi realisti. Teksteillä tytöt jäsentävät maailmaansa, jossa ihastumisen ruusunpunaisuus vaihtuu lennossa odotusten –omien ja toisten –kuorruttamaksi arjeksi. Hahmoja kuvataan pintaa syvemmältä ja ilman aikuisen holhoavaa katsetta. Keskiössä ovat kasvamisen suloiset puolet.

Kenelle? Yläkouluikäisille ja miksei vanhemmillekin tytöille ja nuorille naisille. Kurosen runot ovat monipuolisia ja helposti lähestyttäviä –oiva askel lyriikan maailmaan.

VALOKUVIA

Taikan ja Aamun tarinaa kerrotaan erityisesti kuvien kautta. Etsi omista valokuvistasi muutama mielenkiintoinen kuva, tai leikkaa lehdistä sinua kiinnostavia, erilaisia kuvia. Tutki kuvia objektiivisesti, eli siten, kuin et tuntisi kuvan henkilöitä tai tietäisi kuvaa edeltävistä tapahtumista mitään. Kirjoita yksityiskohtaisesti mitä näet kuvassa, ja kuvittele sitten muillakin aisteilla kuvassa näkyvä tilanne mahdollisimman eläväiseksi. Voit jatko työstää tekstiäsi muokkaamalla kuvauksesta runon tai tarinan.

HENKILÖKUVAUS

TAIKA HELMI EMILIA

Taika ja Aamu ovat tehneet itsestään henkilökuvat listaamalla yllä olevia asioita. Tee oma henkilökuvauksesi joko itsestäsi tai henkilöhahmosta! Voit keksiä esimerkkilistan lisäksi vielä muitakin faktoja, kuten inhokkiasia, suosikkipaikka, tai lempiuni.

MINNE POLKU VIE?

Toisessa kuvassa metsä hoitaa.

Valkoisten vuokkojen rintama
vie vihreimpään

käpy polulla
nuoli kohti koillista
astelen sivuun

sammal polviin saakka
johtaa juurakkoon
tie katoaa
neulasten varistessa
avautuu
valtaistuimen pehmeä
maan tuoksu

siinä istumassa Hän
joka vastaa
kuvaani peilissä

olen raikkaampi kuin syntyneenä
täydempi kuin vadillinen
vatukoita veljen sylissä
ravisuttaa, heittelen
hiukseni ympäri
metsää joka
aina toivottaa
huomenta ja päivää

öisin ei kuiski pienintäkään
pahaa, karikkeena
kertoo olipa kerran ja
elivä’t onnellisina

metsän piirissä kierrän
avonaista ympyrää

jäädä tai lähteä
(s. 76 -77.)

Tytöt kulkevat metsäpolkua paikkaan, joka on ihmeellinen ja jossa kaikki on hyvin. Millainen on sinun paikkasi polku, millaisen maiseman läpi se kuljettaa ja millaiseen paikkaan se vie? Käytä kaikkia aisteja kuvaillessasi polkua ja omaa paikkaasi.

LIPAS

Seitsemännessä kuvassa lipas täyttyy.

Kerään lukolliseen lippaaseen, kaiken

ahvenruohot rairuohot raivot
harpin haarukan rukkasen
muistitikun tukkatakun
kastemekon kastemadon kastehelmen
vinon pannulapun, pannukakkupinon
riimit ja raamit, rimpsut ja kimpsut
luokkakuvat koulukirjat
nimittelyt sadattelut sateet
nukensängyt leikkimökit
metsäaukean puron niityn 6

ja pehmoelukat, joka ikisen murmeli

lipas kiinni, kliks

kaivan kuopan kiven juureen
mullat päälle ja menoksi

Vuosien kuluttua kasvaa kalliokielo
aistikkuuden alla myrkky

siinä vieressä satunnainen lipas
työntää kurjenpolvia
-hmm, varistaa herkästi

kalliokielo sentään Elegantti
(s. 86-87)

Likkojen lipas täyttyy tässä runossa ja sinne kerätään monenmoisia asioita ennen sen lukitsemista. Mitä sinun salaiseen lippaaseesi kuuluu, millaisia asioita keräisit ja säilöisit sinne? Millainen oma lippaasi on, onko se pieni vai suuri, koristeellinen vai yksinkertainen rasia? Minne sen piilottaisit?