Silminnäkijälausunto Hailuodon Ulapalle-alkuleiriltä – Heli Laaksonen

Silminnäkijänä Komentosillalla Hailuodossa Ulapalla-leirillä Laaksose Heli 12.-13.6.2025

”Reksi tulee!”

Käytäväl kulki reksi. Suur yksinäine, niinko kruunupää hirv taik susilauman alfa reviirin rajoi kattelemas. Määki, kunnolline, kiltti (paitsi jos tuntee) ysin oppilas otin paremma ryhri, etten näyttäis reksin silmis häirikölt. Yläasteaikoje muisto 1980-luvult on väkevä. 

Toukokuus 2025 saan runonkirjottajana ja luanto- ja ympäristöneuvojana kutsun lämmittelemä kokonaist 40 reksin joukkio. Jestas! Tomperi Jussi, julkiporilaine voimahahmo, kerto, et sakki o alottamas uut, kestävämppä sivu, uut kokonaist kertomust. Ei tiär vaik vaihtuis viäl kiäl ja merikorttiki. Kokkontumispaikkana heil on kaukane saari, Hailuato, enne näkemätön (paitsi jos on käyny). Setvin äkki asiani sihe malli, et varmast pääsisin. Peppi Pitkätossu lähte Etelämerel karttalaukussas 6 metrin luantopolku ja niittuvilloi. Kaukokartotan etukätte Hailuaro luanno (eik se vois olla yksinkertasest Hailuonto?) ja nykyrehtorin tyänkuvi, muistelen omi rexikokemuxi ja puntaroitten, mitä uut voin näin viissal porukal sanno.  
 
Juur tääl mun kuulu runojani lukke. Keräilen nimittäis jännittävi esiintymissi, semmossi, mink jälkke o itte muuttunu. Mensalaisil, betonityäntekijöitten kesäpäivil, psykoterapeuteil, Kuapion vankilas. Reksit on topkolmoses! Rakastan koulunkäymist, kestävän kehitykse opintokokonaisuuksi, lajittelukoulutuksi, akvarellikurssei, ekoseminaarei, kansalais- ja yliopistoi. Ajattelevie ihmiste seuras olemist.  

Rehtorit o semmossi, ko ihmise ova. Hauskoi, vauhrikkai, hiljassi, harkittevi. Rantahiakoil he puhuvat toisistas hyvä seljän takan. Yks on toivoton Moodlen käyttäjä, mut valtakunnan kovin visionääri! Toine o silmittömän taitava järjestelemä. Yks o iha ässä! Yks on kaikkien kans nii luanteva, ko hänet olis lapsest saak tuntenu.  

Kattelen & kuulustelen heit ja miätin, misä tilanttes kestävä reksi o. Onk hän nii yksin ko luulis? Onk hänel oikkiast valtta? Ketä o se päättäjä, kenet hänen täyty vakuutta? Mitä se rehtor Hailuarost saa onkkes? Saak merimiässäkillise ireoi, saak vahvistust kestäväl mailmankatsomukselles? Saak puhelinumeroi, mist vasta kanssa-ajattelija ja tiätä heti, mist puhuta? 

Miäle jää mont puhevuaro. Muistan taas, et o olemas ekososiaaline sivystys. Kuulen ensmäst kertta sanan seva – ihmisel o velvollisuus palvella elonkehä. Hyvä huamio o seki, et paljo o jo tehty kestävän kehityksen ette. Kestävä kehitys ei tartte budjettilaajennuksi vaan kekseliäisyyt ja kohtuullistamist. Älylaitteist tarttuva aivomätä miätityttä pöytäkeskusteluis. Kene vastuul olis ensmäsenäs sanno, et kato minu silmi, puhu mul, tul mun kanssani uima – älä anna sen hiivatin pikselin tulla sun ja mun ja mailman väli? 

Luanto ei kestä tyhjä paikka – eikä ihminen tyhjä olemist, mää arvelen. Myäski valtatyhjiö täytty ain, kommentoi sihe yks Vesa. Täytetänk se tiatosest vai annetank sen täytty mil sattu. Kene vallas tämä kaik o? Voisko rehtoreitte nousu olla ”Sivistyksen suolapulssi”?  
 
O harvinaist, et tunte eläväs historiallist hetke. Tunnet vahvista se, et kaik tule valokuvatuks, majakat, dyynit, rantavehnät, purjeet ja pussukat,  erätaukoje filosofeeraavat tiimit ja kukalliset paketautot. 

Nämä ihmiset tiätävä misä mennä. He ova samal sivul. Tiätävä hyvi keinoi, tunteva verkostoi, pitelevä vallan kultast omena. Ymmärtävä ympäristön ja koulutuksen systeemei. He rakastava suajattejas ja Suamemaat. Jos tämä väki istuis Mannerheimintiäl muistuttamas maltillisemmast, viisaammast, syrämellisemmäst mailmanmenost, meniskö se sanoma verenkiartto muillaki? Mää luulen.  
 
Reksi tulee!  
 
Tämmössi fundeeras paikan pääl päässy 
Laaksose Heli