Kirjastomuistoja

Lukujäljet kartoittavat myös lukijoiden kirjastomuistoja. Mitä kirjasto on merkinnyt sinulle? Millainen on paras tai varhaisin kirjastokokemuksesi? Liittyykö se tilaan, ihmisiin, kirjoihin, musiikkiin tai johonkin muuhun? Mikä tuossa kirjastossa oli parasta? Lue muistoja tältä sivulta ja kerro omat kirjastomuistosi Lukujäljet-kyselyssä.

"Kaunein kirjasto, jossa olen käynyt on Trinity College Dublin kirjasto. Voin kuvitella itseni etsiä sieltä maailman viisautta. Mutta se on vähän niin kuin museo, jossa näet millainen elämä oli joskus, mutta se ei ole tämän hetken elämää. Paras muisto on Oulun pääkirjastosta. Rakennus ei ole minun maun mukainen, se ei vastaa minun ideaan miltä niin ihana kirjasto pitäisi näyttää. Mutta silloin kun tulin Ouluun 30v. sitten kotimaastani, ensimmäinen paikka jossa kävin oli kirjasto. Ja siellä löysin pienen kokoelman kirjoja omalla äidinkielellä, löysin pienen palan omasta kotimaastani. Luin kaikki Oulun pääkirjaston nojatuolilla, ison ikkunan edessä, torin näkymä minun edessä. Ja niin kuin aina, sain toivoa, että Oulussakin elämä voisi olla ihana ja antoisa. Sama tunne saan joka kertaa, kun käyn meidän lähikirjastossa."
- Tullista tullut, se alkuperäinen 56 v.

"Rauhallinen lapsuuden paikka jossa oli pehmeät penkit ja aina ystävällinen henkilökunta."
- Volmar 50 v. 

"Ihan varhaisin kirjastomuistoni on ajalta, jolloin kirjasto oli Ainolassa. Siellä olen juoksennellut korkeiden hyllyjen välissä muutaman vuoden ikäisenä sillä aikaa, kun vanhempani ovat valinneet lukemista. Pikkukoululaisena kävin Puolivälinkankaan sivukirjastossa viikoittain lainaamassa aina noin 10 kirjaa. Viisikoita, Neiti Etsiviä, Lotta- ja Tiina-kirjoja... Puolivälinkankaalla oli käytössä kameralainaus, joka näytti tosi jännältä. Kotona leikin kirjastoa ja pöytälampusta tuli hyvä "kamera". Laskin lampun kuvun kirjan päälle ja napsuttelin lamppua päälle ja pois, ikään kuin kuvaten jokaisen kirjan."
- HeatherHidesInBooks

"Ala-asteelaisena vietin aikaa Kurikan vanhassa kirjastossa ja uimahallissa. Ensinmainitussa luin kierreportaiden yläpään penkeillä lehtiä, ja lainasin vaalensinisellä pahvikortillani niin runsaasti, että virkailijat totesivat jäljiltäni olevan hyvä pyyhkiä pölyt hyllyistä."
- Miusu

"Kirjasto on ollut paikka, josta haen hyvää mieltä ja hyvää lukemista. Kaikkea ei tarvitse omistaa ja joskus hän vain niitä tuttuja ja turvallisia, joskus luen vain ne kohdat jotka muistan parhaiksi joskus koko kirjan, kuten tapaisi vanhan tutun ystävän."
- Mie 50 v.

"Tuiran lähikirjasto ja ahmimisikä, ihan parasta! Nuokkaria en tarvinnut, kirjat ja lukeminen riittivät. Osallistuin myös kirjastossa oleviin tiedonhakukilpailuihin ahkerastl ja voitinkin monta kertaa! Hassuna muistona jäänyt mieleen jo täysi-ikäisenä kirjastossa kysytyt paperit, 12 vuotta taisi olla ikäraja johonkin asiaan kirjastossa siihen aikaan. Olen kirjannut ylös lukemani kirjat alusta lähtien. Ensimmäiset kirjastokäynnit tein toisessa kaupungissa. Miks mua pännii-murrosiästä kertovan kirjan lainaamisesta äiti piti minulle puhuttelun murrosiän kynnyksellä, se on jäänyt mieleen häpeän kokemuksena."
- Ghattis 52 v.

"Asuin lapsuuteni- ja nuoruuteni Sievissä. Kirjasto oli meille jo alakoululaisena paikka, jossa saattoi viettää aikaa yhdessä kaverien kanssa. Istuimme kirjastolla ja meidän läsnäolemme hyväksyttiin. Usein lainasimme myös kirjoja. Myöhemmin kirjastossa olevasta nettiyhteydestä tuli tärkeä osa kirjastokäyntejä. Puolen tunnin aikaa varailtiin vuorotellen ja käytettiin usein yhdessä kaverin kanssa mm. Kiss FM:n Chatissä tai sähköposteja kirjoitellen.
Aikuisuuteni olen asunut Alavieskassa. Lasten kanssa kirjasto on ollut hyvä tekeminen. Usein kävimme kirjastossa ja leikkikentällä samalla reissulla. Nykyään käytän kirjastoa hyvin suunnitelmallisesti, tehden varauksia, hyödyntäen tallennettuja listoja Joki Finnan sivustolla ja omatoimilainausaikaa. Harvemmin menen kirjastoon ja vain nappaan jonkun kirjan. Minulle kirjasto merkitsee paikkaa, jonne kaikki hyväksytään ja jossa saa olla oma itsensä."
- Jonniina 40 v.

"Kirjasto on paras paikka maailmassa. Olin lama-ajan lapsi perheessä jossa oli haasteita. Kirjastossa jokainen oli saman arvoinen, tuloilla ei ollut merkitystä ja siellä oli aina turvaa, rauhaa ja ennen kaikkea kirjoja."
- Lukija1987 38 v.

"Minun kirjastomuistoni liittyy kirjastoverkkoon: kuinka upeaa on seikkailla useissa kirjastoissa viikolla ja viikonloppuisin. Kun tulin nuorena äidiksi, kävin lapseni kanssa useissa eri kirjastoissa, bussilla, pyörällä ja kävellen. Oulussa on ihania kirjastoja!"
- lukeva94 31 v.

"Korona-aikana tein kotonani suursiivouksen. Löysin ensimmäisen kirjastokorttini, jonka ensimmäinen leima oli vuodelta 1975. Oulunsuun ala-asteen kirjasto oli lukuinnostukseni lähtöpaikka, sillä oma lainastokortti oli jotain suurta pienen ihmisen elämässä. Muistan vieläkin kyseisen kirjaston puiset tuolit ja tilassa leijailevan hajun, mutta ne eivät häirinneet lukemasta Tarzania ja Tinttiä."
- Kesäheinä57

"Kirjasto mahdollisti pitkään lukemisen siinä mittakaavassa, kuin kirjallisuutta lapsuudessa ja nuoruudessa tuli "kulutettua". Lähimpään kirjastoon pyöräiltiin kaverin kanssa vähintään kerran viikossa hakemaan reppu täyteen kirjoja. Kirjastot mahdollistavat matalalla kynnyksellä tutustua uusiin kirjallisuuden lajeihin ja kirjailijoihin. Jos kaikki kirjallisuus pitäisi ostaa omaksi, kynnys hankkia tuntemattomien tekijöiden teoksia itselle kasvaisi varmasti huomattavasti korkeammaksi. Myös ekirja-palvelut ovat mielestäni tuoneet minulle lukuisia uusia kirjallisuustuttavuuksia, kun kynnys kokeilla erilaisia kirjoja alustalla on niin matala ja helpoksi tehty.

Kirjat ovat olleet läsnä aina. Jo ennen kuin opin lukemaan, halusin selailla kirjoja ja kuvia ja kyselin vanhemmiltani, mitä niissä kerrottiin. Ensimmäisen ns. oikean kirjan, Pinokkion, sain ennen kuin osasin edes lukea ja turhautti suuresti, kun vanhempani joutuivat kirjaa minulle lukemaan enkä voinut itse lukea sitä. Kun sitten opin vihdoin lukemaan, otin myös Pinokkion heti lukuun ja oli muistikuva lähes 40-vuoden jälkeenkin on varsin elävä siitä tunteesta, kun huomasin, että pystyn itse lukemaan kirjaa ja ymmärrän mitä siihen on kirjoitettu.

Teinivuosilta mieleen ovat jääneet loma-aikojen mahdollisuus lukea kirjoja läpi yön aamuun asti. Kun kirja on niin hyvä, että sitä ei vain malta jättää kesken ja se on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta läpi. Nykyään lukemani kirjat ovat vain jo niin isoja, että tuo ahmiminen ei enää oikein mitenkään onnistu."
- Riipi 41 v.
 

"Lukeminen oli tärkeintä lapsena ja nuorena. Kirja vei satujen ja seikkailujen ja myöhemmin ihmissuhteiden pyörteisiin. Meillä kotona kulutettiin paljon lastenkirjallisuutta siksikin, että äiti oli perhepäivähoitaja. Ennen päiväunia luettiin aina, yleensä muutenkin. Vanhempien sängyllä oli paksu puuvillainen päiväpeitto ja jokaiselle lapselle oma pieni tyyny. Siinä sitten pötkötettiin porukalla, äiti kaikkien keskellä kirjaa lukien. Kirjoja lainattiin tietysti kirjastosta, mutta kuuluin myös lasten kultaiseen kirjakerhoon. Sieltä saapui paketti kerran kuussa. Paketin aukaisu oli  jännittävää, ei vähiten sen tähden, että kirjat oli pakattu järeästi paksuun pahvikoteloon ja vielä muoviin. Aina jännitti pysyykö kirja ehjänä pakkauksen auki saamiseen saakka. Kirjastossa käytiin myös ahkerasti satutunneilla. Muistan hyvin kirjaston tuoksun ja ruskean portaikon, jota noustiin toiseen kerrokseen. Portaiden yläpäästä näki heti lainaustiskille, josta joku työntekijöistä hymyili ystävällisesti tulijoille. Siksi tuntui mukavalta tulla kirjastoon. (Kiimingin kirjasto kunnantalolla)."
- Kirjaston täti 51 v.

"Olen ajatellut, että uudellakin paikkakunnalla on hyvä löytää kirkko, kirjasto ja kulttuuritalo🙂. Kun niihin päätyy löytää seuraa, mielekästä tekemistä ja pääsee jollain tapaa asettumaan paikkakunnalle. Olen viettänyt paljon aikaa kirjastossa, tehnyt siellä myös töitä ja opiskellut. Isoja kirjoja luen nimenomaan kirjastossa, ei tarvitse kuljettaa kotiin."
- Piapee

"Lapsena ja nuorena kävin Myllyojan kirjastossa vähintään viikoittain. Kävelin nuorten osaston hyllyä edestakaisin etsiessäni kirjaa, jota en olisi vielä lukenut ja joka kiinnostaisi. Yläasteella olin yhden TET-jakson kirjastossa ja rakastin jokaista hetkeä. Kirjastojen hiljaisuus, kuiskaukset, askelten äänet merkitsevät minulle turvapaikkaa, hengähdystä muusta maailmasta."
- Lohikäärmekuningatar, 42

"Äitini oli töissä kirjastossa. Hän vei minut kirjastoon jo kun olin ihan pieni tyttö. Olen vieraillut eri paikkakuntien kirjastoissa. Ihastuin välittömästi Kristiinankaupungin kirjastoon. Se on aivan ihana, vanha rakennus kamiinoineen, useita huoneita kattokruunuineen. Aina kun käyn Kristiinankaupungissa, yritän päästä käymään siellä kirjastossa."
- Mummi 47 v.

"Kirjasto on merkinnyt mulle paljon elämässä. Olin vapaaehtoisena töissä teini- ikäisenä kirjastossa. Kuuntelin musiikkia, etsin innokkaasti uusia levyjä. Työ oli kuitenkin kirjojen hyllyttämistä ja järjestelyä. Vapaa- ajalla teininä muistan yhden illan: kävelin kirjastoon ja kuuntelin jotain emo tyylistä musiikkia. Se oli ihanaa."
- P.T.

"Lämmin kirjastomuistoni liittyy siihen, kun pienenä alakoululaisena kävin 1970-luvun loppupuolella koulun jälkeen Oulunsuun ala-asteen lähikirjastossa. 9-vuotiaana aloin ahmia mm. Anni Polvan Tiina-kirjoja ja Enid Blytonin Viisikkoja. Oma kirjastokortti oli minulle tärkeä ja pidin hyvää huolta lainaamistani kirjoista. Kirjasto oli oma maailmansa, mikä johdatti minut kirjojen äärelle ja uppoamaan tarinoihin."
- Haaveilija

"Opin lukemaan viisivuotiaana, kun isoveljeni tankkasi keittiönpöydän ääressä tavuja ekaluokkalaisena. Kirjastoon pääsin isosiskon tarakalla. Muistan kesän, tuulessa hulmuavat hiukset ja tiukan komennon istua rauhassa ja pitää jalkoja etäällä pyörän pinnoista. 80-luvun alussa ei tunnettu pyöräilykypäriä. Oulunsalon vanha vihreä kirjasto väikkyy mielessäni satumaana ja onnelana. Heti ovesta vasemmalla oli lastenosaston kuvakirjahyllyt. Niistä valkkasin etenkin Barbababoja, Rasmus Nalleja ja tutustuin kirjamuodossa Lumiukko-animaatioon. Koululaisena siirryin lasten romaaneihin. Kakkosluokkalaisen äiti odotti lastaan huolissaan joka päivä. Missä viipyi lapsi, kun koulu loppui tunteja sitten. Eihän ole sattunut kilometrin matkalla, vilkkaalla tiellä onnettomuutta. Nuhteiden jälkeen ilmoitin, että älä äiti huolehdi, olen joka päivä kirjastossa. Reppu pinkeänä raahasin aina vain uusia kirjoja kotiin. Nukkumaan mennessä tyynyn alla oli tallessa monta kirjaa, kun ei koskaan voinut olla varma, minkä tai mitkä kirjat illan aikana halusin lukea. Kirjastosta ja kirjoista tuli jo varhain ystävä, luotettu, seikkailukaveri ja uusiin maailmoihin tutustuttaja."
- Nainen 50 v.

"Nautin kirjastojen tunnelmasta. Oulussa on monta hyvää kirjastoa ja pidän etenkin vanhemmista kirjastoista, sillä ne heijastavat omaa aikaansa, ovat omaleimaisen viihtyisiä ja tuovat mieleen oman lapsuuteni. Nykyinen lähikirjastomme on monitoimitalon yhteydessä ja siellä en usein saa samanlaista tunnelmaa, kuin esimerkiksi Myllyojan ja Karjasillan kirjastoissa tai keskustakirjasto Saaressa. Siksi usein suuntaamme johonkin toiseen kirjastoon. Ensimmäiset kirjastomuistoni liittyvät Oulunsuun koulun pieneen sivukirjastoon, jossa vietin usein aikaa koulun jälkeen. Sain ensimmäisen kirjastokorttini tässä kirjastossa ja täällä tein myös ensimmäiset kirjalainani. Kävimme myös luokan kanssa tässä kirjastossa, sillä koulusta pääsi suoraan kirjastoon. Muistan, että kirjastossa oli viikoittain arvontoja, joista pystyi voittamaan esim. lehtien bändijulisteita. Teimme myös joskus kavereiden kanssa esitelmiä kirjaston pöydillä, kirjallisuuslähteet löytyivät näppärästi hyllyiltä. Kirjaston tietokoneilla tuli myös vietettyä aikaa, kun kotona ei ollut vielä tietokonetta. Toinen kirjastomuistoni liittyy kaupunginkirjaston musiikkiosastoon, jossa olen ollut TET-harjoittelussa. Työtehtäväni olivat monipuolisia ja pääsin tutustumaan kirjaston henkilökunnan työarkeen. Muistan jo silloin ihailleeni rakennusta ja sen ikkunoista avautumaa näkymää Pikisaaren suuntaan."
- Posityyhtynen

"Kirjasto ja kirjastoauto (Muhos) merkitsivät minulle lapsuudessa ja nuoruudessa 70-90-luvuilla todella paljon. Vierailin näissä aina, kun se oli mahdollista, joko äidin kanssa, yksin tai ystävien kanssa. Kirjastoauto jopa vieraili kotipihallani muutamien vuosien ajan: asuimme entisellä koululla, niin siinä oli tilaa tämmöiselle. Perheeni asui syrjäkylällä, josta oli 15 km kunnan keskustaan, niin lukemisesta tuli tärkeä harrastus minulle. Luin paljon kirjoja ja lehtiä, taisinpa lainata myös musiikkiakin. Melkein aina oli kassi täynnä kirjoja, kun palasin kotiin kirjastolta tai kirjastoautolta. Parasta kirjastossa oli se, kun aukioloajat olivat laajat ja sinne tuli uutta aineistoa säännöllisesti, kokoelma oli laaja."
- Hidas ja perinpohjainen lukija vm. 1975

"Ensimmäiset kirjastomuistot ovat Raision kirjastosta. Muistan harmaan pömpelin, jonka läpi lainattavat kirjat menivät kuvattavaksi. Lisäksi muistan Turun pääkirjaston, Oulun pääkirjaston sekä Pyykösjärven lähikirjaston. Koululaisena kävin välitunneilla Pyhännän kirjastossa. Sieltä sain myös TET-harjoittelupaikan. Rakastin kirjastoja. Siksipä minusta tulikin loppujen lopuksi kirjastovirkailija ja lanutyöntekijä."
-Sohvi

"Pienenä oli ihana päästä kirjastoautoon, sitä jännitettiin ja etukäteen suunniteltiin, että ehti koluta kaikki tärkeät kohdat."
- Johannam

"Kirjasto on todella tärkeä! Varhaisin oli Koskelan Kirjasto 70-luvulla,se oli ja siitä tuli loputon aarreaitta."
- Pikku Myy

"Kirjasto on kuin karkkikauppa, jossa saa ottaa mitä haluaa ja niin paljon kuin jaksaa kantaa. Usein tarkoituksena on napata vain kirja tai pari, mutta kävelen ulos reppu täynnä, koska hyvää valittavaa on niin paljon. Ihan alkuun kävin kirjastoautossa, joka tuli naapurikadulle Vaasassa joka tiistai-ilta. Sitä odotettiin naapuruston lasten ja äitien kanssa. Viikon paras hetki. Alkuun kävin autolla äidin kanssa. Kerran löysin tosi kivan näköisen kirjan, jota olin viemässä äidille lainattavaksi, niin pari isompaa tyttöä kysyi, olenko ruotsinkielinen. Pettymys oli suuri, kun tajusin, että kiva kirja onkin vieraskielinen. En osannut vielä itse lukea eli aika pieni olin, koska opin lukemaan neljävuotiaana."
- Unelmoija

"Olin oman paikkakunnan Vuoden kirjastonkäyttäjä vuosimallia 2012 tai -13, perusteluita tälle muistaakseni olivat kirjaston aktiivinen ja monipuolinen käyttö sekä esimerkillinen käytös ikäisekseni. Toinen mukava muisto on kesätyöt samassa kirjastossa, josta sain kipinän hakea opiskelemaan alaa."

"Muistoni liittyy: Koivu ja tähti kulttuurikeskuksen kirjastoon. Se oli turvapaikkani nuorempana jossa edes vähän tunsin kotoisan olon. Siellä oli kaikkea kivaa. Levyjä, lehtiä ja kirjoja. Elämäni oli hetken niin rauhaisaa. Silloin olin tosi nuori, siellä oli silloin hyvä olla. Nykyään olen opiskellut Oulun avoimessa yliopistossa kirjallisuutta."
- Petra

"Muistan ku olin vissii kymmene-yhetoista vanaha ja menin kouluj jäläkee Myllyojan kirjastoon. Sieläpä oliki hyllysä paikala Taru Mäkisen nuortenkirja Tinka ja Tiikeri. Voi että ilahuin. Jännä oli lukia sarjan kakkososa, ku eka osasta olin niin palijo tykänny."
- Mimmi

"Kirjasto on merkinnyt mulle paljon elämässä. Olin vapaaehtoisena töissä teini- ikäisenä kirjastossa. Kuuntelin musiikkia, etsin innokkaasti uusia levyjä. Työ oli kuitenkin kirjojen hyllyttämistä ja järjestelyä. Vapaa- ajalla teininä muistan yhden illan: kävelin kirjastoon ja kuuntelin jotain emo tyylistä musiikkia. Se oli ihanaa."
- P.T.