Lukujäljet-kyselymme selvittää lukijoiden lukukokemuksia. Mitä lukeminen sinulle merkitsee ja millaisia jälkiä se jättää sinuun? Kenen kanssa olet lukenut yhdessä? Millainen on hyvä lukupaikka? Milloin lukeminen on ollut elämässäsi merkittävää?

Lue kirjastomuistoja tältä sivulta ja kerro omat lukukokemuksesi Lukujäljet-kyselyssä.

"Luen mielelläni kakkosluokkalaisilleni kirjaa ääneen. Tällä hetkellä luen Elina Karjalaisen Uppo-Nallea ja Kummaa, jossa ihanalla otteella käsitellään erilaisuutta. Lapset kuuntelevat mielellään Uppista, mikä lämmittää sydäntäni suuresti. Keskustelemme kirjan tarinoista ja ihailemme Hannu Tainan kuvitusta. Paras lukupaikka on pienen koulumme kirjastoaula ja sen säkkituolit. Pitkän opettajaurani aikana lapsille lukeminen kerran päivässä on ollut tärkeä tavoite."
- Haaveilija

"Olen viime aikoina löytänyt taas lukemisen ilon. Työn ja pikkulapsiarjen keskellä lukeminen tuo minulle hengähdystauon, oman hetken. Pyrin myös vähentämään älylaitteiden käyttöä ja tarttumaan mieluummin kirjaan kuin puhelimeen. Lukeminen on kivointa nojatuolissa tai sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Luemme lasten kanssa kirjoja päivittäin ja iltasatu on tärkeä hetki päivässä. Toivoisin, että lapsista tulee myös innokkaita lukijoita. Tarinat rikastuttavat mielikuvitusta ja sanavarastoa sekä auttavat ymmärtämään maailmaa ja erilaisuutta." 
- Posityyhtynen

"Lukeminen merkitsee minulle rentoutumista ja uppoutumista toisiin maailmoihin. Lukemisesta saan uusia ajatuksia ja ideoita. Luen nykyisin joko sohvalla tai sängyssä, mukava paikka on hyvä lukupaikka. Lukeminen on ollut merkittävää lapsuudessani ja nuoruudessani sekä opiskeluaikoina. Sen jälkeen tuli katko lukemiseen, kun siirryin työelämään, mutta nyt taas olen innostunut uudestaan lukemisesta ja käyn kirjastossa jälleen."
- Hidas ja perinpohjainen lukija vm. 1975

"Kesäisin olimme paljon mökillä, ja ainoa sarjakuva siellä oli Tintti Tiibetissä. Vasta lukemaan oppineena luin sitä usein. Joka kerta hihittelin kapteeni Haddockin sananparsille. Sukulaiset muistelivat minun naureskelua vuosienkin päästä."
- Miketys

"Opin lukemaan varhain, n. 3 vuotiaana. Äidin kanssa luimme iltasatuja yhdessä 70-luvulla. Mutta kaikista rakkaimmat luku- ja kirjastomuistot liittyvät isään. 80-luvulla, lomilla, pyöräilimme lähikirjastoon ja lainasimme valtavat pinot kirjoja. Pötköttelimme mummolan peräkamarin sängyllä vierekkäin viikkokaudet lukemassa. Muistan miltä isä tuoksui, miltä tuntui olla lähellä ja kuinka ihanaa oli keskittyä lukemaan, ilman mitään muuta tekemistä. Vanhemmat olivat eronneet, joten isän kanssa vietetyt hetket oli harvinaista herkkua."
- Sohvi

"Olin uupunut ja pää täynnä huolia, tein 60% työtä. Luin Seitsemän sisarta kirjasarjaa päivisin, jotta sain upottua ihan eri maailmoihin tuhansien sivujen verran."
- Johannam

"Lukeminen on irtautumista arjesta, lasten ollessa pieniä istuimme tyynypesässä viltteihin kääriytyneinä..."
- Pikku Myy

"Lukemalla pääsen eläytymään muiden ihmisten kokemuksiin ja elämään erilaisia paikkoja ja aikakausia - todellisia tai kuviteltuja."
- Unelmoija

"Isän kanssa luettiin iltasatua päivittäin siihen asti, kunnes opin itse lukemaan, sen jälkeen päivittäinen lukeminen moninkertaistui. Lukeminen on itselle merkinnyt uuteen tutustumista ja arjesta karkaamista. Monet maailmat, ideat ja henkilöt ovat tulleet vastaan ensimmäistä kertaa kirjallisuuden kautta ja vaikka nykyään tarinoita koen laajemmin pelien, dokumenttien, äänikirjojen, elokuvien ja muiden kautta, on perinteinen kirja edelleen mukana tiiviisti."

"Kuu loisti taivaalla. Olin noin 5 vuotta, isän kanssa junassa. Isä luki minulle muumi kirjaa. Muistaakseni, Muumipapan urotyöt. Junan raiteet kuuluivat, sen tunnelman muistan. Merkittävä hetki lukemisen kanssa."
- Alma

"Lukemisharrastus on mulle aina ollu semmosta kurkistamista ihimisyyteen ja maalimaan. Kirjoje kautta sitä saa ellää milijoona eri elämää, saa oppia, itkiä ja kikattaa. Omasa nojatuolisa mää luen, uppouvun parhaimmillaa tuntikausiksi kirjallisuutee."
- Mimmi