Lukukokemuksia

Lukujäljet-kyselymme selvittää lukijoiden lukukokemuksia. Mitä lukeminen sinulle merkitsee ja millaisia jälkiä se jättää sinuun? Kenen kanssa olet lukenut yhdessä? Millainen on hyvä lukupaikka? Milloin lukeminen on ollut elämässäsi merkittävää? Lue kirjastomuistoja tältä sivulta ja kerro omat lukukokemuksesi Lukujäljet-kyselyssä.

"Kun olin lapsi, perhetilanne oli huono. Kirjat avasivat maailman, jossa kaikki olivat mahdollisia, jossa oli toivo, seikkailuja, hyviä kavereita, rakkaus. Opin, että vaikeudet tuntuvat kevyemmiltä, jos leikin Pollyannan "onnellisuuden" leikkiä. Jokainen elämän hetki voi olla paha seikkailu niin kuin Jules Vernen kirjoissa, mutta lopussa kaikki on hyvin, on aina toivo. Kirjat antoivat suuntaa ja samalla opettivat minulle kärsivällisyyttä. Opin tarkastella minun omaa maailmaa ja se on auttaa vieläkin nähdä mikä on oikea ja mikä on tekopyhyys ja vale. Kirjat tarjoavat vieläkin inspiraatiota ja lohdutusta. En voi kuvitella elämääni ilman lukemista."
- Tullista tullut, se alkuperäinen 56 v.

"Lukeminen on minulle elokuvamainen mahdollisuus tutustua uusiin asioihin ja ns. toisen ihmisne kenkiin. En tykkää sanonnasta, että lukemisen kautta pakenee omaa onnetonta elämää. Kirja on inspiraatio, ei pakoreitti. Jos elämä alkaa tuntua kauhulta, muokkaa sitä, äläkä peitä kaikkea sivuihin. Luen mieluiten yksin tai lukupiiri tyyppisesti. Lukeminen on ollut tärkeää aina."
- Mustikka 18 v.

"Lukemaan oppiminen avasi ikkunat maailmaan. 5-vuotiaana saatu Kuinka Myyrä sai housut on edelleen rakas. Puhkiluettu, mutta siitä en luovu."
- Miusu

"Se on terapeuttista. Ja sivistävää. Jokainen kirja jättää oman jälkensä kerrottavakseen."
- Unna 41 v.

"Lukeminen on ihan kivaa ja jättää hyvän fiiliksen. Olen lukenut joskus koulussa muiden kanssa. Hyvä lukupaikka on rauhallinen ja hiljainen. Lukeminen on kivaa kun ei ole muuta tekemistä."
- N 12 v.

"Lukeminen merkitsee rauhaa ja iloa. Olen lukenut isosiskoni kanssa. Kun minulla on liikaa asioita mietittävänä."
- Veva 12 v.

"Lukeminen tuo rauhaa. Olen lukenut kirjoja sisarusteni kanssa ja joku rauhallinen ja lämmin nurkka on omaan mieleen."
- vastaaja 12 v.

"Lapsen kanssa luetaan edelleen iltasatu, vaikka muksu on kymmenen ja osaa itsekin lukea. Nykyään luetaan isompien kirjoja ja samalla tulee pysyttyä kartalla lasten kertoma kirjallisuudessa."
- Mie 50 v.

"Lukeminen merkitsee rentoutumista, elämyksiä, oppimista, erilaisuuden ymmärtämistä. Aiemmin luin nuoremmille sisaruksilleni ja lapsilleni ääneen. Nykyään jaamme lukuhetken mieheni kanssa omien kirjojen parissa nukkumaan mennessä. Lukeminen on ollut merkittävintä itselleni ahmimisiässä ja uudestaan nyt keski-iällä. Kirjasto on mielestäni paras verovaroin kaikille yhdenvertaisesti tuotettu kulttuuripalvelu."
- Ghattis 52 v.

"Lukeminen on ollut minulle aina merkityksellistä. Alakoululaisena luin koulun jälkeen, esimerkiksi Neiti Etsiviä ja Pikku Vampyyreitä. Sateisena tai kylmänä päivänä oli erityisen ihanaa rauhoittua iltapäivällä kirjan kanssa. Kesäisin luin mökin parvella sängyssäni. Yläkoulussa muistan, että kun sai nopeasti koulutehtävät tehtyä sai tunnilla lukea. Erityisesti tuolta ajalta on jäänyt mieleeni teokset, Häräntappoase, Nancy ja Harry Potterit. Jossain vaiheessa luin vähemmän. Lasten synnyttyä aloin taas lukea heille ja itsekseni, muistan lukeneeni sivu tai jopa lause kerrallaan lattialla istuen, kun lapset leikkivät vieressä. Kunhan sai lukea. Lukuharrastukseni laajentui jokunen vuosi sitten, kun aloimme ystäväni kanssa suorittaa Helmet-lukuhaasteita. Nyt luen ja kuuntelen ehkä noin 100 kirjaa vuodessa. Kuuntelen kirjoja mm. tehdessä kotitöitä, käydessäni lenkillä ja ajaessani autolla. Helmet haasteen avulla lukemani kirjallisuus on laajentunut, luen klassikoita, nykykirjallisuutta, dekkareita, fantasiaa ja kirjallisuutta ympäri maailmaa. Keskustelemme kirjallisuudesta paljon ystäväni kanssa ja tulevaisuudessa haaveilemme lukupiiriin kuulumisesta. Olen aamuihminen ja lukeminen aamuisin on ollut minulle aina erityisen rakasta, jossain vaiheessa, kun lapset olivat pieniä haaveilin aamuista jolloin saisin lukea kahvikupin kanssa aamuisin. Nykyisin, kun teen etätöitä, pyrinkin aloittamaan aamuni lukemalla - paljon parempi vaihtoehto kuin selata kännykkää."
- Jonniina 40 v.

"Minulle lukeminen on sekä keino ymmärtää maailmaa ja ihmisyyttä, että keino paeta molempien realiteetteja. Tyypillisesti hurahdin nuorena Harry Pottereiden maailmaan ja se räjäytti tajuntani. Kirjojen avulla pystyin olemaan aivan uskomattomissa maailmoissa ja kokemaan upeita asioita. Edelleen suurin rakkauteni on fantasiakirjallisuus, etenkin rauhassa ja hyvin rakennetut maailmat ja henkilöhahmot."
- Lukija1987 38 v.

"Lukeminen on merkinnyt vähävaraiselle tytölle paljon: lukemista on saatavilla ilmaiseksi rajaton määrä. Ujona ja arkana nuorena työelämään siirtyminen oli helpompaa, kun kirjojen avulla sai luettua itselleen sparrausta, niin pedagogiikasta, työelämätaidoista, kuin laadukkaasta vuorovaikutuksesta."
- lukeva94 31 v.

"Minulle lukeminen on tapa, jota ilman on vaikea olla. Lukeminen vie ajatukseni muualle tai oikeammin tarjoaa "pakotien" arjen kiireestä. Minun rakkain lukupaikkani on olohuoneeni vanha nojatuoli, joka on seurannut minua elämäni varrella. Lukupaikkani herättää muissa ihmisissä ihmettelyä, sillä tuolin vasemmalla puolella on radio, edessä televisio ja oikealla pientä purtavaa. Sylissäni on kirja. Ja jokaiseen neljään pystyn keskittymään saman aikaisesti. Haluaisin antaa vinkin, miten lukemista saa vielä mielenkiintoisemman: Lue ääneen tai vielä parempi, jos pystyt lukemaan ääneen näkövammaiselle henkilölle."
- Kesäheinä57  

"Pienenä lapsena olin papan kainalossa tai mahan päällä, kun pappa luki minulle pitkiä tuokioita joka päivä. Opin ihan varkain siinä samalla lukemaan tosi nuorena."
- Titti 47 v.

"Lukeminen auttaa unohtamaan kaiken ympärillä ja keskittymään pelkkään tarinaan."
- Heidi-liinukka-anastasiaa 

"Lukeminen on ollut osa vapaa-aikaani siitä lähtien, kun opin lukemaan. Se on mahdollisuus oppia uutta, avartaa omaa maailmaa, tutustua toisten mielikuvituksen luomiin maailmoihin tai pysäyttää itsensä hetkeen. Lukea voi lähes missä vain mutta paras paikka on sänky. Yhdessä lukemista tulee harrastettua vähemmän mutta hyvien ystävien kesken kyllä vaihdetaan kirjasuosituksia. Lukemisella on ollut elämäni varrella erilaisia rooleja. Lapsuudessa ja nuoruudessa lukeminen oli ajanvietettä, opintojen aikana enemmän työtä ja tutkimuskirjallisuuteen painottuvaa. Nyt työelämässä lukeminen jakautuu aika tasapainoisesti työmateriaaleihin ja vapaa-ajan kirjallisuuden välille. Äänikirjojen myötä on avautunut uudenlainen mahdollisuus lukea, kun lukeminen ei edellytä aina paikoillaan pysymistä."
- Riipi 41 v.

"Lukeminen oli tärkeintä lapsena ja nuorena. Kirja vei satujen ja seikkailujen ja myöhemmin ihmissuhteiden pyörteisiin. Meillä kotona kulutettiin paljon lastenkirjallisuutta siksikin, että äiti oli perhepäivähoitaja. Ennen päiväunia luettiin aina, yleensä muutenkin. Vanhempien sängyllä oli paksu puuvillainen päiväpeitto ja jokaiselle lapselle oma pieni tyyny. Siinä sitten pötkötettiin porukalla, äiti kaikkien keskellä kirjaa lukien. Kirjoja lainattiin tietysti kirjastosta, mutta kuuluin myös lasten kultaiseen kirjakerhoon. Sieltä saapui paketti kerran kuussa. Paketin aukaisu oli  jännittävää, ei vähiten sen tähden, että kirjat oli pakattu järeästi paksuun pahvikoteloon ja vielä muoviin. Aina jännitti pysyykö kirja ehjänä pakkauksen auki saamiseen saakka. Kirjastossa käytiin myös ahkerasti satutunneilla. Muistan hyvin kirjaston tuoksun ja ruskean portaikon, jota noustiin toiseen kerrokseen. Portaiden yläpäästä näki heti lainaustiskille, josta joku työntekijöistä hymyili ystävällisesti tulijoille. Siksi tuntui mukavalta tulla kirjastoon."
- Kirjaston täti 51 v.

"Olen tykännyt lukea kirjoja aina siitä saakka kun opin lukemaan ekaluokalla. Lapsena minulle ja pikkusiskolle luettiin iltasatuja; myös vielä silloin, kun olimme itse oppineet lukemaan. Isä luki yleensä iltasadut. Teininä oli tapana lomalla mennä vielä aamupalan jälkeen kirjan kanssa peiton alle pötkötteleen. Aikuisena kun muutin omaan kotiin kirja on hiipinyt myös ruokapöytään sinkkunaisen seuraksi. Paras tapa aloittaa päivä on kunnon aamupala kirjan kanssa ja siitä sitten tehdä lähtöä töihin."
- Kemi1982 43 v.

"Olen aina lukenut, lapsesta saakka. Asuin Heikinkadulla ja kävin Ynnin talossa olevassa kirjastossa ja sitten Ainolan isossa kirjastossa. Kävin niin tiheään, että aitini kielsi, että korkeintaan kaksi kertaa viiossa sain käydä. Lukeminen on jatkunut sitten vaihtelevasti. Kaksikymmentä vuotta oli taukoa, kun Lapissa eräkeskuksissa thyöskennelleeä ei ollut aikaa lukea. Nyt eläkkeellä ollessa on aikaa ja neljä kirjaa viikossa on tahti. Lukea oi missä tahansa ja milloin vain. Yksi paha vika lukemisessani on ollut aina, että en osaa lopettaa, vaan saattaa mennä aamuun asti. Nyt ei ole haittaa, mutta koulu ja lukioaikana se oli aika raskasta."
- Ana 74 v.

"Lukeminen on ollut minulle aina tapa paeta tätä maailmaa. Rakastan fantasiakirjoja, joissa koko maailma on toisenlainen. Uppoan kirjoihin, elän niiden tarinaa. Joskus hyvän kirja(sarja)n jälkeen tuntuu kuin olisin tipahtanut kaninkoloon, kun tämä oikea maailma tuntuu niin väärältä, kun on elänyt siinä lohikäärmeiden, haltioiden ja demonien maailmassa. Hyvä lukupaikka voi olla mitä vain – luen sängyllä, sohvalla, bussissa, baarissa. Lenkillä usein kuuntelen jotain kirjaa. Lukeminen on aina merkittävää, mutta erityisesti se on sitä silloin, kun oma elämä tuntuu liian vaikealta."
- Lohikäärmekuningatar 42 v.

"Kirjat ovat ihania. Lukemalla saa pienen irtioton arjen askareista ja se rentouttaa. Luemme perheen kesken kirjoja ääneenkin, aikuinen tyttäreni lukee meille vanhemmille ja aikanaan minä luin omille lapsilleni ja nyt luen paljon lapsenlapselleni. Koti on paras paikka kirjoille. Olen lukenut aina. Opin lukemaan neljä vuotiaana, kun sinnikkäästi opettelin lukemaan kirjaston satukirjaa."
- Mummi 47 v.

"Kuu loisti taivaalla. Olin noin 5 vuotta, isän kanssa junassa. Isä luki minulle muumi kirjaa. Muistaakseni, Muumipapan urotyöt. Junan raiteet kuuluivat, sen tunnelman muistan. Merkittävä hetki lukemisen kanssa."
- Alma

"Luen mielelläni kakkosluokkalaisilleni kirjaa ääneen. Tällä hetkellä luen Elina Karjalaisen Uppo-Nallea ja Kummaa, jossa ihanalla otteella käsitellään erilaisuutta. Lapset kuuntelevat mielellään Uppista, mikä lämmittää sydäntäni suuresti. Keskustelemme kirjan tarinoista ja ihailemme Hannu Tainan kuvitusta. Paras lukupaikka on pienen koulumme kirjastoaula ja sen säkkituolit. Pitkän opettajaurani aikana lapsille lukeminen kerran päivässä on ollut tärkeä tavoite."
- Haaveilija

"Olen viime aikoina löytänyt taas lukemisen ilon. Työn ja pikkulapsiarjen keskellä lukeminen tuo minulle hengähdystauon, oman hetken. Pyrin myös vähentämään älylaitteiden käyttöä ja tarttumaan mieluummin kirjaan kuin puhelimeen. Lukeminen on kivointa nojatuolissa tai sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Luemme lasten kanssa kirjoja päivittäin ja iltasatu on tärkeä hetki päivässä. Toivoisin, että lapsista tulee myös innokkaita lukijoita. Tarinat rikastuttavat mielikuvitusta ja sanavarastoa sekä auttavat ymmärtämään maailmaa ja erilaisuutta." 
- Posityyhtynen

"Lukeminen merkitsee minulle rentoutumista ja uppoutumista toisiin maailmoihin. Lukemisesta saan uusia ajatuksia ja ideoita. Luen nykyisin joko sohvalla tai sängyssä, mukava paikka on hyvä lukupaikka. Lukeminen on ollut merkittävää lapsuudessani ja nuoruudessani sekä opiskeluaikoina. Sen jälkeen tuli katko lukemiseen, kun siirryin työelämään, mutta nyt taas olen innostunut uudestaan lukemisesta ja käyn kirjastossa jälleen."
- Hidas ja perinpohjainen lukija vm. 1975

"Kesäisin olimme paljon mökillä, ja ainoa sarjakuva siellä oli Tintti Tiibetissä. Vasta lukemaan oppineena luin sitä usein. Joka kerta hihittelin kapteeni Haddockin sananparsille. Sukulaiset muistelivat minun naureskelua vuosienkin päästä."
- Miketys

"Opin lukemaan varhain, n. 3 vuotiaana. Äidin kanssa luimme iltasatuja yhdessä 70-luvulla. Mutta kaikista rakkaimmat luku- ja kirjastomuistot liittyvät isään. 80-luvulla, lomilla, pyöräilimme lähikirjastoon ja lainasimme valtavat pinot kirjoja. Pötköttelimme mummolan peräkamarin sängyllä vierekkäin viikkokaudet lukemassa. Muistan miltä isä tuoksui, miltä tuntui olla lähellä ja kuinka ihanaa oli keskittyä lukemaan, ilman mitään muuta tekemistä. Vanhemmat olivat eronneet, joten isän kanssa vietetyt hetket oli harvinaista herkkua."
- Sohvi

"Olin uupunut ja pää täynnä huolia, tein 60% työtä. Luin Seitsemän sisarta kirjasarjaa päivisin, jotta sain upottua ihan eri maailmoihin tuhansien sivujen verran."
- Johannam

"Lukeminen on irtautumista arjesta, lasten ollessa pieniä istuimme tyynypesässä viltteihin kääriytyneinä..."
- Pikku Myy

"Lukemalla pääsen eläytymään muiden ihmisten kokemuksiin ja elämään erilaisia paikkoja ja aikakausia - todellisia tai kuviteltuja."
- Unelmoija

"Isän kanssa luettiin iltasatua päivittäin siihen asti, kunnes opin itse lukemaan, sen jälkeen päivittäinen lukeminen moninkertaistui. Lukeminen on itselle merkinnyt uuteen tutustumista ja arjesta karkaamista. Monet maailmat, ideat ja henkilöt ovat tulleet vastaan ensimmäistä kertaa kirjallisuuden kautta ja vaikka nykyään tarinoita koen laajemmin pelien, dokumenttien, äänikirjojen, elokuvien ja muiden kautta, on perinteinen kirja edelleen mukana tiiviisti."

"Kuu loisti taivaalla. Olin noin 5 vuotta, isän kanssa junassa. Isä luki minulle muumi kirjaa. Muistaakseni, Muumipapan urotyöt. Junan raiteet kuuluivat, sen tunnelman muistan. Merkittävä hetki lukemisen kanssa."
- Alma

"Lukemisharrastus on mulle aina ollu semmosta kurkistamista ihimisyyteen ja maalimaan. Kirjoje kautta sitä saa ellää milijoona eri elämää, saa oppia, itkiä ja kikattaa. Omasa nojatuolisa mää luen, uppouvun parhaimmillaa tuntikausiksi kirjallisuutee."
- Mimmi