Oulu on puistojen kaupunki. Puistomme ovat miellyttäviä keitaita rakennetun kaupunkiympäristön keskellä. Hyvin hoidetut viheralueet ovat tärkeä osa kaupunkikuvaa ja oululaisten elinympäristöä. Tervetuloa ulkoilemaan, ihastelemaan ja levähtämään Oulun puistoihin.
Opiskelijat lakittavat Franzenin patsaan perinteisin menoin aina vappuna. Runoilija-piispa Frans Mikael Franzén tarkkailee kaupunkilaisten toimia nimikkopuistossaan ympäri vuoden. Franzeninpuisto oli pitkään aukiomainen Kirkkotori, jonka kenttä oli nurmettunutta. Puisto kunnostettiin muotopuutarhamaiseksi 1880-luvulla muutamia vuosia Franzénin patsaan pystyttämisen jälkeen.
Hallituspuiston istutukset ovat ojennuksessa kaikkina vuodenaikoina. Näyttävä istutusalue onkin kaupunkilaisten ja matkailijoitten suosittu kuvauskohde. Kaupungintalon eteen pystytetään syksyllä tierna-ajan alkaessa kauniisti valaistu joulukuusi, joka on oululaisten mielestä Suomen kaunein.
Uusrenessanssityylinen Oulun kaupungintalo ja tyylikäs Hallituspuisto ovat Oulun käyntikortti. Kaupungintalo valmistui alunperin Oulun seurahuoneeksi, ”Susiteetiksi”, vuonna 1887.
Lehmusrivistöt ja suihkulähde tarjoavat viihtyisän levähdyspaikan kulkijoille ja mieluisan leikkipaikan lapsille. Aikoinaan Heinätorinpuistossa järjestettiin mm. maatalousnäyttelyitä. Keskellä puistoa sijaitsevan suihkulähteen paikalla oli 1900-luvun alussa vesijohtoverkoston säiliö, joka oli maisemoitu korkean jugendtyylisen puisen tornin sisään. Korkea puutorni purettiin vuonna 1937. Leikkipaikkaa on uudistettu useaan otteeseen vuosien varrella, mutta samalla paikalla se on sijainnut 1960-luvulta saakka.
Hollihaan puisto on laaja Oulujoen suiston rantamilla sijaitseva kokonaisuus, joka alkaa torilta katsottuna Meritullista ja jatkuu aina Heinäpäähän Puistokadulle saakka.
Puistossa on mm. keskusleikkipuisto, skeitti-, parkour- ja kuntoilupuistot sekä liikennepuisto ja grillauspaikka. Talvella Hollihaan puiston eteläpäähän, skeittialueen viereen jäädytetään luistelurata.
Hupisaaret hurmaavat puistossa kävijän! Kaupunginpuisto koostuu kymmenistä Oulujoen suiston pikkusaarista. Valkoisten siltojen rytmittämille reheville saarille mahtuu niin rakennettuja puistoja kuin lähes luonnontilaisia niittyjä ja lehtoja. Ainolanpuiston alueella oli muotopuutarha jo vuonna 1826. Hupisaarilla aikaisemmin sijainneen kasvitieteellisen puutarhan perintö kukoistaa Paratiisisaarella ja Kiikkusaarella.
Hupisaarten kaupunginpuistolle myönnettiin Green Flag Award (vihreä lippu-palkinto) elokuussa 2023. Green Flag Award on viheralueiden kunnossapidon ja hallinnoinnin laadun tunnistava palkintojärjestelmä, jota hallinnoi englantilainen Keep Britain Tidy -organisaatio, Suomessa Viherympäristöliitto ry. Hupisaarten kaupunginpuisto vakuutti tuomarit alueen siisteydellä, esteettömyydellä ja hyvällä kunnossapidolla. Alueella on monipuolisesti puustoa ja kasvillisuutta sekä maisemallisesti erilaisia hyväkuntoisia elementtejä ja vanhoja rakenteita. Tuomareihin teki vaikutuksen myös alueen monikäyttöisyys ja yhteisöllisyys sekä asiansa osaava henkilöstö.
Kiikkusaaressa sijaitsee Hupisaarten keskusleikkipuisto, kahvila, Alaköökin rakennus (jota oululaiset kutsuvat piparkakkutaloksi) sekä yleisölle avoin kokoelmakasvihuone. Puistossa on myös arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen kesäteatteri.
Kasvihuone on avoinna vuoden ympäri ma–to 7–15.30, pe 7–13.30 ja kesäisin Kahvila Kiikun ollessa auki kahvilan aukiolojen mukaan.
Katso puiston sijainti kartalla
Hupisaarten keskusleikkipuisto
Tapahtumajärjestäjän opas Hupisaarten kesäteatteri
Oulun Karjasilta palveli aikoinaan kaupunkilaisten karjan laidunmaana. Karjasillanpuistossa kaupunginoja laajenee suvannoksi, jonka keskellä on kolmen joutsenen lentoonlähtöä kuvaava Martti Tarvaisen Siivet-veistos.
Karjasillan puolella ojan läheisyydessä kulkee hiekkakäytävä penkkeineen ja yleensä kesäisin jäätelökioski palvelee Leevi Madetojan kadun ja Suvantokadun risteyksen vieressä.
Plaanaojan heinäniityt muuttuivat puistoiksi vuoden 1822 palon jälkeisinä vuosikymmeninä. Kaupunginojan puistovyöhykkeellä haluttiin suojata kaupunkia tulipalojen uhkilta. C. L. Engelin ja J. A. Ehrenströmin suunnittelemassa asemakaavassa vyöhyke kulkee viistottain Oulun keskustan läpi.
Kaupunginojanvarren puistovyöhyke on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY).
Kiikelin asuinalue sulautuu Oulujoen suiston maisemiin Kiikelinpuiston avulla. Kiikelistä johtaa naapurisaari Elballe esteetön ja moderni puurakenteinen käytävä. Suosittua piknikpuistoa koristaa Reijo Hukkasen tekemä Kangastus-veistos. Veistoksen valkoinen pinta muodostuu lukuisista pienistä puutalojen hahmoista. Puistossa on myös auringonottoranta.
Kiikelinpuistossa sijaitsee Meritullin vierasvenesatama. Kiikelinpuisto sai Vuoden Ympäristörakenne- palkinnon vuonna 2002.
Ydinkeskustan läheisyydessä sijaitseva Kuusisaari on keskeinen osa Oulua ja sen historiaa. Saari on ollut tapahtumien näyttämönä 1600-luvulta saakka ja saarella sijaitsi pikiruukki vielä reilut sata vuotta sitten. 1940-luvulla laaditussa Tuiran Koskikeskuksen suunnitelmassa Alvar Aalto nimesi Kuusisaaren "kansanpuistoksi".
Alvar Aallon viitoittaman suunnitelman mukaisesti Kuusisaari on rakentunut kansanpuistoksi. Alue on kaikkien oululaisten virkistys- ja vapaa-ajanviettokeskus, jossa viihtyvät sekä perheet että eri lajien harrastajat. Uudistunut Kuusisaaren tapahtumapuisto valmistui syyskuussa 2017. Uusi Kuusisaari pitää sisällään mm. hiekkarannan, Oulun parhaat kalastusmahdollisuudet, nuotiopaikkoja ja koripallokentän. Kuusisaaressa voidaan järjestää suuriakin tapahtumia, mutta myös erilaiset pienet kulttuuritapahtumat sopivat sinne hyvin.
Keskustan ruutukaava-alueen etelälaidan puistovyöhyke on neljän korttelin pituinen, 1900-luvun alusta saakka sen nimi oli Uusi Heinätori. 1950-luvulla puisto sai leikkipaikan ja aiemmin puiston itälaidalla oli urheilukenttä, jossa talvisin luisteltiin ja kesäisin vieraili sirkus.
Uusi Heinätori muuttui presidentti Kallion nimikkopuistoksi 70-luvulla. Kallio opiskeli aikoinaan Oulun lyseossa, kuten myös Martti Ahtisaari ja K. J. Ståhlberg.
Vuonna 1590 saarelle rakennettiin varuslinnake itään suunnatun sotaretken tukikohdaksi. Vuonna 1605 kuningas Kaarle IX antoi käskyn varsinaisen linnan rakentamisesta, ja huhtikuussa hän määräsi kaupungin perustettavaksi mantereelle linnan vastapäätä. Oulujoen suussa oli ollut kauppapaikka jo ennen tätä.
Keskeisin rakennusaika oli vuosina 1607–1614. Tuona aikana rakennettiin kivimuuri tykkitasanteineen linnanpihan kaupunginpuoleiselle eteläsivulle ja kivirakennuksia sen itälaidalle.
Oulun linnan kukoistusaika oli 1600-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, mutta Isonvihan aikana vuonna 1715 venäläiset polttivat ja tuhosivat linnan puolustusvarustukset. Linnan uudistamissuunnitelmia laadittiin 1700-luvun alkupuolella, mutta ne jäivät toteutumatta.
Lopullisen tuhonsa Oulun linna koki heinäkuussa 1793 salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa, joka tuhosi suurimman osan rakennuksesta. Kaupungin satama sijaitsi 1800-luvun alkupuolelle saakka Linnansaaren ja vanhan kaupungin välisessä Hahtiperän lahtimassa.
1800-luvulla heränneen kiinnostuksen myötä alettiin kunnostaa vanhojen rakennusten raunioita, ja Oulussa Linnansaari muutettiin kaupunkilaisten puistoksi 1870-luvulla. Eteläsivun muurin raunioita korotettiin alkuperäiseen korkeuteensa, ja valli sai nykyisen muotonsa.
Vuonna 1875 valmistui Oulun Merikoulun havaintotorni kansliarakennuksen kellarin päälle. Havaintotorniin avattiin vuonna 1912 Tähtitornin kesäkahvila, joka on vanhin yhä toimiva kahvila Oulussa.
Saaren ja kaupungin välillä oli 1600-luvulla ollut puinen kevytrakenteiden silta. Ensimmäiset maantiesillat Oulujoen yli rakennettiin vuosina 1866–1869. Nykyiset sillat valmistuivat vuonna 1950. Linnansaaren itäpäässä sijaitsi yleinen sauna vuosina 1884–1951, ja vuonna 1933 saaren länsikärkeen valmistui Linnansaaren uimalaitos. Tämä uimalaitos korvattiin vuonna 1959 Raatinsaareen rakennetulla uimahallilla.
Entinen kaupungin varikkoalue kunnostettiin puistoksi 60-luvulla. Lyötynpuistossa voi ihailla Jaakko Pernun pajusta tekemää Vesilasi-veistosta ja Viljo Savikurjen Pohjan neito -patsasta.
Puistossa on kesällä runsaasti kukkaloistoa, siellä kasvaa mm. jasmikkeita, koristeomenapuita, purppuraomenapuita sekä purppuratuomia.
Säveltäjä Leevi Madetojan kunniaksi nimetyssä puistossa on Aarne Aaltosen tekemä säveltäjän patsas.
Aiemmin puistoa kutsuttiin nimellä Rantapuisto ja siellä sijaitsi leikkikenttä vielä 1980-luvulle saakka.
Pokkitörmällä sijaitsi monen oululaisen muistama funkistyylinen Shellin huoltoasema. Kun huoltoasema purettiin 1965, sen tontti liitettiin osaksi puistoa.
Mannerheiminpuisto sai nimensä marsalkan 75-vuotispäivän kunniaksi 4. kesäkuuta 1942. Ruutukaava-alueella sijaitseva puisto perustettiin palaneen puutalokorttelin paikalle. Muotopuutarhamainen geometrinen muoto oli alunperin kaupunginpuutarhuri Kalle Äijälän suunnittelema. Puiston länsilaidalla on Into Saxelinin suunnittelema Vapaudenpatsas, joka on vuoden pystytetty vuoden 1918 Eteläpohjalaisten vapaussankareiden kunniaksi.
Puistosta rakennettiin 2018-2019 ympärivuotinen tapahtumapuisto, jossa kaupunkilaiset voivat viettää vapaa-aikaa monin eri tavoin. Puistossa voi pelata petankkia, pingistä ja myös shakkia jos on omat nappulat mukana. Istutuksissa on nähtävissä eri aikoihin kukkivia perennoja sekä omenapuita.
Erikoisvalaistus ja vesisuihkut tuovat leikkisää tunnelmaa. Talvella vesisuihkujen tilalla on valaistut jääpaadet. Puiston erikoisvalaistus on ohjelmoitu muuntumaan eri vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Puiston uudet äänentoistolaitteet mahdollistavat erilaisten tapahtumien pitämisen. Uusissa kalusteissa on käytössä puistoon suunniteltu oma värimaailma. Puiston yleisö-wc on käytössä kesäkaudella.
Puistossa sijaitsee myös erillinen leikkipuisto, joka on kunnostettu vuonna 2016.
Ajan kulku -teos kuvaa eri vuosisatoina eläneitä ihmisiä, jotka ovat työllään luoneet menestystä kaupungille. Sanna Koiviston pronssiveistos julkistettiin vuonna 2005, osana Oulun 400-vuotisjuhlia. Teos sijaitsee puistossa, joka on nimetty Suomen ensimmäisen näyttelijättären Maria Silfvanin (1802-1865) mukaan.
Puisto korostaa kaupungintalon Torikadun puoleista julkisivua.
Aikoinaan Appelgrenin puutarhana tunnetusta plaanasta tuli Palokunnanpuisto, mistä juontuu nykyinen kansannimitys Letkunpuisto. Virallisesti puisto on nimetty oululaisen osuuskauppavaikuttajan ja kunnallispäättäjän Otto Karhin kunniaksi.
Puistossa sijaitsi aiemmin grillikioski, joka poistettiin puiston kunnostamisen yhteydessä. Nykyään puistossa on puistokahvila, jonka terassilta voi ihailla monimuotoisia istutuksia ja seurata tämän päivän kaupunkilaisten elämää.
Plaanaoja laskee Oulujoen suistoon Pokkisenpuiston kohdalla. Ojan suulla on sijainnut Oulun vanha satama, joka siirrettiin Toppilansalmeen jo 1700-luvulla.
Pokkisenpuisto perustettiin Pokkitörmälle 1870-luvun alussa Oulujoen ylittävien maantiesiltojen valmistumisen jälkeen. Puistoon tehtiin hiekkakäytävät ja istutuksia sekä sijoitettiin penkkejä. Puistoa komistaa Oskari Jauhiaisen veistos Kalasääski ja lohi.
Tuiranpuistossa yhdistyvät suojellut rakennukset ja lähes luonnontilainen metsäinen ympäristö.
Tuiranpuistossa on toiminut 1900-luvun alussa kolme sairaalakokonaisuutta; synnytys-, kunnallis-, ja hermotautisairaala. Rakennukset ovat suojeltuja ja ne muodostavat metsäisen ympäristön kanssa hienosti säilyneen kulttuuriympäristön.
Tuiranpuiston kasvillisuus on monipuolista ja luonnontilaisen kaltaista. Puiston pohjoisosaan on istutettu alppiruusupuisto. Oulun komeimpien alppiruusujen lomaan pääsee kulkemaan esteetöntä puutasoa pitkin.
Tuiranpuistossa saatat nähdä kesäaikaan hämärällä myös lepakoita, jotka käyvät ruokailemassa puistossa.
Alueelle on uusittu leikkipuisto 2017. Tuiranpuiston ympäri kulkee myös valaistu kuntorata.
Snellmaninpuisto on nimetty oululaisen kauppiassuvun mukaan. Puiston koivujen katveessa huomiota herättää oranssi, siltaa muistuttava teräsveistos. Matti Aihan veistämä Mediator on Kalevan kaupungille lahjoittama teos, joka kuvaa tiedon silpuista muodostuvaa uutisvirtaa. Lisäksi puistossa on Jussi Mäntysen Kurjet-veistos.
Puistossa kasvoi aikoinaan runsaasti haapoja, jolloin sitä kutsuttiin Haapaplaaniksi. Nyttemmin puiston kasvillisuus on uudistettu, ja siellä kasvaa mm. kirsikkapuita ja atsaleoja sekä perennoja.
Vaaranpuisto myötäilee kaupunginojan uomaa kolmen korttelin matkalla. Oskari Jauhiaisen veistämä patsas kunnioittaa kirjailija Teuvo Pakkalan muistoa. Puistoon pystytetty jääkärimuistomerkki muodostaa ylhäältä katsottuna luvun 27, joka muistuttaa suomalaisista miehistä kootusta Kuninkaallisen Preussin 27. Jääkäripataljoonasta. Muistomerkin edustalle istutetaan aina kesäkukat sinisen ja valkoisen sävyissä. Vaaranpuisto on osa valtakunnallisesti merkittävää kaupunginojan varren puistovyöhykettä.
Vaaranpuiston eteläosan kunnostaminen valmistui syyskesällä 2023. Pakkalan patsaan lähelle on rakennettu suojaisa oleskelualue. Puistoon on istutettu perennoja, koristeheiniä sekä niittyalueita, jotka edistävät monimuotoisuutta kaupunkikeskustassa. Puulajistoa on täydennetty rikastamaan lajivalikoimaa.
Vaaranpuiston keskiosaa päästään kunnostamaan, kun ympäristön suuri rakennushanke valmistuu. Puiston keskiosan tulee lisää oleskelumahdollisuuksia kaupunginojan varrelle. Kauppurienkadun reunalla kasvava vanha, arvokas laakeripoppeli säilyy. Puistoon istutetaan uusia jaloja lehtipuita ja uusi laakeripoppeli.
Vapun aikaan Åströmin puiston täyttävät opiskelijariemut. 1700-luvulla paikalla oli loistelias prunni- eli kaivohuone terveyslähteineen. Kaivohuoneen jälkeisen hiljaiselon katkaisi kauppaneuvos Åström, joka kustansi puiston perustamisen. Puiston reunalla on ihastuttava, Åströmien 1890-luvulla rakennuttama Rauhala.
Kaivohuoneen muistomerkin kohdalle rakennettiin puiston kunnostamisen yhteydessä pieni oleskelualue. Puiston pinnat, kalusteet ja valaistus on myös uusittu. Uudessa asussaan puisto sopii pienten tapahtumien järjestämiseen.
Lasaretinväylän rannalle on kehittymässä hedelmäpuutarha, jossa kasvaa omenapuita ja kirsikoita. Rannalta avautuu viehättävät näkymät Hupisaarille.
