Rehtorin terveiset Rehtorin terveiset

KEVÄTKERTOMUS

 

Pakinaa keväästä ja sen seurauksista

 

 

Yksittäiset asiat ja ongelmat korostuvat ja nousevat esille, kun taas laajemmat kysymykset, kokonaisuuksista puhumattakaan, jäävät taka-alalle tai kerrassaan unohtuvat. Tämä tuntuu olevan itsepintaisesti nykyhetken trendi, jossa some-viestinnän yksittäiset ja useimmiten anonyymit äänet peittoavat runsaudellaan julkisen keskustelun ainakin nuorempien ikäluokkien kohdalla. Tuloksena on pahimmillaan uskomaton kooste sekavaa viestintää ilman punaista lankaa. Monesti asioilla ja ilmiöillä ei näytä olevan mittasuhteita tai paremmin sanottuna ymmärrys niiden mittasuhteista on pahasti kadoksissa.

Elämmekö niin sanotun postmodernin ajan ja eetoksen täyttymystä, jossa kaikella ja ei millään on ja ei ole väliä? Kukaan ei uskalla puhua enää suurista kertomuksista, jotka sisältävät tärkeitä toimintaamme ja tulevaisuuttamme suuntaavia ja jäsentäviä visioita, strategioita ja kertomuksia sekä liittävät meidät johonkin perhettä ja sukua laajempaan yhteisöön. Yksi suuri kertomus ja visio 1970-luvulla oli hyvinvointivaltion toteuttaminen. Sen ehkä tärkein yksittäinen juonne oli kaikille yhteinen peruskoulu, joka on toteutunut ja voinut hyvin jopa koko maailman mitassa. Onko peruskoululla kertomuksena kuitenkaan enää kovin paljon annettavaa? Peruskoulu on arkipäiväistynyt ja menettänyt hohtonsa, vaikka historiallisesti sillä on ollut valtava merkitys kansakunnan eheyttäjänä ja elämisen tason kohottajana.

Koulukeskustelun kestoaiheita ovat kesäloma ajoituksineen ja pituuksineen, koulukiusaaminen ja home. Kesälomakeskustelu pulpahtaa syvyyksistä pinnalle pian toukokuun alussa, kun lukuvuosi lähestyy loppuaan. Koulukisaaminen puolestaan kytkeytyy lähtemättömästi lukuvuoden aloittamisrituaaleihin. Molemmat asiat ovat kieltämättä tärkeitä, mutta toisaalta ne ovat muotoutuneet jo eräänlaisiksi siirtymäriiteiksi keväästä kesään ja kesästä syksyyn, jolloin niihin ei osata enää suhtautua tarpeellisella vakavuudella. Niistä on kehkeytynyt ainesta media- ja somehölylle, jota on muutenkin aivan riittävästi. Suuret, elämäämme jäsentävät kertomukset ovat haihtumassa menneisyyden usvaan ja korvautumassa yksittäisillä ja hyvinkin yksilöllisillä kertomuksilla.

Sokerina tai myrkkynä pohjalla on home, jota ainakin useimpien käsitysten mukaan on kaikkialla elinympäristössämme. Monet ovat sitä mieltä, että homeiden merkitystä vähätellään jopa arvovaltaisessa lääkärikunnassa, kun taas toisessa ääripäässä katsotaan, että Suomessa homepuhe on irronnut täysin todellisuudesta. Kielteiset odotukset, uskomukset ja pelot aiheuttavat tutkitusti monenlaisia oireita. Ilmiö tunnetaan nimellä nosebo. OAJ:n taannoin tekemän sisäilmakyselyn mukaan 85 prosenttia vastaajista kertoi kärsineensä työpaikkansa sisäilmaongelmista, puolet jopa sairastuneensa ongelmien vuoksi. Media uutisoi tästä ja monista muista sisäilmaongelmista näyttävästi.

Home-ongelma on medioitunut samalla, kun siitä on muotoutunut tieteellinen ”dilemma”, jonka ympärillä hyörii monenlaisia asiantuntijoita.  Kysymys on niin vakavasta asiasta, että vähättelyyn, suurenteluun tai höpöpuheeseen ei ole varaa. Onneksi meillä on myös asiantuntijoita, jotka ymmärtävät, että media ei ole aina paras foorumi vakavien asioiden käsittelylle.

Kevät on heräämisen ja kasvun aikaa. Kevääseen yhdistetään valon ja lämmön ohessa monesti myös väsymys, joskus jopa suorastaan uupumus. Viime mainitusta on muodostunut jälkimodernia yhteiskuntaa raastava vaiva, joka on niin ikään medioitunut. Voi olla, että väsymys ja uupumus ovat oireita oman aikamme hektisestä muutoksesta, joka tuntuu syövän jopa kaikki terveet visiot ja vaativan jatkuvasti uudistuvia strategioita. Mutta toisaalta taitavat väsymys ja siihen kytkeytyvät lievepuheet olla myös osa kevään uudistumisrituaalia? Talven nahka luodaan ja valmistaudutaan pitkään ja lämpimään kesään.

Kaikille hyvää kevättä, lämmintä kesää ja rakentavaa yhdessäoloa

Oulussa 21.5.2018

Mauno Hiltunen, rehtori