Siirry suoraan sisältöön

Rehtorin terveiset Rehtorin terveiset

Huhtikuun terveiset

Kevätlukukausi lähenee loppuaan. Hiirenkorvia ei vielä näy, joten kesä antaa vielä odottaa itseään. Vappuaattona on vapaapäivä, joka ansaittiin, kun juhlimme joulukuussa 100-vuotiasta Suomea.

Pyöräilykausi on taas alkanut. Liikennekäyttäytymisen pelisääntöjä olisi hyvä kerrata myös kotona. Erityisen tärkeää olisi puhua puhelimen käytöstä liikenteessä. Huomiokyky ei riitä moneen asiaan samanaikaisesti, joten liikenteessä puhelimet kannattaa pitää pois näkyvistä. Koulunpihalla ja pyöräteillä on vielä runsaasti soraa, joka on aiheuttanut kaatumisia ja hiertymiä, mutta sen siivouksen aikatauluun emme voi juuri vaikuttaa.

Kouluruokailussa on vietetty huhtikuussa hävikkiviikkoa. Sen tarkoituksena on tehdä näkyväksi, kuinka paljon ruokaa menee laskiin samaan aikaan, kun osa ihmisistä jää vaille ruokaa. Kaikenlaisia ruokia tulisi opetella maistamaan. Linjastosta tulisi ottaa ruokaa vain sen verran kuin aikoo syödä ja hakea lisää, jos ruoka maistuu. Muutaman vuoden välein toteutettavassa työpaikkaselvityksemme tuli esille myös ruokalan melu. Sen vähentäminen on mahdollista vain, jos jokainen ruokailija kiinnittää huomiota omaan toimintaansa. Parhaimmillaan ruokailuhetki voi olla virkistävä ja mukava kohtaamisen mahdollisuus, jos osataan käyttäytyä asiallisesti.

Tällä viikolla uutisoitiin siitä, miten nuorilla menee koulussa. Selvityksen olivat laatineet nuoret itse (Ylen uutisluokka) yhteistyössä Turun yliopiston kanssa. Nuoret olivat saaneet olla mukana myös laatimassa kyselyn kysymyksiä. Tuloksena voidaan todeta, että koulun aikuisten tulisi huomata paremmin surulliset ja yksinäiset oppilaat. On huolestuttavaa, jos lapsesta tai nuoresta tuntuu, että hän on aikuisille näkymätön ja hänet ohitetaan. Jopa viidennes nuorista kertoi kokeneensa, että ovat ainakin joskus kokeneet näin.

Kohtaamisen tärkeys on korostunut myös omassa koulussamme toteutetussa kokemuksellisen hyvinvoinnin kyselyssä. Isoissa ryhmissä aikuisen aika yksittäiselle oppilaalle jää vähäiseksi, jos työrauha ryhmässä tuottaa haasteita. Olisi kuitenkin tärkeää, että jokaisena päivänä jokainen meistä tulisi ainakin kerran kohdatuksi yksilönä. Siihen riittää hymy, hyväksyvä katse tai ystävällinen sana. Suurin osa lapsista ja nuorista voi paremmin kuin koskaan, mutta ongelmia kertyy samoille oppilaille. Tämä asia todettiin myös Turun yliopiston tutkimuksessa. Kannustava ja vahvuuksia korostava oppijan kohtaaminen voi olla tukena tässäkin asiassa. On tärkeää, että olemme aidosti kiinnostuneita siitä, miten lapsilla ja nuorilla menee kotona, koulussa ja elämässä ylipäätänsä.

Hauskaa vappua!

Helena-rehtori