 |
Dekkari pohjoisessa
Suomalainen dekkarikirjallisuus keskittyi alustaan alkaen kuvaamaan Helsinkiä, jonka se esitti moderniksi suurkaupungiksi. Pohjoinen Suomi on ollut pikemmin seikkailukirjallisuuden kultamaa.
Mauri Sariola sijoitti Lappiin pari Susikoski-teostaan, ja Matti Almilan dekkarissa Kultaa Kaunispäästä (1973) helsinkiläisen sensaatiolehden toimittaja sekaantuu vuosia sitten tunturiin kadonneen kihlasormuksen arvoitukseen.
Outi Pakkanen. Kuva: Otava / Pertti Nisonen 2006.
Outi Pakkasen helsinkiläiset julkimot hiihtävät Muoniossa (Rakkaudesta kuolemaan 1994) ja tapaavat läheisessä hotellissa paikallisen kuvataiteilijan, jonka mahtitalo ja samaanius tuovat lukijan mieleen Reidar Särestöniemen.
Pohjoisen romantisoimisesta on kyse myös ivalolaislähtöisen Asla Kangasniemen agenttijännäreissä Jäiset jäähyväiset (1972) ja Pakkasvarjojen yö (1974), joissa agenttiviihteen kuvioita on sijoitettu pohjoiseen.
Tunnettu trilleristi Desmond Bagley paikoitti osin Lappiin poliittisen trillerinsä Suomalainen nuorallatanssi (The Tightrope Men 1973), jossa mystifioidaan Suomen suhde Neuvostoliittoon.
Pohjoisessa liikutaan myös erilaisissa road movie -dekkareissa. Markku Ropposen teoksessa Suruaika päättyy, Kuhala (2008) jyväskyläläinen yksityisetsivä Otto Kuhala viettää viisikymmenvuotispäiviään ja kihlajaisiaan länsilappilaisessa lomamökissä. Paluumatkalla morsian kuolee oudossa auto-onnettomuudessa ja Kuhala herää muistinsa menettäneenä Rovaniemen sairaalassa. Hän palaa myöhemmin pohjoiseen selvittämään, mitä todella oli tapahtunut.
K. A. Huhtamellan Unohduksen äänessä (2002) muistinsa menettänyt mies, jota epäillään seksuaalirikoksesta, pakoilee Ivalon, Inarin ja Utsjoen maisemissa, asuen välillä kodassa, ja nimimerkin Aslak Aapa eli ivalolaisen Martti Peltomaan romaanissa Lapissa kuolleetkin puhuvat (2010) Inarissa piileksii eteläsuomalainen yrittäjä, jota virolaismafia ajaa takaa. Teos yhdistää rikos- ja eräromaanin.
Teksti: Liisi Huhtala
Tutustu myös näihin
