 |
 |
Oululaista ajankuvaa
Kuusrock
Jos et pelkää pimeää -romaani alkaa Oulun Kuusrockista. Festarit ovat lopuillaan, mutta Aino on yhä pääesiintyjän lumoissa:
Alice Cooper oli auttanut vähän matkaa eteenpäin. Alicella oli ollut kirkuvan punaiset nahkahousut. Sikke oli ollut läkähtyä niitten takia. Se ei tajunnut, että ne olivat sivuseikka, tehokeino itse asialle. Jaksa olla vahva, Alice, Aino ajatteli. Jaksa kuristaa tätä paskamaailmaa. Anna tulen polttaa ikkunat räjähtäen puhki, että ihmiset näkisivät niistä ulos ja sisään.(5-6)
Alice Cooper oli Kuusrockin pääesiintyjä vuonna 1990. Rockfestari mainitaan myös Sinisessä ruohossa:
- Jos saadaan uus teltta ni lähetään Kuusrokkiin. Vielä ehitään. Otetaan vähä tuoppeja.
- Jep. (92)
"Kristalliyö"
Elokuussa 1990 Oulun keskustassa puhkesi nuorisomellakka, joka herätti huomiota valtakunnallisestikin. Poliiseihin ärsyyntynyt nuoriso alkoi särkeä liikkeiden näyteikkunoita ja varastella tavaroita. Poliisi oli tilanteessa voimaton. Kaleva uutisoi tapahtunutta 12. elokuuta ilmestyneessä lehdessä otsikoin "Öinen kaaos karkasi kaikkien käsistä" ja "Nuoriso terrorisoi Oulun yötä". Sinikka Laine sisällytti tapahtuman seuraavana vuonna ilmestyneeseen romaaniinsa Jos et pelkää pimeää. Poikaystävää kaipaava Aino ajelehtii kaupungilla, kun alkaa tapahtua:
Jostakin läheltä yön kohinan seasta kuului ontto kaiuton ääni kuin pienen pommin jysähdys.
- Voi vittu, kattokaa noita hulluja!
Huuto ja kirkuna repi korvia. Katu oli täynnä. Massa velloi eteenpäin kuin hyökyaalto.
Iso näyteikkuna oli pamahtanut hajalle. Jalkakäytävällä kiilsi sirpalematto.
- Mikä se oli? Onks joku sota alkanu? (96)
Humaltunut Aino ei mene mukaan mellakkaan. Poliisi auttaa hänet kotiin – ystävällisesti ja huomiota herättämättä.
Hannes Mäntyrannan haastattelema oululainen Sipe analysoi mellakan syitä:
- Musta tuntuu, että kaikkia alko niinkö tympiä se poliisin toiminta. Koulut alkoi ja kaikki oli jotenki vähän stressin päällä, että pitää jotaki… Kun ei o oikein mittää tekemistä niin kai se sitte pitää niitä ikkunoita särkiä, että emmä oikeen tiiä...
Mäntyranta kritikoi Oulun kaupunkia nuorten heitteille jättämisestä sekä virkamiesten nihkeästä suhtautumisesta nuorten tapahtumien tukemiseen.
Rantakadulla palaa!
Oulun Aleksanterinkatu ja Rantakatu muuttivat ilmettään 1980-1990- luvuilla, kun puutalo toisensa jälkeen tuhoutui tulipaloissa. Kuujuhlassa puukortteleiden kohtalo on kuin vaivihkaa tapahtumien taustana. Asunnoton Huppana-Anni majailee autiossa purkutalossa, jonka kuvaus viittaa Oulun historiaan:
Tomua ja tuhkaa.
Kuollut, kuivunut keidas keskellä kaupunkia. Rikkaan kauppiaan rakentama, salissa palmu ja kynttiläkruunu ja merikapteenille kihlattu kahisevahameinen kauppiaantytär, kultareunaiset peilit ja vaahtopäistä maalatut taulut, ja aika, joka kului pois. (16)
Toisaalta miljöökuvaus liittyy Tuomaksen kapinaan vanhempiensa arvomaailmaa vastaan. Arkkitehti-isälle ja kiinteistövälittäjä-äidille talojen haihtuminen savuna ilmaan on silkka helpotus, mutta Tuomas näkee asian toisin:
- Minä juttelin eilen asemakaava-arkkitehdin kanssa. Nyt ei tarvita muuta kuin kauhakuormaaja kippaamaan jätteet kaatopaikalle.
- Jo on aikakin, äiti sanoi. - Se oli hirveän näköinen rötiskö, varsinainen maiseman pilaaja. Joku kirjoitti hiljattain yleisönosastossa, ettei kehtaa viedä vieraitaan torille, kun semmoinen kummitustalo saa lahota pystyyn keskellä kaupunkia.
- Mut... onhan siinä ollu jotain hyvääkin, Tuomas sanoi. - Joku koditon voi nukkua siellä. Ei kai kaikki irtolaiset ja kodittomat kulkurit oo pyromaaneja. (100
Kuujuhlan viimeisessä luvussa Tuomas ja Sofia seisovat palaneen talon tontilla. Muuttuva kaupunkikuva ja nuorten rakastavaisten elämä kietoutuvat yhteen:
Talo on ollut poissa melkein vuoden. Sen paikalla on suorakaiteen muotoisilla kivillä rajattu hiekka-alue, jonka poikki ihmiset oikaisevat pyörällä ja jalkaisin kauppahallin ovelle.
Hiekka on pehmeää ja puhdasta. Pietaryrtit ja horsmat kukkivat sen keskellä.
- Mä muistan ku toi talo palo, Sofia sanoo. - Mä muistan sen siitä, että sitä seuraavana päivänä sä tulit eka kerran mun luo. (112)
