Kutakin kohdastansa YO-juhlapuhe 5.12.2019 / Timo Kärkkäinen

Arvoisat abiturientit ja teidän läheisenne, hyvä oman talon väki

 

Suomen senaatti antoi 4. joulukuuta vuonna 1917 esityksen eduskunnalle Suomen julistautumisesta itsenäiseksi valtioksi. Esitys hyväksyttiin 6. joulukuuta. Esityksen lopussa on kehotus kaikille suomalaisille: ”Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.”

 

Talvisodan alkamisen 80-vuotismuiston ja huomisen itsenäisyyspäivän kunniaksi nostan tähän teidän ylioppilaiden juhlaan kolme asiaa Suomen itsenäisyysjulistuksen loppukehotuksesta. Ne ovat tämän ajankohdan tärkeys, isänmaallisen velvollisuuden täyttäminen ja jokaisen yksilön korvaamattomuus.

 

Voisitko sinä, lukiosi nyt päättävä nuori aikuinen tai sinä, tätä juhlaa odottanut äiti, isä tai muu läheinen kuvata nyt käsillä olevaa hetkeä sanoilla ”tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole ollut?” Mahtipontiselta se kuulostaisi, mutta ajatus juuri tästä historian hetkestä kaikista tärkeimpänä ja ratkaisevimpana ajan hetkenä on mahtipontisuudessaan oivaltava ja tärkeä.

 

Suuria ihmisjoukkoja ja kokonaisia kansakuntia koskevien vaikeiden ratkaisujen yhteydessä, kuten itsenäisyydestä, sodasta ja rauhasta tai ilmaston lämpenemistä rajoittavista toimista päätettäessä, ajankohdan ainutlaatuisuuden korostaminen tuntuu ymmärrettävältä. Mutta voisiko tällaiselle näkökulmalle olla ihan arkista käyttöä meidän itse kunkin elämässämme?

 

Jokainen meistä pystynee nimeämään valintoja ja ratkaisuja, jotka ovat tuntuneet jo niitä tehtäessä tavanomaista tärkeämmiltä. Ne ovat olleet oman elämän käännekohtia. Ylioppilasjuhlassa mieleen saattaa nousta opiskelun ja oppimisen polun risteyksiä, kouluvalintoja, kurssivalintoja, epäonnistumisen ja onnistumisen kokemuksia, havahtumisen hetkiä tai tilanteita, joissa joku antoi palautteen, joka piirtyi hyvää tehden syvälle sisimpään.

 

Entä voisiko ajankohdan ainutlaatuisen ja merkityksellisyyden korostamisen ulottaa kaikkiin hetkiin ja tilanteisiin? Koskemaan jokaista päivää, jokaista oppituntia ja vapaahetkeä, jokaista arkista askaretta ja juhlatilannetta? Ainakin siitä näkökulmasta se olisi perusteltua, että loppujen lopuksihan meillä on varmasti vain tämä ainutkertainen hetki. Menneellä on oma merkityksensä, elettyä elämää ja tekemiämme ratkaisuja voimme muistella, arvioida ja niistä oppia. Mutta että kaikista merkityksellisimmät sanat sanotaan tässä ja nyt ja kaikista merkityksellisimmät teot tehdään tässä ja nyt. ”Tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole ollut”. Eikö olekin huikea ja pohtimisen arvoinen näkökulma.  

 

Hyvät kuulijat

 

Toinen poimintani Suomen itsenäisyysjulistuksesta puhuu isänmaallisesta velvollisuudesta ja sen täyttämisestä. Mitä se voisi tarkoittaa meille tässä ainutkertaisessa historiallisessa tilanteessa?

Velvollisuuksista ei ole niin mukavaa ja muodikasta puhua kuin oikeuksista. Kuitenkin nämä kaksi asiaa kuuluvat yhteen ja toista ei ole ilman toista. Tämä oikeuksien ja velvollisuuksien yhteys paljastuu jopa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 1. artiklassa, jossa todetaan perusoikeus ”Ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan” ja samalla velvoitetaan: ”heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä”.

 

Kun velvollisuudet ja oikeudet ovat sopivasti tasapainossa, yhteiskunta toimii ja yksilön odotukset täyttyvät. Ylioppilasjuhlassa esimerkiksi sopinee lukiolaki, joka määrittelee sekä velvollisuuksia että oikeuksia niin teille opiskelijoille kuin meille opettajillekin. Opiskelijan isänmaallisiin velvollisuuksiin kuuluvat opetukseen osallistuminen, tehtävien tunnollinen suorittaminen ja asiallinen käyttäytyminen. Näin lukiolaissa todetaan.

 

Vastaavasti opiskelijan oikeuksina mainitaan muiden muassa oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opinto-ohjausta sekä oikeus saada tieto arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta kunkin opiskelijan kohdalla.

 

Jokainen ymmärtää, että opiskelijan oikeus, sinun oikeutesi, saada opetussuunnitelman mukaista opetusta vaarantuu, jos jätät täyttämättä velvollisuutesi osallistua opetukseen. Samoin oikeutesi turvalliseen opiskeluympäristöön jää toteutumatta, jos käyttäydyt epäasiallisesti ja häiritsevästi ja estät näin opiskelun esteettömän sujumisen.

 

Tärkeää on myös huomata, että toisten oikeuksien toteutuminen riippuu siitä, huolehdinko minä omat isänmaalliset velvollisuuteni. Jos minä opettajana en perehdy oman oppiaineeni opetussuunnitelman sisältöihin ja tavoitteisiin tai sivuutan ne tarkoituksellisesti omilla kursseillani, opiskelijan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen jää kuolleeksi kirjaimeksi. Yhden oikeutta vastaa toisen velvollisuus.

 

Teidän opiskelijoiden oikeuksien ja koulun ja meidän opettajien velvollisuuksien laajempi kehys avautuu YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 26. artiklasta. Siinä todetaan, että jokaisella on oikeus saada opetusta ja täsmennetään, että opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken.

 

Arvoisat lakitettavat

 

Toivon, että yhteiset vuotemme ja noin 75 kurssin urakka on tarjonnut teille hyviä, tärkeitä ja unohtumattomia hetkiä. Toivon, että me Laanilan lukion henkilökunta olemme osanneet huolehtia omista velvollisuuksistamme siten, että teillä on ollut täällä turvallinen ympäristö oppia, kasvaa omaksi itseksenne ja suvaitsevaisiksi, rauhantahtoisiksi maailmankansalaisiksi. Toivon myös, että lukiovuodet ovat kasvattaneet teitä velvollisuuksien ja oikeuksien keskinäisen riippuvuuden ymmärtämiseen. Nyt kun olette täyttäneet moraalisen isänmaallisen velvollisuutenne hankkia toisen asteen tutkinto, olen vakuuttunut, että jokainen teistä löytää enemmin tai myöhemmin oman paikkansa jatko-opinnoissa ja työelämässä.

 

Hyvä juhlayleisö

 

Kolmanneksi pysähdyn vielä Suomen itsenäisyysjulistuksen kehotussanoihin ”kutakin kohdastansa”. Tuo sanapari oikeastaan kiteyttää, mistä isänmaallisen velvollisuuden täyttämisessä juuri tänä tärkeimpänä ja ratkaisevimpana ajankohtana on kysymys.

 

80 vuotta sitten alkaneessa talvisodassa ja sitä seuranneessa jatkosodassa kuoli yli 90000 suomalaista. Kaksi heistä oli minun enojani. Vilho, neljän pienen lapsen isä, kuoli kolmekymppisenä ja Toivo, suuren sisarussarjan pojista nuorin, teidän ikäisenä, juuri 20 vuotta täyttäneenä. He olivat tavallisia suomalaisia miehiä, jotka eivät ihannoineet sotaa, pikemminkin pelkäsivät, mutta hoitivat kohdaltansa sen, minkä kokivat velvollisuudekseen ja maksoivat siitä kalleimman mahdollisen hinnan.

 

Suomi on tänään monilla mittareilla maailman paras maa. Se tuntuu käsittämättömältä, kun miettii maamme tilaa 102 tai 80 vuotta sitten. Jokainen meistä on saanut nauttia Suomen menestystarinan hedelmistä kuten vapaudesta ja laadukkaasta koulutuksesta. Vanhempiemme ammatti, tulotaso tai asuinpaikka ei ole määrännyt kohtaloamme ja yhteiskuntamme huolehtii myös heikoimmista.

 

Miten tämä on ollut mahdollista? Ajattelen, että suurin kiitos kuuluu tavallisille suomalaisille naisille ja miehille, jotka ovat hoitaneet kulloisessakin hetkessä rehellisesti ja tunnollisesti omat hommansa, kukin kohdastansa. He ovat myös kunnioittaneet kanssaihmisiään erilaisista mielipiteistä huolimatta ja näin kantaneet vastuunsa toisten ja koko kansakunnan hyvinvoinnista.

 

Siinä sitä on työnäkyä ja elämän tarkoitusta meille jokaiselle. Ei elämän tarvitse olla tämän monimutkaisempaa. Jokainen hetki on tärkeä merkkipaalu, jokainen ihminen on yhtä arvokas. Nyt on meidän vuoromme ja isänmaallinen velvollisuutemme hoitaa meille uskotut tehtävät mahdollisimman hyvin, kukin kohdastamme.  Nyt on meidän vuoromme rakentaa rauhaa ja toimia luottamuksen arvoisesti. Nyt on meidän vuoromme arvostaa itseämme ja veljeyden hengessä kaikkia lähimmäisiämme ja heidän oikeuksiaan. Nyt on meidän vuoromme iloita tästä hetkestä ja ihmeellisestä elämän lahjasta.