Murroskohtia ja pitkospuita YO-juhlapuhe 2.6.2018 / Timo Kärkkäinen
Kunnioitetut riemuylioppilaat, arvoisat uudet ylioppilaat, kotijoukot ja Laanilan väki
Tänään on monenlaisten tunteiden päivä. Niin teillä ylioppilailla ja teidän läheisillänne kuin meillä kouluväelläkin. Ilmassa on iloa, onnea, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä, mutta myös haikeutta ja hämmennystä. Sellaisia murroskohdat, elämän taitekohdat ovat. Ne nostavat tunteita pintaan.
Yhtä murroskohtaa elettiin noin 19 vuotta sitten. Valmistauduimme vuosituhannen vaihtumiseen ja moneen perheeseen syntyi uusi tulokas, suloinen pikkuvauva. Te uudet ylioppilaat, ette tuota odotusta ja syntymän ihmettä muista, mutta te äidit ja isät, isosiskot ja -veljet, mummut ja papat kyllä muistatte. Perheissänne alkoi uusi ajanjakso ja pian myös vuosituhat vaihtui.
Tässä he nyt istuvat, monta erikokoista murroskohtaa läpikäyneinä nuorina aikuisina. Hetket ovat kiitäneet, lapsuuden leikit koettu. Noin 12 vuotta on vierähtänyt koulutiellä, josta mukaan on tarttunut monenmoista, viimeisimpinä saavutuksina tämän juhlan aiheet, lukion päättötodistus ja ylioppilastutkintotodistus. Ja olipa noissa todistuksissa mitä numeroita tai kirjaimia tahansa, elämä ja sen monet mahdollisuudet ovat nyt edessä. Melkoinen murroskohta siis.
Hyvä juhlayleisö
Näiden nuorten abivuosi on ollut Laanilan koulun 61. toimintavuosi. Vuoteen osui ainakin kaksi merkittävää taitekohtaa, itsenäisen Suomen 100- ja koulumme 60-vuotisjuhla. Koulumme vuosijuhla marraskuun puolivälissä alleviivasi koulumme toimintakulttuurin ydintä: erilaiset tehtävät narikkapalveluista musiikki-, tanssi- ja videoesityksiin hoidettiin porukalla eli nuoret ja aikuiset yhdessä, luovasti, sydämellisen rennosti ja laadusta tinkimättä.
Yksi juhlien sykähdyttävistä ohjelmanumeroista olivat videotervehdykset, joissa yli kaksikymmentä koulumme entistä ja nykyistä opiskelijaa ja työntekijää pohti, mikä Laanilassa on parasta. Esille nousivat muiden muassa aktiivinen osallistuminen, yhdenvertaisuuden edistäminen, kehittämishaluinen työyhteisö, hyvät opettajat, mainiot, maailmassa paikkaansa etsivät opiskelijat, pingis ja läheinen SALE. Ylitse muiden korostui kuitenkin yhteishenki, hyvä ilmapiiri ja upea yhteisöllisyys, joka kannusti eteenpäin.
60 vuoteen mahtuu monta murroskohtaa, mutta ennen muuta paljon hyvää, arvokasta työtä ja hienoja ihmisiä. Laanilan lukion ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1965. 53 vuoden kuluessa koulustamme on lähtenyt maailmalle tuhatlukuinen joukko ylioppilaita. Tänä lukuvuonna tuo joukko on kasvanut 104 uudella ylioppilaalla, joista 92 valmistuu tänään. Rohkenen sanoa, että vuotuiseen 100 opiskelijan sisäänottoon suhteutettuna tuloksemme on erinomainen. Tänä keväänä tulos on varsin mainio myös arvosanoilla mitattuna. Kiitos siitä kuuluu sekä teille, opiskelijat, että teille, opettajat ja muu henkilökunta, kotijoukkoja unohtamatta.
Elämme nyt murroskohdassa siinäkin mielessä, että te valmistuvat olette viimeinen 1900-luvulla syntynyt ylioppilasikäluokka ja viimeinen ikäluokka, joka opiskeli vuoden 2003 opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Teidän lukiovuosiinne osui myös tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön voimakas lisääntyminen ja monipuolistuminen sekä digitaalisten ylioppilaskirjoitusten sisäänajo. Valtaosa teistä suoritti vähintään yhden digitaalisen yo-kokeen, eli vain muutama onnistui kirjoittamaan kaikki ylioppilaskokeensa paperisina. Muita viime aikaisia muutos- ja kehittämiskohteita koulussamme ovat olleet arvioinnin monipuolistaminen sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vahvistaminen.
Murroskohtia, taitekohtia on siis ollut koulussa ja on niitä riittänyt koulun ulkopuolellakin. Esimerkiksi tieteessä ja teknologiassa on tapahtumassa mielenkiintoisia asioita. Robotiikka yleistyy kovaa vauhtia ja törmäämme tekoälysovelluksiin yhä useammin esimerkiksi kodinkoneissa ja kulkuneuvoissa. Itseajavia autoja ja ilman miehistöä kulkevia laivoja kehitetään koko ajan. Kvanttitietokonetta rakennetaan. Ja ovatpa korkea-asteen pääsyvaatimuskriteeritkin melkoisen mullistuksen kourissa, työelämän murroksesta puhumattakaan. Siitä uutisoitiin viimeksi tänä aamuna.
Hyvä juhlayleisö
Kaikkiin murroskohtiin liittyy tunteet ja muutokset herättävät monenlaisia tunteita. Ja hyvä niin. Niin pitääkin olla. Tunteet viestivät, että asia tai tilanne on tärkeä. Tunteet auttavat monin tavoin oppimisessa ja tunteet motivoivat meitä miettimään, keksimään ja ponnistelemaan ratkaisujen löytämiseksi pieniin ja suuriin ongelmiin. Sillä murroskohdissa, jos milloin, on ensiarvoista löytää siltoja ja pitkospuita, joita pitkin kulkea huomiseen.
Mitä voisivat olla nuo sillat ja pitkospuut? Otan esille yhden vaihtoehdon, johon me Laanilan lukion väki olemme uskoneet. Kun muutama vuosi sitten mietimme koulunpidon silloisia muutoksia ja ennakoimme tulevaa, nousi kantavaksi teemaksi hyvinvoinnin edistäminen. Hyvinvoinnin kannalta keskeisiksi totesimme vuorovaikutustaidot, joita ovat esimerkiksi kuuntelemisen ja aidon läsnäolon taito sekä myötätunto itseä ja muita kohtaan. Vuorovaikutuskoulutukset ovat johdatelleet meitä itsetuntemukseen, omien tunteiden ja oman käyttäytymisen tunnistamiseen, vahvistaneet kuuntelu- ja keskustelutaitojamme sekä auttaneet ymmärtämään vuorovaikutusta yhdessä ajatteluna.
Toivon, että harjaantumisemme vuorovaikutustaidoissa on näkynyt hyvällä tavalla jo teille tämän kevään ylioppilaat. Sen tiedän, että vuorovaikutus on tullut yhä näkyvämmin osaksi kaikkea koulutusta. Ja siitä olen varma, että vuorovaikutustaidot voivat toimia siltana tästä päivästä huomiseen tässä monien muutosten ja risteysten maailmassa. On nimittäin välttämätöntä, että opimme aikaisempaa rohkeammin tunnistamaan ennakkoasenteemme, ilmaisemaan omat toiveemme, myöntämään omat virheemme ja oppimaan niistä, pyytämään ja antamaan anteeksi sekä kiinnittämään huomiota meitä ihmisiä yhdistäviin asioihin. Tästä kaikesta vuorovaikutustaidoissa on kysymys. Ja myös malttamisesta, tietäjän roolin hylkäämisestä ja ölövinä olemisen taidosta.
Juuri päättynyt toukokuu oli ihmeellinen. Hellettä, omenapuiden ja hillan kukkia, luonnon kukoistusta. Tämä päivä on ihmeellinen, ansaittu palkinto työstä ja uurastuksesta. Lämmin kiitos teille opiskelijat, teille kotijoukot, henkilökunta, yhteistyökumppanit ja stipendien lahjoittajat. Ja te uudet ylioppilaat, sydämelliset onnittelut upeasta saavutuksestanne. Muistakaa, että murrosten keskelläkin elämä kantaa ja oma paikka löytyy, vaikka jouduttekin nyt luopumaan yhdestä tutusta turvaverkosta ja yhteisöstä. Rohkenen ennakoida, että seuraavan 19 vuoden kuluessa teistä jokainen kokee monta ilon, onnen ja onnistumisen hetkeä. Ja 19 vuoden kuluttua osa teistä kasvattaa uutta sukupolvea tai odottaa parhaillaan uuden elämän ihmettä, joka sitten aikanaan valmistuu ylioppilaaksi – Laanilan lukiosta.
Kaikenlaisiin murroskohtiin ja niiden herättämien tunteiden keskelle sopii Tommy Tabermannin runo Ei ole olemassa muureja. Sen haluan jättää teille muistolauseeksi tästä hetkestä.
Ei ole olemassa muureja
On vain siltoja
Ei ole olemassa
suljettuja ovia
On vain portteja
joiden läpi kuljetaan
säihkyvin silmin
huulilla varjoja syvempi hymy
kohti paikkaa
missä virrat kohtaavat
kuin janoavat suut
