Riemuitkaamme ajasta ja tarinoista YO-juhlapuhe 1.6.2019 / Timo Kärkkäinen

Kunnioitetut riemuylioppilaat, arvoisat uudet ylioppilaat, kotijoukot ja Laanilan väki.

 

”Monenlaisia ammattihaaveita ja –unelmia vilahteli meidänkin ajatuksissamme, kun painoimme valkolakin päähän vuonna 1969 ja tapailimme Gaudeamus igiturin sanoja. Haaveet ja unelmat tuskin saivat sen enempää huomiota silloin, kun vasta lakitettuina, täynnä iloa, intoa ja helpotusta ryntäsimme koulun sisäpihalle tyyliin ”ovet auki – täältä tullaan maailma”.

 

Näin riemuylioppilaat muistelevat oman lakkiaisjuhlansa ja –päivänsä tunnelmia koulumme tuo-reessa vuosikirja Klaanissa. Teidän uusien ylioppilaiden tämänhetkisiä ajatuksia voin vain arvailla, mutta sen tiedän, että kohta tekin tapailette vanhaa keskiaikaista juomahoilotusta Gaudeamus igitur juvenes dum sumus eli riemuitkaamme niin kauan kuin olemme nuoria. Tämä laulu on ollut vuosikymmeniä suomalaisen ylioppilasjuhlan välttämätön osa. Näin siitä huolimatta, että laulun ensimmäisen säkeistön sanoma on oikeastaan aika karu nuorten ylioppilaiden juhlaan: ”Jälkeen nuoruutemme armaan, jälkeen vanhuusajan harmaan, meidät perii multa”.

 

Gaudeamuksen sanoman juuret on johdettu aina antiikin Rooman filosofi Senecaan, joka stoalai-sena korosti tyyntä sopeutumista elämän rajallisuuteen. Elämässä tuli tehdä parhaansa kuolemaa pelkäämättä. Se saapuu aikanaan. Kun muistamme, että keskimääräinen elinikä oli Euroopassakin pitkään noin 40 vuotta, eikä kulkutauteihin ollut lääkkeitä, ymmärrämme paremmin laulun sano-man. Kuolemaan tuli aina varautua ja ”riemuita siksi, että olemme nuoria”.

 

Hyvä juhlayleisö. Aika on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen suure tai käsite tapahtumahetkien suh-teista. Aika voidaan mieltää suoraviivaisena janana, jolla on alku ja loppu tai kehänä, jota kierre-tään. Tässä juhlassa kohtaavat monet aikajanat ja –kehät. Suurimmalla osalla teistä tänään lakitet-tavista yksi merkityksellinen tarkastelupiste on vuosi 2000 ja taival sieltä tähän hetkeen, kevääseen 2019. Tämä on ollut varmasti mielenkiintoinen ja opettavainen matka myös meille vanhemmat ja muut läheiset.

 

Tuo matka sisältää monta erimittaista aikajanaa ja -kehää, monta erilaista kokemusta, monia eri-laisia tunteita ja tunnelmia. Jotkut kokemukset ovat kuin spiraaleja. Ne on eletty uudestaan ja silti aina uudesti ja tuoreesti. Välillä aika on aivan kuin pysähtynyt, olemme laskeutuneet mitattavasta kronos-ajasta kairokseen, hetkeen, jossa on ollut hyvä olla. Voisiko tämä juhla tai jokin hetki tässä päivässä olla tuollainen kairos, johon haluaisi pysähtyä, jäädä?

 

Aika kätkee sisäänsä monta tarinaa. Ajatelkaapa riemuylioppilaiden 50-vuotista matkaa laskutikus-ta läppäriin, nuoren ylioppilaan ammattihaaveista insinööriksi, lentäjäksi, sairaanhoitajaksi, vir-kamieheksi tai yrittäjäksi. Tai näiden nuorten 19 vuoden taivalta ensi parkaisusta aikuisuuden kyn-nykselle. Tai heidän lukiorupeamaansa syksystä 2016, jolloin uusi opetussuunnitelma astui voi-maan ja jolloin ensimmäiset ylioppilaskokeet kirjoitettiin digitaalisesti. Tai heidän kolmea lukioke-vättään, joina jokaisena Kastelli hävisi meille kirkkovenesoudussa. Tai sitä ylioppilaskirjoitusaa-mua, kun tuli jätettyä auto luvattomaan paikkaan.  Monenlaisia ajanjaksoja ja ajanhetkiä, kairok-sia, monenlaisia tarinoita.   

 

Koulun elämässä tuttu arviointiaikajänne on lukuvuosi. Päättymässä oleva Laanilan koulun 62. toi-mintavuosi on sekin täynnä tarinoita, aikajanoja ja –kehiä. Aktiivinen opiskelijakunnan hallitus, Rakkauden hallitus, on luonut monin tavoin iloa ja hyvinvointia koulun sisällä ja laajemminkin. Opiskelijat suunnittelivat yhdessä opettajien kanssa esimerkiksi Laanilan lukion historian ensim-mäisen yökoulun, jonka teemana oli nimenomaan hyvinvointi. Tarmokkaiden opiskelijoiden ansios-ta kouluumme perustettiin Unesco-ryhmä edistämään kestävän kehityksen mukaisen elämäntavan ja ihmisoikeuksien toteutumista. Opiskelijoitamme osallistui muiden muassa Unescon Itämeri-projektin konferenssiin Saksassa, Amnestyn Pohjoismaisten nuorten konferenssiin Tanskassa ja Science and Innovation –tiedeleirille Tanskassa ja Ruotsissa. Kolmivuotinen Erasmus+ -projekti Leading lights viiden eri maan ja seitsemän koulun kesken huipentui lopputapaamiseen täällä Ou-lussa helmikuussa. Opintomatkoja tehtiin myös Roomaan ja Berliiniin.

 

Monenlaisia tarinoita, aikajanoja ja –kehiä. Uskon, että jokaiselle meille on jäänyt jokin pysyvä muistijälki tästä lukuvuodesta, puhumattakaan teidän tänään lakitettavien koko lukioajasta. Toi-von, että se jälki tai ne jäljet ovat enimmäkseen hyvältä tuntuvia myötätunnon ja rohkaisun jälkiä. Kokemuksia, että minä opin, osaan ja selviän. Kokemuksia, että minua autettiin ja kannustettiin. Kokemuksia, että minä kelpaan ja kuulun joukkoon. Kokemuksia, joista on rakentunut riemuylioppi-laiden kuvaama tunne: ovet auki – täältä tullaan maailma!

 

Gaudeamus igitur, iloitkaamme siis. Iloitkaamme siis, niin kauan kuin olemme nuoria. Ja nuoria-han me olemme kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Lämmin kiitos koko Laanilan lukion nuorek-kaalle ja kehitysmyönteiselle joukkueelle, opiskelijoille, opettajille ja muulle henkilökunnalle luku-vuoden työstä. Kun on yrittänyt voitavansa ja toiminut yhteiseksi hyväksi, voi lähteä iloisin mielin kesäloman viettoon tai mihin ikinä kulku suuntautuu. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille talossa ja talon ulkopuolella, jotka olette mahdollistaneet keskittymisemme perustehtäväämme. Kiitos stipendien lahjoittajille ja kiitos teille vanhemmat hyvästä yhteistyöstä opiskelijoidemme parhaaksi. Toivon, että viette hyvää viestiä Laanilan lukiosta kaikkialle, missä liikutte.

 

Hyvät kuulijat. Yksi tarina päättyy tähän juhlaan. On näiden 76 nuoren aika lähteä ja valloittaa maailma. Kuin muistolauseeksi uudet ylioppilaat Sanni ja Paavali esittävät juhlamme lopussa Vexi Salmen sanoittaman laulun Maailma on kaunis.

 

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kultaa kallioita.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä.
On vapautta istua iltaa yksinänsä ja tuntea tutkia omaa sisintänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta,
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.

 

Kaksi laulua, yksi tarina. Gaudeamus igitur ja Maailma on kaunis, joista kummastakin voimme ta-voittaa oivalluksen: käytä aikasi niin viisaasti kuin suinkin, sillä aika on ihmisen arvokkain omaisuus ja sitä on rajallinen määrä. Oikein käytettynä elämä on pitkä.

 

Kuinka sitten käyttää elämä viisaasti?  Mietiskellen ja hyveitä opiskellen, sanoisi Seneca. Kiirehtiä ja hötkyillä ei kannata, sillä kiireisellä on kiire kaikkeen muuhun paitsi elämän elämiseen. Joutilai-suus sen sijaan on oman ajan herruutta. Vapain mielin unelmoiden, metsän huminoita kuunnellen ja haavan värinöitä katsellen, vaistoten viesti suuremmasta, lisäisi Vexi Salmi. Eläen omannäköis-tä, itselle merkityksellistä elämää omine vahvuuksineen ja voimavaroineen, sanovat riemuylioppi-laat.

 

Hyvä juhlaväki: Gaudeamus igitur! Iloitkaamme, että meillä on tämä ainutkertainen hetki ja nämä ainutlaatuiset, ihanat nuoret. Riemullisten kokemusten ja unelmien juhlapäivää meille jokaiselle!