Riemuylioppilaan puhe 2.6.2018 / Maija Pelkonen, Laanilan lukion ylioppilas vm. 1968 Riemuylioppilaan puhe 2.6.2018 / Maija Pelkonen, Laanilan lukion ylioppilas vm. 1968

Hyvät uudet ylioppilaat! Hyvä juhlaväki!

Minulla on suuri ilo ja kunnia toivottaa teille uusille ylioppilaille onnea suurena juhlapäivänänne. Onnea myös ylioppilaiden kotijoukoille ja opettajille! Olette kaikki tehneet suuren työn.

Kiitos Laanilan lukiolle, että saimme kutsun Reksin brunssille ja nyt tähän ylioppilasjuhlaan!

Te uudet ylioppilaat olette samassa elämänvaiheessa kuin me riemuylioppilaat olimme 50 vuotta sitten.  Takana on monen vuoden uurastus ja edessä olevaa opintien pituutta ei kukaan vielä tiedä. Silloin kun me kirjoitimme ylioppilaiksi, oli aika tavallista, että opiskellaan yksi tutkinto ja pysytään samassa ammatissa koko työura. Maailma on muuttunut ja sen myötä ammatit. On tätä päivää ja tulevaisuutta se, että yhden tutkinnon jälkeen opiskellaan uusia eri alan ja eri tason tutkintoja. Tämä johtuu muuttuvan työelämän vaatimuksista, mutta myös elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista, omista henkilökohtaisista intresseistä ja elämäntilanteista.

Pari viikkoa sitten meitä oli muutama riemuylioppilas koulunne Klaani-vuosikirjan toimituskunnan haastateltavina. Silloin me riemuylioppilaat totesimme, että kaikki se, mitä me lukiossa opiskelimme, on ollut hyödyllistä. Myös se ”pakko-ruotsi”. Olimme yhtä mieltä siitä, että lukioaikana saimme hyvän yleissivistyksen, josta meille on ollut hyötyä eri elämänvaiheissa. Lukioaikana ja ylioppilaspäivänä emme toki ajatelleet näin. Saattaahan olla, että tässäkin asiassa aika kultaa muistot.

Te uudet ylioppilaat olette saaneet opiskella täysin erilaisessa lukiossa kuin me opiskelimme aikanaan. Opetusmetodit ovat muuttuneet, valinnaisia aineita on huomattavasti enemmän kuin 50 vuotta sitten ja mukaan on tullut kurssimuotoinen opiskelu. Olette ehkä jo löytäneet oman tavan oppia ja opiskella. Lukioaikanne on ollut opiskeluun oppimista.

Tähän ilon päivään sisältyy lähdön haikeutta, mutta myös jännitystä ja unelmia tulevaisuudesta. Olette lukioajan miettineet sitä, mikä teistä isona tulee. Joillakin teistä on selvillä mihin suuntaan lähdette ja mitä jatkossa opiskelette. Toiset teistä vielä pohtivat ja miettivät omaa opiskelupolkua ja reittiä tulevaan ammattiin.

Me riemuylioppilaat olimme 50 vuotta sitten samassa tilanteessa. Kaikki ylioppilaskevään unelmat eivät semmoisenaan toteutuneet. Tuli pettymyksiä, mutta myös uusia unelmia ja mahdollisuuksia.  Tässä vaiheessa elämää voin sanoa, että hyvä niin.

Lukiossa minua kiinnosti psykologia. Haaveilin psykologin ammatista ja pyrin opiskelemaan psykologiaa. En läpäissyt pääsykoetta ja olin tietysti pettynyt. Kuitenkin toiseksi vaihtoehdoksi olin valinnut sosiologian ja sain kutsun sosiologian pääsykokeisiin. Pääsykoekirjana oli Allardt & Littusen Sosiologia. Se muuten on yhä edelleen kirjahyllyssäni.  Sitä lukiessani minulle varmistui, että tämä on juuri se, mitä haluan opiskella. Pääsin Jyväskylän yliopistoon pääsykokeen kautta a:n ylioppilastutkintotodistuksella ja noin 7,5 keskiarvolla. Tilalle tuli uusi unelma. Sosiologia ja yhteiskuntatieteet veivät minut mennessään ja viitoittivat elinikäisen oppimisen polulle. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon jälkeen suoritin avoimessa yliopistossa eri arvosanoja ja tiedon jano vei minut lopulta Lapin yliopistoon tohtorikoulutettavaksi. Väittelin yhteiskuntatieteiden tohtoriksi vuonna 2003. Vieläkin joka syksy selaan avoimen yliopiston ja kansalaisopistojen tarjontaa, jos vaikka löytäisin jotakin opiskeltavaa. Filosofia voisi olla yksi mielenkiintoinen vaihtoehto.

Tällä omalla esimerkilläni haluan kertoa sen, että vaikka ei pääsekään opiskelemaan toivomaansa alaa, niin aina löytyy vaihtoehtoja, uusia polkuja ja tilalle tulee uusia unelmia. Unelmien toteuttamiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja uskoa omaan itseensä. Joskus myös sattuma ja hyvä tuuri voi edesauttaa unelman toteutumiseen.    

Hiljattain edesmennyt äidinkielen lehtorimme Ruth Mikkonen antoi meille matkaevääksi Kaarlo Sarkian runon Älä elämää pelkää. Minä puolestani kannustan teitä elinikäiseen oppimiseen ja opiskeluun Richard Bachin kirjoittaman kirjan Lokki Joonatanin sitaatilla: ” Mutta jaksathan sinä, Joonatan. Sillä sinä olet oppinut. Yksi koulu on nyt lopussa ja on tullut aika aloittaa seuraava.” Te uudet ylioppilaat olette nyt päättämässä yhden koulun ja teillä on aika aloittaa uusi koulu ja opiskelu. Oppimisen ja opiskelun iloa!

Tänään me riemuylioppilaat saamme yhdessä kotijoukkojenne, opettajienne ja koulun henkilökunnan kanssa nauttia saavutuksistanne ja laulaa kanssanne Gaudeamus igiturin. Siitä iloiten toivotan teille mieleenpainuvaa ja ilontäyteistä juhlapäivää.