Schule im Wandel – konferenssi, München 17. -19.9.2010

Oli todella mahtavaa päästä reissun päälle, ikinä en ollut aikaisemmin lentänyt ja siinä vähän lentopelko iskikin. Mutta lentomatkat olivat rentoja ja sain kokea ensimmäistä kertaa ne mahtavat näkymät lentokoneen ikkunasta. Muncehin lentokentällä ensimmäinen asia mikä pisti silmiini oli ihmispaljous ja lentokentän koko. Oli siinä vähän orpo-olo aluksi, mutta totuin nopeasti, osaksi kiitos asiantuntevalle matkaseurueelleni.  Hotelliin pääsimme osaksi raitiovaunun sekä osaksi junan kyydissä.

Hotellille päästyämme nälkä oli jo kova sekä väsymys painoi, mutta Désireén johdolla lähdimme syömään sekä katselemaan kaunista kaupunkia puolalaisten opettajien sekä oppilaiden seurassa. Menimme kaupungintalolle syömään ja ravintolassa saimmekin hyvin perinteistä saksalaista ruokaa. Ravintola oli kodikas ja tulevan Oktoberfestin ansiosta ihmiset olivat hyvin innoissaan, ja tunnelma olikin railakasta sekä äänekästä. Ruoka oli taivaallista ja sainkin paljon uusia makuelämyksiä. Ruokailun jälkeen teimme pienen kierroksen kaupungilla ja sen jälkeen suuntasimme hotellille untenmaille satulinnaan. Hotelli oli todella siisti ja kodikas. Aamupala hotellilla oli kuulemma tavallinen hyvän hotellin aamupala, mutta minulle se oli jotain niin uutta ja ihmeellistä kun sai tuoreita hedelmiä ja uunituoretta sämpylää aamusta.

Täyttävän aamupalan jälkeen suuntasimme Goethe Instituutille konferenssi tapahtumaan. Saimme käyttöömme pienet tulkkauslaitteet, hyvä niin koska en älyä sanaakaan  saksaa. Tapahtuman alku oli hieman raskasta kuunnella, sekä saksan kielen taidon puute antoi hieman epävarmaa oloa. Puhetilaisuuden jälkeen menimme kuitenkin standille vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin suomalaisesta koulujärjestelmästä sekä meidän lukiostamme. Aluksi hieman pelotti, mutta oikeasti yllätyin kuinka hyvä englannin kielen taitoni oikeasti on. Pärjäsimme Johanneksen kanssa moitteetta ja saimme vastattua jokaiseen meille esitettyyn kysymykseen ilman minkäänlaisia kielellisiä ongelmia. Monet olivat hyvin kiinnostuneita suomalaisista kouluista. Eräs saksalainen rehtori viettikin kanssamme yli puolisen tuntia kyselemällä todella yksityiskohtaisesti suomalaisista kouluista.

Standin jälkeen nautimme lounasta ja päätimme lähteä shoppailemaan keskustaan. Teimme pienemmät porukat ja hajaannuimme.  Löysin kaikkea kivaa pientä tilpehööriä halvalla, Johanneskin löysi etsimänsä kovalevyn. Kävimme myös suklaapuodissa, mikä taisikin olla minulle se reissun kohokohta. Ostinkin paljon maistiaisia. Ihmiset kaupungilla olivat hyvin avoimia, ja keltä vaan pystyi huoletta kyselemään neuvoa. Kaupungilla näkyi myös paljon ihmisiä kansallispuvuissaan, nuoria sekä vanhoja. Sovitimme myös Johanneksen kanssa niitä yllemme mutta suolaisen hinnan takia jäivät kuitenkin ostamatta. Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa oikeita merkkiliikkeitä, kuten Gucci sekä Luis Vuitton. Otin myös huomioon että joka toinen kaupungissa ajava auto on todella kallis, näinkin useita Lamborghineja sekä kalliita Audeja sekä Bemareita.

Ostosten jälkeen suuntasimme vielä takaisin Goethe Instituutille pientä iltaohjelmaa varten. Luvassa olikin pienimuotoinen buffet sekä lukioikäisten saksalaisnuorten swingmusiikki konsertti. Juhlallisen ohjelman jälkeen lähdimme kuitenkin hotellille nukkumahommiin. Aamulla saimmekin nukkua pitkään ja lähteä rauhassa hotelli aamupalalle. Maukkaan aamupalan jälkeen luovutimme hotellihuoneet ja lähdimme kaupungille katsomaan paraatia. Paraati oli äänekäs mutta komea! 7 000 osallistujaa ja katsojien kansallispuvut tekivät paraatista näyttävän sekä juhlallisen. Todellakin näkemisen arvoinen. Jonkin aikaa paraatia seurattuamme päätimme lähteä vilkaisemaan Oktoberfest-alueen meininkiä. Matkalla löysimme pienen puodin mistä sain ostettua 12.00 eurolla mahtavat kengät, ja Johanneskin sai tilata kuuluisan bucket of Kentacky fried chicken- annoksen. Oktobefest alueella oli pienimuotoinen huvipuisto sekä todella paljon ihmisiä. Kävimme myös itse Oktoberfestien keskus paikassa, mutta tila oli ihmispaljoudesta niin ahdas, että tarjoilijat tönivät armotta ihmisiä edestään pois kaljatuopeilla. Ulos selvittyämme melkein jokaisen ulkotakissa oli mäiskeessä läiskynyttä olutta. Tämän jälkeen lähdimme lentokentälle.  Matkalta sain kuitenkin ostettua itselleni vielä ranskankielisiä aikakausilehtiä sekä suklaata. Lentokentällä söimme herkullista aasialaista ruokaa. Syötyämme lähdimmekin hakemaan liput, turvatarkastukseen, sekä viimehetken lentokenttä ostoksille. 18.40 alkoikin sitten jo kotimatka.

Kaiken kaikkiaan matka oli mahtava sekä monipuolinen. Olin todella iloinen saatuani vihdoinkin käyttää englantiani, jota olenkin ahkerasti yrittänyt opiskella. Otimme reissultamme paljon kuvia ja saimme runsaasti hyviä muistoja. Paljon kiitoksia Educoden Kim Haatajalle sekä opettajillemme Tiinalle ja Anjalle, joiden ansiosta saimme nauttia näin mahtavasta reissusta sekä upeasta mahdollisuudesta tutustua ulkomaalaisiin opiskelijoihin.

Tiia Enckell (ja Johannes Itälahti)