VAELUSKURSSIN 2011 PÄIVÄKIRJA

MA 5.9.2011

Aloitimme karhunkierroksen n. klo. 12. Aloimme heti bussista päästyämme valmistamaan ruokaa. Menu sisälsi mm. pastaa ja hirvenlihaa, nami,nami. Tiskattuamme lähdimme vaeltamaan eri tahtiin. Suunnistimme ensin kartan ja kompanssin avulla n. 2 km. Valitsemamme reitti ei ollut parhaimmasta päästä, mutta näimme sentään hirven. Noin parin tunnin päästä pääsimme ekalle-oikealle pysähdyspaikalle. Muut olivat odottaneen siellä jo kuulemma tunnin, joten suoritimme pikapalautumisen ja jatkoimme matkaa ripeästi. Matka oli raskas, mutta se kannatti, sillä perillä meitä odotti kaunis näkymä Jyrävän vesiputouksineen päämäärässämme Siilastuvan ympäristössä.

Kello on tätä kirjoittaessa 18.14, joudumme odottelemaan ryhmämme toista puoliskoa, jonka on määrä saapua tänne 1,5 tunnin päästä. Sitten saadaan vihdoin ruokaa! Odoteltiin lepakoita ilta nuotiolla, mutta ei niitä näkynyt, joten kaikki menivät vähitellen nukkumaan.

P.S. Sääskiä on paljon, vaikka Jokivirta toisin väittää.

TI 6.9.2011

Aamulla herättiin klo. 7 ja syötiin aamupalaksi vesipuurovelliä. Sitten lähdettiin matkaan n. 9 aikaan (puoli tuntia myöhässä meidän takia, heheh). Alkumatka oli kamala, mutta myöhemmin matka sujui paremmin. Ennen ekaa levähdyspaikkaa eli Harrisuvannon laavua, ylitimme riippusillan, hurjaa. Pysähdyksen ja syömisen jälkeen alkoi taas kauhea portaiden kiipeäminen. Matka oli jälleen aivan kauhea ja pysähdyttiin varmaan 20 kertaa. Yhteensä käveltiin tänään yli 16 km ja jalat ovat aivan sössönä.

Perillä yöpymispaikalla Jussinkämpällä oltiin n. klo 18, puoli tuntia muita jäljessä tietenkin. Nyt ruuan tekoon, astetta kivempi juttu kun ei ole virtaavaa vettä eli joutuu siis keittämään juomaveden. Huomenna ois edessä taas 16 km matka Oulangan biologiseen tutkimuskeskukseen.

KE 7.9.2011

Aamulla noustiin väärällä jalalla, yöllä oli satanut vettä ja kaikki oli pielessä, ruoan tekoa myöten. Lopulta päästiin matkaan. Tällä kertaa ei oikeastaan ollut korkeita nousuja vaan meno oli aika tasaista. Ansakämpillä tehtiin ruuat ja jatkettiin matkaa. Maasto oli tällä kertaa hieman rankempaa taas ja matka hidastui kun tielle osui pari poroa, mutta lähti ne siitä lopulta jolkuttelemaan eteenpäin. Sitten vihdoin saavuimme luontokeskukseen, josta ostettiin munkit ja limsat. Mitä ylellisyyttä! Siitä jatkettiin biologiseen tutkimuslaitokseen, jossa mm. Jokivirta on tutkinut kaikkea. Tutkimuskeskuksessa pääsimme kauan odotettuun saunaan. Nyt tästä olisi vielä vajaa kilometri leiripaikalle.

Laitettiin nuotio tulille ja tehtiin ruokaa. Yhdellä vaeltajista on tänään syntymäpäivä, jota juhlittiin iltanuotiolla. Puolet lähti nukkumaan ja loput fiilisteli nuotiolla. Jätkät veisti puusta seipäitä ja yritti pyydystää niillä kaikenmaailma hiiriä ja rottia. Opeteltiin myös vaihto-oppilaan kanssa puhumaan saksaa.

TO 8.9.2011

Yöllä oli satanut taas vettä ja aamulla oli kylmää ja kosteaa. Puoli kahdeksalta piti olla lähtövalmiina melomaan. Jokivirta ei tullut meidän mukaan, vaan jäi poimimaan kukkia (Jokivirran mukaan keräämään kokoelmaan eri kasvilajeja, mutta kukkía ku kukkia). Laakko lähti meidän mukaan kajakilla joelle. Melottiin pareittain n. 6 tuntia. Nyt on jalkojen lisäksi kädetkin kipeät, aijai. Nyt istutaan linkkurissa valmiina lähtöön.

Reissu oli rankka, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna mukavaa oli, kipuja lukuunottamatta. Kokemuksen arvoinen reissu. Nyt Gourmee aterialle Heselle.

P.S Opettajat jäi muuten aina laavuille touhuamaan, ja silti ne aina sai meidät kiinni, aikamoisia MacGyvereita ja Indiana Joneseja ne on.

Erään vaeltajan päiväkirja