Lisää sivun otsikko
VAELLUSKURSSI OULANGAN KANSALLISPUISTOON SYKSYLLÄ 2012
Haukiputaan lukion 15. vaelluskurssi järjestettiin syksyllä 2012. Retki toteutettiin perinteisesti elokuun viimeisellä viikolla neljänä vaelluspäivänä. Kohteena oli Kuusamossa sijaitseva Oulangan kansallispuisto. Kurssin sisältöön kuului biologian, maantieteen, terveystiedon ja liikunnan opetusta. Vaellukselle osallistui 18 innokasta opiskelijaa. Opettajina olivat Juha-Matti Laakko ja Tomi Jokivirta.
Ensimmäinen päivä
Lähdimme aamuvarhain kohti Karhunkierrosta Jatulin pihalta. Bussissa meillä oli tietokilpailu ja jokaisen telttaryhmän piti keksiä itselleen tiiminimi! Perillä oltiin puolen päivän aikoihin ja meidän neljänhengen tyttöporukka Team-Eräbimbot lähti tietenkin viimeisenä matkaan rinkkojen säätelyn jälkeen. Pysähdyttiin 2 km jälkeen syömään keittokinkkua (aka kissanruokaa) muiden valmistaessa gurmee ruokia ja Team-Karhu (sisälsi kaksi erähenkistä poikaa) sai ensimmäisen kalan. Matka jatkui meidän Team-Eräbimbot ensimmäisenä, mutta kohta oltiinkin taas viimeisiä. Illan mittaan saavuttiin leiripaikallemme Talvikönkäälle reilun 10km kävelyn jälkeen. Täällä syötiin ja Team-Jorma ei osannut käyttää trangiaa eli retkikeitintä, vaikka jopa me osattiin.
Yö: Kaksi reipasta tyttöä olivat pystyttäneet telttansa alamäkeen opettaja Laakon ohjeistuksella ja luisuivat sitten yön mittaa jokea kohti. Meillä oli hyvä yö nukkua kanto tyynynä ja teltanovi auki (eräät unohtivat laittaa kiinni…). Yö oli järkyttävän kylmä.
Toinen päivä
Aamun klo 6.00 herätys (yksi Bimbolainen vasta klo 7.00) tuli vasten kasvoja kylmyyden kera, kaikki olivat pahalla tuulella. Syötiin, purettiin teltat ja lähettiin meidän poppoo reippaana puoli tuntia myöhässä väärään suuntaan... käveltiin 200+ porrasta ja ylämäki ja neljä muuta kanssatoveria seisoi sen mäen päällä tyhminä. Kohtaamispaikalle Runsunlammelle tultiin tunti myöhässä (pidimme oman henkisen tauon välillä) mutta ei se haitannut kun muona naamaan ja matkaa jatkettiin. Karhu-tiimi sai taas kaksi kalaa. Matkataival sisälsi hurjia riippusiltoja ja minä anonyymi lankesin yhteen.
Seuraavalla kohtaamispaikalla, huomasimme kaverimme silmän turvonneen umpeen mäkäräisen johdosta. Vajaan 15 kilometrin vaelluksen jälkeen hortoiltiin luontokeskukseen ja katsottiin koko poppoo luontodokumentti. Sen jälkeen lyötiin rakkolaastarit jalkaan ja lähdettiin ottamaan ryhmäkuvaa, jota ei ikinä otettukaan. (Jossain vaiheessa joku unohti virvelin muuten matkan varrelle.) Pystytettiin sitten kilpaa teltat parin kilsan päähän Kiutakönkäälle ja opetettiin banaanitanssi muille. Illan myötä porukkaa alkoi kummasti kadota nukkumaan mutta ei jaksettu välittää, kun käristettiin lättyjä ja eräs reipas tytär sai sentin kokoisen kalan (löytyi kuolleena rannalta). Istuttiin koko porukka nuotiolla ja erähenkisen toverini kengät menivät hukkaan.
Kolmas päivä
Aamun aamujumppa onnistui epäsuosiostaan huolimatta, jonka jälkeen reippaasti lähdimme kanooteilla melomaan 25 kilometrin päähän kohti Jäkälänmutkaa. Kaikki odotti siistejä isoja koskia. Ekalle paikalle tultiin kovaa vauhtia, mutta loppujen lopuksi oltiin kaksi tuntia myöhässä koska muutama hassu piti omaa amisparkkia ja odotteli minua ja toista hassua, ja kaikki vaan lillui virran mukana henkisesti ja fyysisesti romahtaneena.
Yhdellä taukopaikalla meillä oli mahtava erähenkiset olympialaiset opettajien johdosta, joka sisälsi mm. kansallispuistossa kasvien tunnistuksen ja keihäänheiton. Kivan pikku virkistyksen jälkeen jatkettiin melomista ja perillä olimme sen pari tuntia myöhässä. Lähdimme kiireen vilkkaa kohti leiripaikkaamme ja saunoimme läheisellä Yliopiston tutkimusasemalla. Loppuilta fiilisteltiin ja syötiin loppuruokia.
Neljäs päivä
Aamulla purettiin teltat ja lähdettiin patikoimaan kohti leirikeskusta, mistä lähdettiin Rukalle laskemaan kesäkelkkamäkeä. Meidän sydämet särkyivät, kun yhden reippaan erämiehen kelkka ei toiminut ja hän käveli rinteen alas. Otettiin vihdoin myös ryhmäkuva, jonka jälkeen saatiin pitsaa! Oli kyllä kivan makuista. Pitsan jälkeen lähdettiin köröttelemään kotia kohti väsyneenä mutta tyytyväisenä.
Ote kahden vaeltajan päiväkirjasta
