Lisää sivun otsikko

VAELLUSKURSSI HOSSAN RETKEILYALUEELLE KEVÄÄLLÄ 2014

Haukiputaan lukiossa järjestettiin vaelluskurssi 16. kerran. Perinteestä poiketen kurssi pidettiin syksyn sijasta keväällä toukokuussa 13.-15. päivä, ja retki kokonaisuudessaan kesti 3 päivää. Jokaiseen päivään sisältyi patikointia, kartanlukua ja suunnistusta sekä leirielämää. Kurssi sisälsi maantieteen, biologian, terveystiedon ja liikunnan opetusta. Matkalle lähtivät 13 innokasta opiskelijaa, opettajat Juha-Matti Laakko ja Tomi Jokivirta sekä retkeläisten suureksi avuksi osoittautunut bussikuski Hannu.

Ennen vaellusta oppilaat oli jaettu ryhmiin, joilla oli erilaisia vastuutehtäviä. Nakkiryhmä hoiti kaikki pienet ja vähän isommatkin hommat, johtoryhmä piti porukan kassassa, ruokaryhmä valmisti lohta ja perunoita, kulttuuriryhmä avasi vaeltajille Hossan kulttuuria. Lisäksi videoryhmä kuvasi monet kohellukset ja tilanteet.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Matka alkoi, kun bussi lähti Haukiputaan lukion pihasta kahdeksan aikaan aamulla. Matka sujui rattoisasti kartanlukua harjoitellen ja pientä tietovisailua harrastaen. Monen tunnin matkan jälkeen saavuimme Hossan luontokeskukseen, josta pienen suunnittelun jälkeen suuntasimme Julmalle Ölkylle, mistä itse vaellus alkoi.

Nakkasimme rinkat selkään ja otimme suunnaksi Suomussalmen värikalliot. Kallioille johtavaa siltaa emme löytäneet, mutta toisen ylikulkupaikan etsinnästä oli kuitenkin hyötyä, sillä näimme majavien padon ja luonnon kiertokulkua poron raatojen muodossa. Löysimme laavun, mutta harmiksemme se oli väärällä puolella jokea ja sinne johtava silta oli rikki. Muutama poika meinasi jopa ylittää joen uimalla, mutta todettuaan sen olevan jonkun muun kuin ihmisen hommaa, päätimme palata takaisin samaa reittiä. Lopulta etsimämme silta löytyi, mutta väsymyksen takia päätimme jättää sekä värikalliot että laavureissun väliin. Tässä vaiheessa matkaa kaikkien kengät tulvivat vettä, ja erään urhon toisen kengän pohja hajosi kokonaan niin, että teippikään ei auttanut. Yhden eräpojan otettua kontaktia kyykäärmeen kanssa, otimme suunnaksi leiripaikan ja rämmimme märän ja lumisen metsän läpi kilometrikaupalla, kunnes selvisimme leiriin sopivasti ennen pimeää.

Kaikkien mieltä kohensi tieto saunomismahdollisuudesta leiripaikassamme Hossangissa. Pystytimme siis teltat nopeasti, sillä vesisade alkoi käydä varsin rankaksi. Tyttöporukan telttavastaava oli kuitenkin unohtanut telttakepit kotiin, mutta onneksi mukana oli lisäksi pieni lasten kahden hengen teltta! (Huom! tyttöjä oli neljä..) Teltta saatiin kasattua pressun, jätesäkkien ja pyykkipoikien avulla. Pojat pelastivat tyttöjen tilaongelman ja majoittivat kaksi heistä telttoihinsa. Kantapään kautta tuli opittua se, että selviytymisen ja vaelluksen kannalta oleelliset tavarat todella kannattaa tarkistaa ennen kuin bussin keula kurvaa kohti korpea.

TOINEN PÄIVÄ

Heräsimme jäisin tunnelmin lumisesta metsiköstä. Lunta oli satanut yöllä taivaan täydeltä. Kaikkien vaatteet olivat olleet yön yli saunassa "kuivumassa" mutta ne olivat ainoastaan kastuneet siellä. Koska märillä vaatteilla vaeltaminen ei ole kovin miellyttävää, päätimme kuivattaa ne. Laitoimme saunan tulille ja paistoimme lättyjä sillä välin, kun vaatteemme kuivuivat.

Vaatteiden kuivuttua matka jatkui hyvillä mielin ja päivän edetessä aurinkokin meille paistoi. Toinen päivä osoitti meille, kuinka mukavaa vaeltaminen voikaan olla. Matkalla seuraavalle leiripaikalle ihmettelimme juuriltaan kaatuneita puita, kauniita solisevia puroja ja luonnon ääniä. Teimme nuotion, söimme ja lämmittelimme. Erään pojan tyttöystävä päätti lämmittää pojan hanskoja nuotion lähellä, jopa niin kauan, että hanskoihin tuli kivat tuuletusaukot viiteen sormeen.

Toisella taukopaikalla muutama poika päätti verrytellä raskaan rinkankannon jälkeen ja kiipeilivät puihin kuin apinat konsanaan. Yöpymispaikan jo näkyessä, opettajat yrittivät epätoivoisesti säikäyttää vaeltajat.. Voimme sanoa, että yritys epäonnistui.

Leiripaikkaamme Tolosenvirtaan päästyämme kasasimme leirin ja vietimme hauskaa leirielämää. Sää oli hyvä iltaan saakka, mutta yö osoittautui jopa edellistäkin kylmemmäksi.

KOLMAS PÄIVÄ

Heräsimme jo "kukonlaulun aikaan" ja teltan purun sekä muiden aamutoimien tohinassa myöhästyimme jälleen puolisen tuntia aikataulusta. Se ei kuitenkaan tunnelmaa haitannut, sillä sää oli mitä loistavin ja matka taittui nopeasti. Matkalla kävimme Lounatkoskella ihailemassa kosken kuohuja ja ottamassa ryhmäkuvan. Sen jälkeen kerkesimme kävellä muutaman kilometrin, kunnes bussimme pöristeli vastaan. Sitä ilon ja riemun määrää ei osaa edes kuvailla, kun tajusimme kävelymatkamme vähentyneen edes muutamalla kilometrilla!

Palasimme takaisin Hossan luontokeskukseen, jossa meitä odotti seisova pöytä täynnä ruokaa joka kyllä maistui reissussa rähjääntyneille vaeltajille. Syötyämme masut täyteen, alkoi kotimatka, joka kului todella nopeasti hyvissä, joskin vähän väsyneissä tunnelmissa. Kotimatkalla päätimme poiketa Kuusamon Suurpetokeskuksessa moikkaamassa Suomen suurinta karhua Juusoa sekä muita siellä majailevia petoeläimiä. Esittelykierros oli mielenkiintoinen ja reissuumme sopiva. Vuoden 2014 vaelluskurssin ehdoton motto on: "Nakkiryhmä hoitaa!"                                                Johtoryhmän tytöt