Toiminta lv. 2026 - 2027

Miltä tuntuu saada uusi mahdollisuus rikkinäisen historian jälkeen? Onko osallistuminen oikeasti mahdollista kaikille?

Näihin kysymyksiin antoivat oman vastauksensa entiset päihteiden käyttäjät, nykyiset kokemusasiantuntijat "Strengthening Inclusion – Pathways to Participation in Adult Learning" -TCA-seminaarissa Tuusulassa 6.-9.10.2026. Seminaari keskittyi käsittelemään kaikkien mahdollisuuksia osallistua toimintaan yhdenvertaisesti. Seminaarin teemana oli yhdenvertaisuus, mukaan kuuluminen ja osallisuus eli ajatus siitä, että kaikilla on oikeus osallistua samaan yhteiseen toimintaan ja yhteisöihin ilman syrjintää tai ulossulkemista. Seminaariin osallistui 40 osallistujaa 18 eri maasta. 

Yhdessä puheenvuorossa kokemusasiantuntijat kertoivat meille, miltä tuntuu saada uusi mahdollisuus rikkinäisen historian jälkeen. He totesivat, että ihminen ei voi kasvaa, jos hän ei mene uusiin paikkoihin. Sellaisiin meneminen taas vaatii valtavasti rohkeutta ja henkistä energiaa. Erasmus+-liikkuvuus puolestaan tarjoaa turvallisen tilan mennä sinne epämukavuusalueelle. 

On siis erityisen tärkeää, että pystymme tarjoamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille päästä mukaan Erasmus+-liikkuvuudelle.

Kokemusasiantuntija totesi, että kun ihmiset kohtelevat hyvin, eivätkä arvota menneisyyden takia, se auttaa rakentamaan uutta identiteettiä itselle. Kun näkee, mitä kaikkea muuta maailmassa voi olla, ja se kaikki on mahdollista myös itselle.

Matkalle lähteminen ei ole kaikille yhtä helppoa. Saatamme miettiä taloudellisia lähtökohtia ja fyysisiä hidasteita, mutta kantona kaskessa voi olla myös henkisten voimavarojen puute. Haluaisin, mutta en uskalla. Pelottaa lähteä. Jos ei esimerkiksi osaa yhtään englantia tai oma tausta muiden silmissä arveluttaa. Siihen voi auttaa, kun puhuu asioista etukäteen.

Esteettömyys on elintärkeää

Entisten päihteiden käyttäjien lisäksi seminaarissa ääneen pääsivät esimerkiksi romanit, näkövammaiset, kuurot ja muuta erityistä tukea tarvitsevat. Kuulimme myös oppilaitosten edustajilta erilaisia tapoja rakentaa liikkuvuuskokonaisuuksia. Vierailimme Espoossa ammattiopisto Livessä, joka on pääkaupunkiseudun suurin ammatillinen erityisoppilaitos sekä Iiris-keskuksessa, joka on näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Itä-Helsingissä. 

Livessä opiskelijat kertoivat meille arjestaan ja esittelivät oppitunneilla tekemiään käsitöitä, joita sitten myivät oppilaitoksen tapahtumissa. Iiris-keskuksessa keskustelimme näkövammaisten palveluista ja toimintojen saavutettavuudesta sekä vierailimme Pimé Caféssa, joka tarjoili osallistujille tunnelmapalan näkövammaisen elämästä. Pimeän kahvilan kahvipöydässä toimittiin ilman näköaistia ja huomattiin konkreettisesti, kuinka tärkeää on niinkin yksinkertainen asia kuin kommunikointi muiden pöydässä istuvien kanssa, kun näköaisti puuttuu.

Oli havahduttavaa huomata, kuinka tärkeää esteettömyys on eri kohderyhmille ja minkälaisesta tiedosta voi olla hyötyä. Pienet rautapallurat portaikon kaiteissa kertovat kulkijalle, missä kerroksessa hän on, ja kaiteen alapuolella sormenpäihin tuntuvat painaumat paljastavat, montako porrasaskelmaa on luvassa.

Kuvittelepa seminaari, joka on kiinnostava ja sujuu erinomaisesti. Yhdenvertaisuuden tavoittamiseksi on paikalle hoidettu myös viittomakielen tulkkaus. Entä sitten, kun vuorossa on kahvitauko. Tulkkikin ansaitsee tauon työstään. Kuulorajoitteinen jää yksin pöytäänsä, kun kukaan ei uskalla tulla yrittämään vuorovaikutusta. Sellaistakin voi olla inkluusion puute.

Itse opin myös pienenä kuriositeettina, että suomalainen ja ruotsalainen viittomakieli ovat lähellä toisiaan. Näiden kielten puhujat voivat siis jopa ymmärtää toisiaan, toisin kuin suomea ja ruotsia puhuvat.

Erasmus+-kieli käytäntöön

Opimme paljon siitä, miten paikoin melko byrokraattinen Erasmus+-kieli taipuu käytännön toimiin. Sastamalan opiston esitys omista Erasmus+-toiminnoistaan aiheutti ahaa-elämyksen. Näin nämä hommat siis parhaimmillaan voi tehdä!

Puolan Sopotista ja Belgian Gentistä paljastui kontakteja, joissa vaikutti olevan meille sopivia oppilaitoksia eli joissa mahdollisesti on jotain samankaltaista toimintaa kuin meillä. Muutoin aikuiskoulutus maailmalla vaikuttaa painottuvan vapaaseen sivistystyöhön tai erityisryhmiin eikä laajaa yleissivistävää ja tutkintoon johtavaa koulutusta ole aikuisille tarjolla.

Koulutusinfon lisäksi saimme aimo annoksen tuusulalaista kulttuurihistoriaa, kun meillä oli mahdollisuus vierailla Tuusulan vanhassa puukirkossa, piipahtaa kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kuolinmökillä ja kirjailijan haudalla sekä kävellä tuossa kauniissa kansallismaisemassa. Suomalaisen kulttuurin vaalimisesta pidimme tietysti huolen mölkyn, rantasaunan ja hyisen Tuusulanjärven uimaveden voimin.

TCA (Training and Cooperation Activities) -seminaarit ovat Opetushallituksen ja muiden eurooppalaisten kansallisten toimistojen järjestämiä kansainvälisiä koulutuksia, kontaktiseminaareja ja opintovierailuja koulutusalan toimijoille.

Tuomo Polo

Oulun aikuislukion kansainvälisyysvastaava

Lokakuussa syksyistä Oulua ja koulumme toimintaa kävi ihastelemassa kieltenopettaja Dagmar pohjoissaksalaisesta Lingenin kaupungista. Dagmarin työpaikka Volkshochschule Lingen eli sananmukaisesti Lingenin kansankorkeakoulu vastaa Suomessa kansalaisopistoa. Englantia ja saksaa opettava Dagmar kävi seuraamassa opettajiemme työtä erityisesti kielten oppitunneilla. Hän vaikuttui monipuolisesta tarjonnastamme ja hämmästeli opettajiemme kolmen toimipisteen välillä kesken työpäivän tapahtuvaa sukkulointia. Veimme luonnosta kiinnostuneen Dagmarin myös piipahtamaan Liminganlahden luontokeskuksessa, jonka rannassa vielä näkyi muuttoon valmistautuvia lintuja.