Muistoja makeistehtaasta ja Tukkisaarten ympäristöstä
Hartaanselänrannalla mantereen puolella on harjoitettu monipuolista teollisuustoimintaa. Alueen läheisyydessä Toppilassa on toiminut mm. sulffiittiselluloosatehdas, oluttehdas, saha ja kenkätehdas sekä Pikisaaressa konepaja. Hartaanselänrannan alueella on sijainnut rinnakkain Merijalin makeistehdas ja Tuiran saippuatehdas (Varikon rakennushistoriaselvitys 2018). Entisessä pikitehtaassa aloitettiin vuonna 1907 pyykki- ja hienosaippuoiden sekä myöhemmin myös kynttilöiden valmistus aina vuoteen 1965 saakka (Pörssitieto:Merikoski Aktiebolag). Makeistehdas Oy Merijal Ab;n perusti apteekkari Y. W. Jalander vuonna 1915 ja se suljettiin vuonna 1996 (Y. W. Jalander - oppipojasta tehtailijaksi. 1990).
Ajankuvaa Hartaanselältä 1950-luvulla. Etualalla teollisuusalue, jossa sijaitsivat Merikoski Ab:n pikitehdas ja saippuatehdas sekä myöhemmin Merijal Oy:n makeistehdas. Taustalla Tukkisaaret ja Hartaanselän tukkien erottelutyömaa. Kuva: Veljekset Karhumäki, Uiton talon rakennushistoriaselvitys
Haastateltavien lapsuusmuistoissa on säilynyt elävästi Merijalin makeistehdas huumaavine tuoksuineen ja koululaisvierailuineen sekä saippuatehdas narulla katkottavine tankosaippuoineen. Makeisten houkutukset olivat lapsille jopa käsinkosketeltavia, mutta niitä kyettiin vastustamaan maalaisjärjellä:
”Uittopäällikkö Allisen talon takaa lähti polku Merijalille, se meni rantaa pitkin. Tehtaan takana oli karkkeja, ne oli varmaan jotakin kakkosluokan karkkeja, niitä oli ihan niin kuin heitelty sinne. Teki mieli ottaa, mutta kun ne oli paljaan taivaan alla, niin terve järki sanoi, että ei oteta.”
Tukinuittoa harjoitettiin Hartaanselällä aina 1980-luvulle saakka
Tukinuitto on Hartaanselänrannan yksi leimallisimmista teollisuustoiminnan muodoista, joka teki aikoinaan Tukkisaarista ja koko Tuiran alueesta vilkkaan ja eläväisen elin- ja työympäristön. Oululaisen tukinuiton historiaan keskeisenä osana kuuluva Uiton talo rakennettiin edistykselliseksi Oulujoen Uittoyhdistyksen miehistö- ja konttorirakennukseksi (Uittokoti) vuonna 1938. Uiton talon valmistuessa Tukkisaarten erottelutyömaa toimi kahdessa vuorossa jopa noin 230 miehen voimin. Tukkisaarten erottelupaikka oli Oulujoen uiton päätepiste, jossa tukit lajiteltiin, niputettiin ja varastoitiin hinattavaksi sahoille ja sellutehtaalle (Uiton talon rakennushistoriaselvitys 2020). Vasta 1980-luvulla Oulusta lakkautetusta tukinuiton ja -erottelun arjesta kerrottiin kuvauksia hektisen suistomiljöön, enemmistöä edustaneiden työmiesten ja myös naisten työskentelyn näkökulmasta.
”(1940-luvulla) Niitä tukkeja tuli jatkuvasti ylämaista kun välillä ei ollut yhtään patoa. Se oli vapaa joki koko Oulujoki. Sieltä tuli joka yhtiölle. Siellä oli Oulu-yhtiö, Toppila, Enso-Gutzeitia, kaikkia, Mettäliitto. Kaikilla oli tukin tai pöllin päässä oma merkki ja ne vetästiin siitä sitte ommaan uomaan. Siinä oli tynnyrit, joissa seisottiin ja tukit vedettiin koukuilla.”
”Tukin sortteerauksessa tehtiin enimmäkseen kaheksan ja kymmenen tunnin työpäiviä sillon 1942, mutta seuraavana kesänä isolla sortteerauksella oli 12 tunnin päivä, eli periaatteessa kaks vuoroa peräkkäin. Ja joka toinen viikko oli sitte yövuoroa, se oli yötä päivää. Ja kaikki puut meni maailmalle.”
”Erottelupaikalla niin sanotut ylösottajat oli naisia. Siinä oli tuossa sortteerauksen keskellä semmonen pikkunen, kelluva mökki ja sinne huuettiin että ”kymmenen Oulua”, ku meni Oulu-yhtiölle, niin se merkkas sitte kirjaan kymmenen.”
”Uitolla oli isosortteeri ja pikkusortteeri, jonne tuli ikään kuin ne jämät, mitä jäi isolta. Siellä istuin minäkin monta päivää. Sitä huuettiin että ”sekulia!”, ”kymmenen sekulia!”, siinä oli vaikka mitä, mikä ei kelevannu näille isommille.”
Haastateltavat kertovat kuvauksia arjesta Tukkisaarilta ja niiden ympärillä sijainneista rakennuksista: tarinoita Uittokodin alakerrassa piileskelystä pommituksilta suojassa, paperinukke- ja näytelmäleikeistä talon tyttären Helkkan kanssa sekä talon puutarhan porkkanavarkaiden jahtaamisesta. Muistoja saunomisesta ja uimisesta Tukkisaarilla elävöittää haastateltavan kertomat tähän päivään asti säilyneet merkit menneisyydestä: Tukkisaarten sillan kaiverrukset ja tukkimiesten saunan perustukset. Kauhunsekaisia hetkiä koettiin jäiden lähdön mukanaan tuomien ruumiiden rantautuessa Tukkisaarten rannoille. Erään uittomiehenä työskennelleen mieleen ovat jääneet erityisesti äidin fariinisokerilla terästetyt eväsruisleivät ja Uiton talon työmiehille tarjoamat laihahkot mutta ilolla nautitut puolukkamehut. Erään haastateltavan äiti työskenteli siivoojana Uittoyhdistyksen rakennuksissa ja kertoo silloista elämänmenosta 1940-luvulla seuraavasti:
”Tukkisaaressa oli sauna ja samalla puolella saaressa oli myös paja, jossa tehtiin keksien päitä. Äiti oli töissä Uittoyhistyksellä ja kävi pesemässä erottelussa olevien lakanoita jääkylmässä veessä ja keitti niitä saunassa. Saaren toisella puolella oli varasto, keittiö ja ruokasali, missä ne miehet söivät. Ja sitten oli joku kevyempi rakennus, missä uittomiehet nukkuivat, jos Uittokoti oli täynnä.”
Tunnelmia Tukkisaarten erottelutyömaalta 1940-luvulla. Taustalla näkyy Uiton talo kuvan keskellä, sen oikealla puolella Tukkisaaressa sijainnut ruokala ja varasto ja vasemmalla puolella kaksi pientä saunaa. Kuva: Mauno Mannelinin kokoelma, Uiton talon rakennushistoriaselvitys
Rantatörmällä Tukkisaarten edustalla sijaitsi myös uittotoiminnan päällikön ja ilmeisesti talonmiehenäkin toimineen Juho Allisen virka-asunto, jonka asukkaisiin ja pihapiirin rakennuksiin liittyi haastateltavien omakohtaisia lapsuusmuistoja:
”Se uittopäällikkö Allinen tuli Karjalasta jostain, Suistamosta. Siinä oli niiden äitikin, se mummo, se puhui semmoista venäjäsekotteista suomea. Allisen talossa oli ruokailusali ja veranta joelle päin, yläkerrassa makuuhuoneet. Pihalla oli iso leikkimökki. Siellä Allisilla oli sisävessakin.”
”Uittokodista rantaan päin oli pottumaat ja varastorakennus rannempana ja marjapensaat. Ne kuulu sillä tavalla jotenkin, että ensin piiripäällikkö kävi poimimassa ne, ja sen jälkeen muut sai mennä poimimaan ne mitä oli jäljellä…Allisen talohan oli sillä tavalla hieno, että siinä oli jonkinlainen lasitettu terassi.”
1960-luvulla Uittokodissa asunut haastateltava kuvaa rakennuksen vaiheita ja samalla alueen muutosta tähän päivään tultaessa osuvasti: ”Meidän asuessa Uittokodissa sen toiminta alkoi muuttua. Aluksi siinä oli vielä uittohommia, sitten se loppui ja sitten siihen tuli katsastuskonttori ja sen jälkeen Saarioinen. Myöhemmin tuli se hoivakotikin. Kerran olen siellä käynyt ja sehän on muuttunut. Meidän keittiön tilalla oli joku kahvihuone, mutta muuten sen tunnisti samaksi lähinnä ikkunoiden avulla.”
Lisätietoa
Varikon rakennushistoriaselvitys (2016)
Varikon rakennushistoriaselvitys (2018)
Uiton talon rakennushistoriaselvitys (2020)
