Oulun seudun sivuvirrat kiertoon yhdessä

 

 

Keskeisimmäksi tekijäksi yritysten välisen kiertotalousyhteistyön organisoimiseksi ja tukemiseksi nähtiin toimijoiden tietoisuuden lisääminen toisistaan, potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kohtauttaminen. Julkisen toimijan rooli mahdollistajana nähtiin merkittäväksi tekijäksi edistää yritysten välistä yhteistyötä ja siten sivuvirtojen hyödyntämisasteita. Julkinen toimija voi esimerkiksi lainsäädännöllisin toimin kuten ympäristöarvoja ja uusiomateriaaleja korostamalla ohjata yrityksiä kohti uutta kiertotalousliiketoimintaa.

 

Oulussa tarkasteltiin alueen suurivolyymisia sivuvirtoja ja ideoitiin niille uusia liiketoiminta- ja yhteistyömahdollisuuksia. Tampereen yliopiston, Oulun kaupungin, Oulun ammattikorkeakoulun ja Business Oulun järjestämä tapahtuma Yhdessä kiertotalouden kärkeen – Oulun seudun sivuvirrat ja maamassat käyttöön järjestettiin Ympäristötalolla 14.11.2019.

Tapahtuma järjestettiin osana CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa -hanketta. BusinessOulun innovaatiopäällikkö Aarne Kultalahden alkusanojen jälkeen kuultiin tilannekatsaus Oulun seudun erilaisiin sivuvirtoihin. Näistä kertoivat Oulun ammattikorkeakoulun Virpi Käyhkö, Oulun kaupungin Tapio Siikaluoma ja Oulun Energian Heikki Harju-Autti.

Sivuvirtoihin liittyvistä yhteistyömahdollisuuksista kertoivat Oulun kaupungin Satu Pietola, Digipoliksen Tiina Puotinen, Kiertokaaren Markku Illikainen sekä Lassila & Tikanojan Ari-Pekka Heikkilä. Alustusten jälkeen siirryttiin monipuoliseen työpajatyöskentelyyn.

Ratkaisuja Oulun seudun sivuvirtojen hyödyntämiseen 
 

Virpi Käyhkön vetämällä työpisteellä kartoitettiin niitä Oulun seudun sivuvirtoja, joiden hyödyntämistä voitaisiin edelleen parantaa sekä tunnistettiin sivuvirtojen hyödyntämistä vaikeuttavia haasteita. Kokonaisuudessaan tunnistetut sivuvirrat voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: teollisuuden, rakentamisen sekä jätehuollon sivuvirrat. 

Yhdeksi keskeiseksi teollisuuden sivuvirraksi koettiin tuhkat ja kuonat. Jo nykyisellään tuhkille ja kuonille löytyy käyttökohteita esimerkiksi metsälannoitteina ja maanrakennuksessa, mutta hyödyntämiskohteiden lisääminen nähtiin silti tärkeäksi. Erityisenä haasteena tuhkien ja kuonien hyödyntämiselle pidettiin niiden vaihtelevaa laatua. Avainasemassa on tuotteistaminen siten, että lopputuotetta käyttävä voi olla varma siitä, että tuote soveltuu käyttökohteeseensa eikä siitä aiheudu myöhemmin ongelmia. 

Rakentamisen sivuvirroista esille nousivat betonimurske, maa-ainekset ja rakennusjätteen mekaanisesta lajittelusta syntyvä alite. Rakentamisen sivuvirtoihin liittyen nähtiin hyödyntämistä edistävänä kehityskohteena rakennusmateriaalien jäljitettävyys ja tieto käytössä olevista materiaaleista. Jäljitettävyys voisi auttaa rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä, ja materiaalitaseen laskeminen mahdollistaisi jo suunnitteluvaiheessa kiertotaloustuotteiden paremman huomioon ottamisen.

Jätehuollon sivuvirroista merkittäviksi tunnistettiin kasvavat muovi- ja vaatejätevirrat. Molempien keräysmäärät ovat kasvussa, mutta hyödyntämiskohteita on vielä rajatusti. Tunnistettiin, että tekstiilit voitaisiin kierrättää kuituina sekä muihin materiaaleihin kuten betoniin yhdistettyinä. Tulevaisuuden ratkaisuna nähtiin erottelurobotit, jotka voisivat sekä muovien että tekstiilien kohdalla auttaa erottelemaan jätevirtoja tasalaatuisemmiksi.  

Sivuvirroista jalostettujen tuotteiden asiakkaat 

Pirjo Koskiniemen vetämässä työpisteessä pohdittiin Oulun sivuvirtojen potentiaalia asiakasnäkökulmasta; ketkä sivuvirroista jalostettuja tuotteita voisivat hyödyntää ja millä edellytyksillä.  Sivuvirroista muodostettavia tuotteita jatkojalostetaan raaka-aineita hyödyntävissä tuotantoyrityksissä. Näihin asiakasyrityksiin voivat kuulua myös ulkomaiset yhtiöt, joten asiakkuuksia saattaa löytyä Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Sivuvirtojen potentiaaliset sijoitusmahdollisuudet synnyttävät myös markkinoita erilaisille sijoitusyhtiöille. Samoin kuntien yhteistyö luo toimittaja–asiakkuussuhteita.  Sivuvirtojen erilaisia kehittämisprojekteja voidaan tarjota erilaisille tiedeyhteisöille ja tutkimuslaitoksille.  Viranomaisten käsittelyajat, vaatimukset sekä verotus tulisi saada tukemaan kiertotaloustuotantoa. 

Asiakkaiden saavuttamiseksi on sivuvirtatuotteiden näkyvyyttä ja asiakkaiden tietoisuutta niistä parannettava. Yhtenä ratkaisuna nähtiin kiertotaloustuotteiden oma Avainlippu-merkintä ja imagon kohotus. Myös tuoteselosteisiin tulisi avata tuotteen ympäristöpositiivisia arvoja ja hyötyjä auki, minkä lisäksi kehitetyille kiertotaloustuotteille tulisi saada CE-merkintöjä.  

Yhteistyötarpeet sivuvirtojen hyödyntämiseksi 

Markku Illikaisen vetämällä työpisteellä pohdittiin erilaisia yhteistyötarpeita kiertotalouden toimijoiden kesken. Keskustelussa korostuivat yritysten tarpeet löytää sopivia verkostoja, joiden avulla kiertotaloutta voitaisiin tehokkaasti toteuttaa. Konkreettisiksi esimerkeiksi mainittiin konsortiot sekä kolmannen osapuolen pitämät markkinapaikat. Useilla yrityksillä oli vaikeuksia löytää asiakkaita, ja tähän ehdotettiin ratkaisuksi materiaalien välittämiseen tarkoitettuja markkina-alustoja. Tämänkaltaiset palvelut voisivat helpottaa myös yritysten viestintää, joka mainittiin erittäin haastavaksi paikallisille jätetoimijoille. Maanrakentamisessa huomattiin myös tarpeita uudistaa alan käytäntöjä ottamalla suunnittelijat ja tilaajat mukaan vaatimaan vastuullisempia materiaalivalintoja.

Yritysedustajat korostivat yhteistyön merkitystä taloudelliselle menestymiselle. Kustannussäästöjä kiertotalouden toimijat voisivat saada jakamalla osaamistaan ja muita resurssejaan. Vastuullisesti tuotetuilla materiaaleilla korostettiin myös olevan suurta kysyntää sekä hyvät tekniset ominaisuudet, mikä tulisi huomioida niiden hinnoittelussa. Kaikista suurimmaksi hyödyksi tunnistettiin kuitenkin yritysten kiertotaloustoiminnasta saamat imagoedut. 

Yritysten välinen avoimuus on avainasemassa. Erilaisten maanrakennusmateriaalien kohdalla yhteistyön esteenä huomattiin olevan hitaasti muuttuva lainsäädäntö sekä tuotteiden standardoinnin puuttuminen.  Yritysten on hankala hyödyntää materiaalivirtojen sivuvirtoja, jos niiden määrä sekä laatu ovat vaikeasti ennustettavissa. Tuotteistettuja ja esikäsiteltyjä materiaaleja on vain harvoin saatavilla. Uusien materiaalien kohdalla yhteistyötä haittaa myös selkeiden sopimusten puuttuminen.  

Yhteistyömuodot kiertotalousalueella 

Venla Honkalan fasilitoimalla työpisteellä tarkasteltiin Oulun seudun sivuvirtojen hyödyntämiseen liittyvää yhteistyötä kiertotalousalueen kontekstissa. Eri ryhmien keskusteluissa mielekkääksi kiertotalousalueeksi hahmottui Oulun ja sen seutukuntien muodostama kokonaisuus. 

Kiertotalousalueen tukipalveluiden tärkeimmiksi tehtäviksi koettiin fasilitointi, organisointi ja koordinointi, eli eri alustojen ja sivuvirtojen tarjoamiskanavien yhteen saattaminen. Kun Oulun alueen toimijat saadaan näin kohtautettua ja samalla tarjonta ja tarve kohtaavat, on mahdollista rakentaa sivuvirtoihin liittyviä yhteistyöketjuja, joissa jokainen toimija hoitaa sen vaiheen, jonka parhaiten osaa. Tällaisessa ketjussa kiertotalouden periaatteet olisi otettu huomioon jo tuotteiden ja tuotannon suunnitteluvaiheessa sekä arkipäiväisen toiminnan etukäteissuunnittelussa, jolloin on mm. mahdollista saavuttaa nykyistä paremmat resurssien käyttö- ja kiertoasteet.

Eri toimijoiden kohtauttamista voitaisiin edistää ns. yhden luukun periaatteen mukaisella tukipalvelulla, mikä voisi käytännössä tarkoittaa sekä tietopankkia että yhteispalveluita. Tietopankissa olisi koottuna Oulun ja sen seutukuntien ajantasainen markkinatieto (mm. hankkeet, toimijat, aikataulut) sivuvirtamahdollisuuksista. Tällainen tietopankki voidaan luoda digitalisaation keinoin. Digitaalisiksi välineiksi ehdotettiin esim. portaalia tai hankerekisteriä, jossa olisi koottuna keskitetysti eri tietokannoista tietoa mm. materiaalivirtojen tuottajista, sidosryhmistä ja sivuvirroista. Digitaalisten keinojen ohella toimijoiden välistä tiedonkulkua voidaan edesauttaa kasvokkaisilla verkostoitumismahdollisuuksilla kuten yhteissaunailloilla ja -kokoontumisilla. Toimijoita voitaisiin kohtauttaa myös yhteispalveluin (esim. vaakauspalvelut, yhteiset laboratoriotilat). 

Mietittäväksi nousi myös julkisen toimijan rooli yritysten välisessä kiertotalousyhteistyössä. Julkinen toimija kuten kaupunki nimettiin mahdollistajaksi. Kaupunki voi olla auttamassa pienten yritysten toimintaa tarjoamalla erilaisia tukipalveluita ja vaikkapa liiketoiminta-alueita yrityksille. Kaupungeilta toivottiin erityisesti avarakatseisuutta ja sitä, etteivät ne ns. kaavoittaisi itseään pussiin ja keskittäisi liikaa kiertotaloustoimintaa yksittäisille alueille kuten isoihin yrityspuistoihin, vaan sallisivat ja tukisivat myös pienen mittakaavan kuten yksittäisten yritysten paikallisia kiertotalouskokeiluja. 

 

Toimijoiden kohtauttaminen tärkeää

Keskeisimmäksi tekijäksi yritysten välisen kiertotalousyhteistyön organisoimiseksi ja tukemiseksi nähtiin toimijoiden tietoisuuden lisääminen toisistaan, potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kohtauttaminen. Työpajassa kaivattiin erilaisia verkostoitumistapahtumia sekä digitaalista markkinapaikkaa, jossa olisi koottuna nyt hajallaan eri tietokannoissa oleva tieto Oulun seudun sivuvirroista. Julkisen toimijan rooli mahdollistajana nähtiin merkittäväksi tekijäksi edistää yritysten välistä yhteistyötä ja siten sivuvirtojen hyödyntämisasteita. Julkinen toimija voi esimerkiksi lainsäädännöllisin toimin kuten ympäristöarvoja ja uusiomateriaaleja korostamalla ohjata yrityksiä kohti uutta kiertotalousliiketoimintaa.

Välimaan tietopankista löytyvät tilaisuudessa nähdyt esitykset, visuaalinen kooste tapahtuman työpajatyöskentelyn tuloksista sekä raportti, josta oheinen blogiteksti on lyhennelmä.

Yhteenvedon tilaisuuden tuloksista koosti tapahtuman järjestelyihin osallistunut Tampereen yliopiston Hervannan kampuksen tutkijaryhmä: Valtteri Ranta, Anne Savola, Jarmo Uusikartano ja Joonas Vuorio. 

Lisätiedot 

Ota yhteyttä, ja viedään kiertotalous käytäntöön! 
Tiina Haapaniemi, Business Oulu, tiina.haapaniemi@businessoulu.fi  
Venla Honkala, Oulun kaupunki, venla.honkala@ouka.fi 
Virpi Käyhkö, Oulun ammattikorkeakoulu, virpi.kayhko@oamk.fi 
Jarmo Uusikartano, Tampereen yliopisto / Hervannan kampus, jarmo.uusikartano@tuni.fi 

Työpaja järjestettiin osana EAKR-rahoitettua 6Aika-hanketta CircVol – Suurivolyymisten sivuvirtojen ja maamassojen hyödyntäminen kaupungeissa. Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteesta www.circvol.fi.