Oulun kaupunki peruu toistaiseksi tapahtumat koronaviruksen vuoksi. Lue korona-tiedotteet

Tapahtumat

< Takaisin

Valokuvanäyttely Meri meidän

Aika: 1.7. - 31.7.2020

Henkilökuvia ja tarinoita tavallisista ihmisistä Itämeren suojelijoina

Mitä Itämeri merkitsee sinulle? Entä mitä se merkitsee Santahaminan saaressa alakoulua käyville lapsille tai Hailuodolla lapsuudenkesiä viettäneelle markkinoinnin ammattilaiselle? Meri meidän kertoo tavallisista ihmisistä ympäristöongelmien ratkaisijoina ja haastaa katsojaa löytämään itsestään meriluonnon suojelijan.

Itämeren suojelusta puhutaan usein kasvottomana ilmiönä ja ääneen pääsevät ainoastaan Itämeri-asinatuntijat, järjestöt ja säätiöt. Ympäristökysymyksiin erikoistuneen kuvajournalisti Aino Huotarin näyttely vie katsojat tavallisten ihmisten luokse.

“Olen itse kasvanut Itämeri-puheeseen, jossa meri on nähty toissijaisena. Se on se meidän saastunut meri. Tulen Saimaan rannalta ja meri oli lapsuudessani ja nuoruudessani etäinen. Halusin selvittää, minkälainen rooli Itämerellä on suomalaisten luontosuhteessa. Onko Itämeri meille vain se saastunut meri? Olemmeko valmiita taistelemaan sen puolesta?” Lappeenrannasta lähtöisin oleva ja nykyisin Helsingissä asuva Huotari kertoo.

Huotari sai idean Meri meidän -näyttelyyn Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Metsänhoidollisia toimenpiteitä -teoksesta. Kirjassa tarkastellaan hakkuita ja suomalaista metsänhoitoa tavallisten ihmisten näkökulmasta heidän lähiympäristöään valokuvaten ja henkilökohtaisia tarinoitaan jakaen.

“Mielestäni tavallisten ihmisten näkökulmat ovat jääneet Itämeri-keskustelussa pimentoon. Halusin selvittää, mitä meri merkitsee eri puolella Suomea asuville ihmisille. Toisistaan hyvin erilaisista tarinoista jokainen katsoja voi saada omaan ajatteluunsa uusia näkökulmia ja samaistumispintoja sekä työkaluja luonnonsuojeluun. Toivon, että näyttelyni myös ravistelee sitä ajatusta, että luonnonsuojelu puhuttelisi vain tiettyjä ihmisryhmiä.”

Rajaako luonnonsuojelu joitain ihmisiä pois? Onko sosiaalisesti hyväksyttyä olla kiinnostunut luonnonsuojelusta? Huotarin näyttelyssä sukelletaan lähes 30 henkilökohtaiseen tarinaan Itämerestä.

“Halusin myös räjäyttää oman kuplani; meitä on paljon meressä viihtyviä ja samojen meriharrastusten parissa pyöriviä ihmisiä. Monet äänet eivät vain koskaan pääse kuuluviin”, Suomi-surffauksesta lumoutunut Huotari kertoo.

 

Merkityksellinen meri

Näyttelyssään Huotari on pyrkinyt tietoisesti pois meren romantisoinnista – kuvankauniissa saaristossa seilaamisesta ja kesäisen merituulen lempeästä puhaltelusta.

“Miltä meri näyttää, kun marraskuisessa Haminassa on pimeää eikä merta näy? Valokuva pitää tuolloin ottaa salamalla ja taustalla näkyy vain sataman valot. Mutta monille meri on merkityksellinen myös talven pimeydessä, ja henkilökuvan taakse kätkeytyvä tarina kertoo vielä enemmän”, Huotari hymyilee.

Meri meidän -näyttelyssä ääneen pääsevät myös lapset. Santahaminan alakoulun oppilaiden tarinoissa Itämeri näyttäytyy rauhoittavana paikkana. Lasten toiveet Itämeren suojeluun pysäyttävät yksinkertaisuudellaan.

Voi kunpa siellä voisi aina uida.

“Luontosuhde voi olla hyvin yksinkertainen. Jos meri on likainen, siellä ei pääse harrastamaan. Ja jos on huono päivä, meren äärelle pääsee rauhoittumaan. Meri vaikuttaa konkreettisesti näiden lasten hyvinvointiin.”

Huotarin mukaan Meri meidän -näyttely koskettaa kaikkia, jotka haluavat löytää oman kulmansa meriluonnon suojeluun.

“Jokainen voi tehdä omannäköistä suojelutyötä. Näyttelyn henkilökuvista yllättävän monella on lapsuusajan muistoja merestä, kesäpaikka tai mökki meren äärellä. Myös monelle ajatus siitä, että asuisi hyvin kaukana merestä, on mahdoton. Meri on henkinen tila, jossa on hyvä olla. Pelkkä tieto meren läsnäolosta riittää.”

 

Itämeressä 1,5 lämpenemisraja on jo rikottu

Kesä 2018 oli Itämerellä ennätyksellisen lämmin. Se näkyi muun muassa sinilevän määrässä. Tutkijoiden mukaan lämpötilan muutoksille ja saastumiselle herkkä Itämeri on lämmennyt jo hälyttävät 1,5 astetta, kun muissa merissä lämpeneminen on ollut 0,5 asteen luokkaa.

“Ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset näkyvät Itämeressä kiihtyvällä tahdilla. Elämme niitä aikoja, kun meillä on viimeiset mahdollisuudet kääntää tilanne. Kaikki tieto, mitä tarvitaan ilmastonmuutoksen ratkaisuun, on olemassa. Jostain syystä tämä tieto ei ole tavoittanut tai puhuttele kaikkia. Yhteistyötä valuma-alueen valtioiden välillä tarvitaan, mutta suurin muutos tapahtuu ihmisten mielissä. Meidän täytyy tehdä määrätietoisesti ja aktiivisesti töitä yhteisen meremme eteen. Se ei ole millään tavalla keneltäkään pois. Ilmastonmuutoksen torjunta on myös Itämeren suojelua”, Huotari summaa.

Huotarin mielestä Itämeri ansaitsi samanlaista ihannointia kuin kaukaiset paratiisirannat ja rikkaasta ruokakulttuuristaan palvottu Välimeri.

“Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Itämeri on äärimmäisen ainutlaatuinen. Siellä on käsittämättömän upeita paikkoja, jotka olemme jättäneet täysin huomiotta. Syntymävuotenani 1985 Tampereelle tuotiin delfiinit ja samaan aikaan ainoan Suomen merialueella viihtyvän hammasvalaslajin, pyöriäisen, kannasta tuli yhä uhanalaisempi ympäristömyrkkyjen, lisääntyneen liikenteen ja kalastuksen sivusaaliiksi joutumisen takia”, Huotari muistuttaa.

Valokuvaprojekti toi Huotarille esiin myös luonnonsuojelun haastavuuden. Kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole esteetöntä pääsyä meren äärelle tai mahdollisuutta harjoittaa merensuojelutoimenpiteitä.

“Voi olla aistirajoitteita tai liikuntavammoja. Esimerkiksi roskien siivoaminen rannalta voi olla toisille täysin poissa kuvioista. Oivalsin henkilöhaastatteluita tehdessäni, miten etuoikeutettu olen, kun saan tehdä töitä Itämeren suojelemiseksi.”

Meri meidän -näyttely toteutettiin Jokesin myöntämällä matka- ja näyttelyapurahalla. Suomen puoleinen Saamenmaa, Koillis-Suomi ja Keski-Suomi jäivät aikarajan ja resurssien puitteissa vielä Huotarilta koluamatta.

“Minua kiinnostaisi tutustua samasta näkökulmasta myös muihin Itämeren valtioihin ja siellä asuviin ihmisiin. Erityisesti Venäjältä, Baltian maista ja Puolasta olisi kiinnostavaa haastatella ihmisiä. Meidän on helppo sysätä vastuu Itämeren saastuttamisesta muille valtioille – kun ne tuolla tekevät sitä ja tätä. Haluaisin selvittää, onko olemassa laajempaa Itämeri-identiteettiä ja voisiko se toimia avaimena yhteisessä suojelutyössä. Poliittiset tilanteet ovat eri puolilla Itämerta erilaiset eikä kansalaisilla ole välttämättä samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa meren hyvinvointia määrittäviin päätöksiin, lakeihin ja sääntöihin. Suomessa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja sananvapaus, joten meillä on kaikki mahdollisuudet toimia Itämeren hyväksi”, Huotari toteaa.

 

Lisätietoja: Aino Huotari, aino.s.huotari@gmail.com

 

 

Jakolinkki