Pilpasuo

Pilpasuo on laaja, lähes ojittamaton suoalue Itä-Oulussa. Se on valtakunnallinen soidensuojeluohjelman kohde ja Natura 2000 - suojelukohde. Se on yksi Oulun alueen suosikkiretkeilykohteista. Alueella on reilun kokoinen pysäköintipaikka. Ajathan auton vinoparkkiin, jotta jäisi paremmin parkkitilaa myös muille autoille. Reitistöllä ei ole talvikunnossapitoa, mutta reitit pysyvät kuljettavina runsaan kävijämäärän ansiosta. Tervetuloa!

Kaksi reittiä koko perheelle

Pilpasuon luontopolun opastus on hieman erilainen: tiedon ohella se tarjoaa pieniä tehtäviä. Niiden tekeminen herkistää aisteja ja ohjaa kokemaan tuttuja juttuja luonnossa uudella tavalla. Laita puhelin äänettömälle ja keskity yhteen aistimukseen kerralla. Luonto kohentaa ihmisen hyvinvointia nopeasti. Jo 20 minuuttia metsässä parantaa mielialaa.

Pilpasuon luontopolku jakautuu kahteen erimittaiseen reittiin.

Lystireitti 1 km

Sopii erityisesti pienten lasten kanssa koettavaksi. Kierros Pahalammen ympäri. Kaksi nuotiopaikkaa lammen molemmin puolin ja laavu. Polttopuita toimitetaan laavulle maaperän kantaessa, mutta ne loppuvat nopeaa. On suositeltavaa ottaa omat puut mukaan. Neljä tehtävää. Reitti merkitty puihin punaisella maalilla.

Aistireitti 7 km

Kaksi nuotiopaikkaa, lähde ja laavu. Kahdeksan tehtävää. Reitti merkitty puihin sinisellä maalilla.

• Reiteillä pitkospuut, mutta varaudu kosteaan maahan.
• Tulenteko sallittu vain nuotiopaikoilla. Polttopuuta toimitetaan maaperän kantaessa, mutta ne loppuvat nopeaa. On suositeltavaa ottaa omat puut mukaan.
• Telttailu kielletty rauhoitusalueella, yöpyä voi laavuilla.
• Saa marjastaa ja sienestää.   

Laavuilla on nuotiopaikka, wc (vain Pahalammella) ja polttopuutoimitus. Roskalaatikoita ei ole, joten vietähän roskat mennessäsi! 

Maastopyörillä ei tule ajaa pitkospuita pikin, sillä pitkokset menevät pyöräilyn johdosta nopeasti huonoon kuntoon.

23 suotyyppiä ja muinaisia rantakiviä

Valtaosa alueesta osa on hankittu suojelutarkoituksiin valtion omistukseen tai rauhoitettu yksityismaan suojelukohteeksi. Pilpasuon luontopolku on rakennettu 1978 yhteistyössä Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa.

Suurin osa Pilpasuosta on kehittynyt muinaiselle noin 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle. Itse suoallas on vanhassa Oulujoen uomassa.

Pilpasuon alueella tapaat reheviä kuusikoita, kuivia kankaita, oululaisittain harvinaista tervalepikköä – jopa hiekkadyynejä. Erilaisia suotyyppejä löytyy 23. Näitä ovat mm isovarpuräme, tupasvillaräme, ruohokorpi, nevakorpi, keskiravinteinen saraneva, lyhytkorsineva ja luhtaneva. Lähdepaikoista voi löytää hyvin pieniä lettoalueita. Pilpasuolla on paljon lähteitä, sillä suoaltaaseen purkautuu runsaasti pohjavesiä ympäröiviltä moreenikumpareilta ja Pilpakankaalta

Yksi Pilpasuon nähtävyyksistä on Ala-Korkiakankaan muinaisranta. Ala-Korkiakankaan lakea peittää louhikko, joka oli 6500 vuotta sitten pieni saari merellä. Nykyisin louhikko kohoaa 55 m merenpinnan yläpuolella. Louhikossa on myös ihmisen latomia kiviröykkiöitä. On yhä arvoitus, kuka ne teki, milloin ja miksi.

Pilpasuo kuhisee lintuja

Monipuolinen luonto tekee Pilpasuosta lintujen suosikin. Pikkulinnuista runsaslukuisimmat ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki. Metsäkanalinnuista Pilpasuolla viihtyvät riekko, pyy ja teeri, kahlaajista mm. liro, kuovi, valkoviklo, taivaanvuohi ja jänkäkurppa. Kurki on itseoikeutettu Pilpasuon siivekäs. Kuivemmilla mailla voit tavata käpytikan, pohjantikan ja palokärjen. Myös lapinpöllö, helmipöllö ja huuhkaja asustavat Pilpasuolla. Uhanalaisista lajeista voit bongata mm. ampuhaukan ja tiltaltin.

Sisiliskosta hirveen

Pilpasuon matelija-asukkaita ovat tavallinen sammakko, viitasammakko, rupikonna sekä sisilisko. Nisäkäslajeja esiintyy Pilpasuolla toistakymmentä. Niistä näkyvimpiä ovat orava, hirvi ja jänis. Usea muu nisäkäs liikkuu öisin, karttaa ihmistä tai piilottelee sammalikossa kuten myyrät ja päästäiset. Pilpasuon petoja ovat kettu sekä pienet näätäeläimet lumikko ja kärppä.

Vaivero, leväkkö, raate ja
moni muu

Pilpasuon kukkaloistosta huolehtivat vaaleanpunakukkainen suokukka, näyttäväraate ja siro valkeakukkainen vaivero, joka kukkii runsaana touko-kesäkuun vaihteessa. Pahalammen ympäristössä voit nähdä kookkaan, tummanpunakukkaisen kurjenjalan.

Suon yleisimpiä kasveja ovat rahkasammalet. Muita Pilpasuon lajeja ovat mm. kihokit, suopursu, leväkkö, luhtavilla, tupasvilla, monet sarat, suohorsma ja vaivaiskoivu sekä karpalo, joka antaa usein runsaan sadon. Harvinaisuuksia ovat suovalkku, suopunakämmekkä ja lettorikko. Lettorikko on koko Suomessa uhanalainen ja kuuluu EU:n luontodirektiivin lajeihin.