Vedenottoalueet

Viinivaara-Kälväsvaara alueen luonto ja maankäyttö on vaihtelevaa. Alueelta löytyy niin vahvoja ihmisen toiminnan jälkiä kuin koskematonta luontoakin. Alueella sijaitsee kaksi Natura-aluetta ja useita lähteitä, joita suojaa vesilaki.

Alueella on loma-asutusta ja autioituneita asuinrakennuksia. Keskeisin maankäytön muoto on metsätalous, ja paikoittain alueella on laajojakin metsähakkuita. Myös metsästys ja marjastus tuovat alueelle ihmisiä.

Pohjaveden otto ei vaikuta alueen käyttöön

Pohjaveden otto ei vaikuta alueen nykyiseen käyttöön: se ei heikennä metsätaloutta tai estä marjastusta ja metsästystä. Metsätalous ja maanotto voivat jatkua normaalisti. ​Varavesihankkeen toteutuessa alueen infrastruktuuria tullaan parantamaan. Alueelle rakennetaan sähköverkko ja tieverkkoa parannetaan. Tieverkko pidetään nykyisestä poiketen käyttökunnossa myös talvisin.

Viinivaaran alueella on yksi maa-ainesten ottoon varattu paikka. 

Alueet on osoitettu pohjaveden ottoon

Viinivaara-Kälväsvaara -alueen pohjavesivarannot on maakuntakaavassa osoitettu pohjaveden oton kannalta tärkeiksi alueiksi. Kaavan mukaan alueen pohjavesivaroja voidaan käyttää yhdyskunnan tarpeisiin.

Viinivaara-Kälväsvaaran alueella olevat pohjavesivarat ovat hyvälaatuisia eivätkä vaadi puhdistamista. Asema pohjaveden ottoalueena varmistaa osaltaan, ettei alueelle saa tuoda mitään sellaista toimintaa, joka vaarantaisi siellä olevan pohjaveden laadun ja puhtauden.

Kaksi Natura 2000 -aluetta

​Vedenottoon suunnitellun alueen läheisyydessä sijaitsee kaksi Natura-aluetta.
 
Euroopan unioni on perustanut Natura 2000 -verkoston turvaamaan luonnon monimuotoisuutta, tiettyjä luontotyyppejä, lajeja ja lajien elinympäristöjä. Jokaiselle Natura-alueelle on määritetty omat suojeluperusteet.

Kaikki Natura-alueet eivät ole täysin luonnontilaisia alueita, vaan niillä voi olla esim. uimaranta tai talousmetsää, mikäli toiminta ei merkittävästi heikennä suojelunalaisia luontotyyppejä tai lajeja. Se, mitä merkittävä heikkeneminen tarkoittaa määritellään aina tapauskohtaisesti, minkä lisäksi huomioidaan myös hankkeen yleinen etu.
 
Käytännössä luvasta päättää lupaviranomainen (AVI) ja tarvittaessa eri oikeusasteet.