JULKAISTU 19.8.2021

Erasmus+ hankkeen helmiä

Kieltenopettaja Anna Puolakanaho tutustumassa kollegan työhön Ventspilsissä, Latviassa 24.-28.11.2019

Matkailu avartaa – kaikille tuttu slogani.  Erityisesti opettajien Erasmus+ -matkojen tarkoituksena on laajentaa tietoisuutta, osaamista ja innovointia, näyttää työn uudet näkökulmat, tutustuttaa muiden maiden kulttuuriin ja saada yhteistyökumppanuutta.

Minun Erasmus-matkani ajoittui marraskuun viimeiselle viikolle. Jouluun valmistautuminen näkyy jo kaikkialla: lentokentillä ja kaupunkien kaduilla ja toreilla. Lähdin tutustumaan venäjän kielen opettamiseen Latvian rantakaupunki Ventspilsiin. 

Riian Riian Mustapäiden talo ja joulukuusiveistos. Riiassa väitetään, että v.1510 aukiolla oli pystytetty maailman ensimmäinen julkinen joulukuusi.

 

Matkustin sunnuntaina Latvian pääkaupunki Riian kautta. Saavuin kaupunkiin illalla, niin minulla oli mahdollisuus tutustua kauniiseen Riikaan.

Illan hämärässä lähdin kiertämään ihastuttavaa Riian vanhakaupunkia kapeineen katuineen ja ihanien värikkäineen taloineen. Minulla oli tunne, että pääsin aikakoneella satoja vuosia taaksepäin. Jouluksi koristettu keskusta hengitti varhaisgotiikan ja barokin romantiikkaa. 

Aamulla ehdin vielä Latvian kansalliseen taidemuseoon. Käynti ylitti kaikki odotukseni. Museossa oli esillä Latvian taidehistoriasta kerrottava näyttely. Tyylikäs rakennus, monipuolinen teosten kirjo, esillepanolöytöjä, mielenkiintoisia yksityiskohtia – tämä kokonaisuus teki vaikutuksen.

Illaksi pääsin bussilla perille Ventspilsin kaupunkiin ja majoituin kodikkaaseen perhehotelliin. Seuraavana aamuna aloitin Job shadowing- viikkoni.

Job shadowing eli toisen opettajan työn seuraaminen tai ”varjostaminen” on yksi tapa tutustua toisen opettajan työhön ja kehittää omansa. Tutustuin jälkeenpäin muiden koulujen opettajien kokemuksiin, joissa kerrottiin, että shadowingissa yhteistyökumppanin etsintä ja asioiden järjestely voi olla hyvinkin työläistä, mutta opistossamme oli osaava hankekoordinaattori, joten minun osallistumiseni oli järjestetty erittäin sujuvasti ja vaivattomasti. Latviassakin minulle oli laadittu mielenkiintoinen ja monipuolinen viikko-ohjelma, sain paljon apua käytännön järjestelyssäkin.

 

Ventspilsissä ”varjostin” latvialaisen venäjän kielen opettaja Diana Neimanen työtä sekä peruskoulun että ammattikorkeakoulun puolella. Itsekin olen opettanut venäjän kieltä Suomessa koulutusjärjestelmän eri tasoilla, ja opiskelijan iän vaikutus opettamisen järjestelyyn oli meidän pohdintojemme aiheena oppituntien jälkeen.

Ensimmäisenä päivänä seurasin yläkoululaisten työskentelyä ja osallistuin itsekin tunnilla. Latvialaiset koululaiset olivat hyvin reippaita ja aktivistia. Kerroin itsestäni ja Suomesta. Tämän jälkeen meille syntyi napakka keskustelu suomalaisesta koulusta ja koulunkäynnistä. Nuoria myös kiinnosti, mitä tykkään Riiasta. Kerroin tutkivani latvialaista maalaustaidetta ja osasin nimetä ihailemani taitelijoiden nimet - näin, miten ylpeitä he olivat maastansa. Huomasin, kuinka rohkeasti oppilaat käyttivät venäjän kieltä ja miten opettaja kannusti heitä. Diana muuten käytti äidinkieltä luokassa ani harvoin, ainoastaan kun näki, että hänen selityksensä eivät auttaneet oppilaita ymmärtämään sanan merkitystä. Palatessani töihin yritin minäkin vähentää suomen kielen käyttöä tunneilla, mikä taas kannustaa opiskelijoita käyttää opiskelevaa kieltä aktiivisemmin.

Diana Neimane

Tunnilla koululaiset tekivät paljon suullisia harjoituksia kirjallisten tehtävien rinnalla. Huomasin, kuinka vapaasti he pyysivät apua opettajalta ja toisilta, ilmapiiri oli todella vapaa ja vaivaton, eikä minun läsnäoloni mitenkään vaikuttanut tunnin työskentelyyn.

Muina päivinä kävin Ventspilsin korkeakoulussa (VUAS https://www.venta.lv/en).

Valtiollinen korkeakoulu VUAS perustettiin vuonna 1997, opiskelijoita siinä on yli yhdeksänsataa. Yliopistolla on kolme tiedekuntaa: taloustieteellinen, tietotekniikan ja käännösopintojen tiedekuntaa, jotka tarjoavat kandidaatin ja maisterin tutkinnot.

Käännösopintojen tiedekunta on tällä hetkellä suosituin opiskelijoiden määrällä. Tiedekunnassa valmistetaan englannin, venäjän, ranskan ja saksan kielten asiantuntijoita. Venäjän kielen opetuksen siinä hoiti minun ”varjostamani” opettaja Diana. Seurasin hänen vauhdikkaita ja tehokkaita tunteja: kirjalliset tehtävät vaihtuivat keskusteluihin, niitä seurasivat videot ja eriaiheisten tekstien käsittely. Sain kaikki materiaalit mukaani ja osaa kokeilinkin jo Oulu-opiston opiskelijoitteni kanssa.

Eräällä tunnilla käsiteltiin video, jossa pohdittiin väitöskirjojen kielen vaihtoa englanninkieliseksi, mikä aiheutti yhteiskunnassa myrskyisen reaktion. Huomasin muutenkin, että Latviassa kielikysymys on tällä hetkellä kipeä kohta maan identiteetin rakentamisessa. Pidin siitä, että opiskelijat osallistuivat keskusteluihin ja tuntien työskentelyyn aktiivisesti ja avoimesti. 

Jokaisessa ryhmässä sain oma puhevuoroni ja kerroin Suomesta, Oulusta ja suomalaisista korkeakouluista, opiskelijoita kiinnosti luonnollisesti vaihto-opiskelumahdollisuudet.

Ryhmätyö venäjän tunnilla korkeakoulussa.

Iltaisin kävin tutustumassa Ventspilsiin (https://www.ventspils.lv), ihailin kaupungin siisteyttä ja huoliteltua kuntoa. Ventspilsistä tuli kaupunki jo vuonna 1378. Kaupunki mainostaa itsensä pienenä valtiona valtion sisällä: sillä on lippu, oma aika ja jopa oma raha -ventti. Venttejä olen saanut ohjelmani järjestäjältä, mutta pystyin käyttämään niitä ainoastaan Liivinmaan ritarikunnan linnan museossa. Marraskuussa Ventspilsissä on hiljainen turistiaika, ja sain ainoana museon asiakkaana täysmittaisen opastuksen – minua ei päästetty ulos, ennen kun kaikki museon kalleudet olivat tarkasti esitetty. Ehdottomasti suosittelen kaikille historiasta kiinnostuneille!

Venspilsin asukkaat ovat hyvin ystävällisiä ihmisiä, heitä on helppo lähestyä. Sain monilta kehotuksen käydä elokuvateatterissa katsomassa vasta valmistetun sotaelokuvan Sielujen lumimyrsky, josta heti tuli todellinen paikallismenestys, se nousi yhdeksi maan kaikkien aikojen katsotuimmaksi elokuvaksi. Tarina 16-vuotiaasta pojasta, joka kasvaa sotien aikana aikuiseksi, oli todella koskettava.

Vierailin Ventspilsissä myös observatoriossa, kirjastossa, kulttuurikeskuksen konsertissa. Tämän hyvin vauhdikkaan jа tunne- ja tapahtumarikkaan viikon jälkeen mieleen jäi joulusadun kauniit latvialaiset kaupungit, lämminsydämiset ihmiset … ja Ventspilsin 27 erilaista, erikokoista ja värikästä lehmäpatsasta. 

Vuosina 2012 ja 2013 Ventspilsissä järjestettiin taideprojekteja, Lehmäparaatit, jolloin kaupunkiin asteli monikirjavia, pieniä ja suuria lehmiä. Tämä värikäs joukko koristaa nyt kaupungin kuvaa. 

Kaikkiaan matka oli hyvin muistiin jäävä kokonaisuus. Tämän Erasmus job shadowing -jakson aikana opettajakollegan kanssa jaettu kokemus ja ideointi vaikuttivat omaan opettamiseen. Toisen maan kulttuuriin, historiaan ja kielipolitiikkaan lähestyminen sai minut pohtimaan oma asemani ja elämäni.

Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta Erasmus+:lle ja järjestäjille! 

Hotellin hoitaja, entinen päiväkodin opettaja, näytti, miten valmistellaan sydänmuotoinen joulukortti.

Teksti ja kuvat: Anna Puolakanaho