JULKAISTU 5.7.2022

Kieltenopettaja Miia Hillilä ranskan kielen kurssilla Lyonissa, Ranskassa 13.–17.06.2022

Miia Hillilä Lyon Bleu -koulussa. Maskit olivat vielä pakollisia tunneilla.
Lyonin suihkulähteen tehnyt Bartholdi teki myös Ranskan Yhdysvalloille lahjoittaman Vapaudenpatsaan. 

Lähdin ranskan kielikurssille Lyoniin, koska ranskan opinnoistani oli jo melko pitkä aika ja opettaessani enimmäkseen alkeiskursseja huomasin unohtaneeni ranskan edistyneempää sanastoa. Kaipasin myös ranskan kielellä puhumisen harjoittelua sekä lisää tietoa Ranskan kulttuurista ja toivoin viikon pituisen intensiivikurssin tarjoavan sitä.

Erasmus+ -matkani sattui erittäin helteiselle viikolle Lyonissa, koska lämpötilat vaihtelivat 20–38 asteen välillä. Näin korkeat lämpötilat eivät ole tavallisia Lyonissakaan. Matkustin Oulusta Lyoniin jo lauantaina, jotta minulla olisi viikonloppunakin aikaa tutustua Lyoniin ja asettuessa hotelliin, koska aikaisen lennon takia väsymys oli jo kova. Näin myös kollegani Oulusta, joka oli ollut kurssilla jo edellisviikon.

Sunnuntaina kävimme kävellen Lyonin renessanssiajan vanhassa kaupungissa nimeltään ”Vieux Lyon”, jossa ihailimme näköalaa ja upeaa basilikaa nimeltään ”La Basilique Notre Dame de Fourvière”. Tämä vuosina 1872–1896 rakennettu basilika on erittäin koristeellinen ja valtava. Basilikassa on käytetty paljon kultaa ja mosaiikkitiilillä tehtyä taidetta näkyi lattiasta kattoon. Basilikan kryptassa opin myös, että Notre Dame -nimisiä kirkkoja esiintyy kaikkialla maailmassa. Kaikki historialliset rakennukset, markkinakadut ja kaksi yhteen sulautuvaa jokea loivat kaupunkiin omanlaista tunnelmaa. Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös paljon Michelin-tähden ravintoloita. Lyon todellakin on gastronomian pääkaupunki, miksi sitä mainostetaan.

Vaikka Lyon Bleu -koulu on melko pieni, siellä pidetään paljon eri tasoisia kursseja. Kurssilaisten ikähaarukka oli suuri: parikymppisestä eläkeläiseen. Kurssiviikkomme alkoi pienellä suullisella testillä, joka oli oikeastaan vain rento keskustelu opettajan kanssa, jotta he osasivat laittaa kaikki uudet opiskelijat oikean tasoiselle kurssille. Olimme myös aiemmin tehneet ennakkotehtävänä verkossa kirjallisen testin, jolla he alustavasti selvittivät tasojamme. Uusia opiskelijoita oli noin kaksikymmentä, mutta samoilla kursseilla meidän kanssamme oli myös opiskelijoita, jotka olivat olleet kursseilla jo viikkoja tai kauemminkin. Lyon Bleu -koulun parhaimpia puolia onkin tämä mahdollisuus olla kursseilla viikon tai vaikkapa vuoden oman halun ja tarpeen mukaan. Aiheet vaihtuvat sen vuoksi viikoittain.

Saimme testien jälkeen henkilökohtaiset aikataulut. Minulla oli kaksi opettajaa ja heillä oli aiheina tällä viikolla elokuvat, taide ja ”les faits divers” eli lyhyet kirjoitetut uutistarinat. Opiskelimme myös aiheisiin liittyvää kielioppia, kuten menneitä muotoja. Ranskan kielellä on oma mennyt muotonsa, jota käytetään vain kirjallisuudessa ja kirjakielessä. Nämä aiheet voivat joillekin vaikuttaa turhilta, mutta varsinkin minulle nämä ovat tärkeitä, koska opin parhaiten kieliä lukemalla ja katsomalla elokuvia.

Minun aamuryhmässäni oli kahdeksan opiskelijaa, joista seitsemän oli uusia tulokkaita kuten minä. Vain yksi nuori saksalaisopiskelija oli ollut jo monta viikkoa kursseilla. Uusista tulokkaista mieleeni jäi erityisesti eläkeläinen Englannista, joka tulee joka kesä kielikurssille Lyon Bleu -kouluun sekä eräs toinen eläkeläinen Yhdysvalloista, joka asuu Nizzassa. Muut opiskelijat olivat 20–40 ikäisiä saksalaisia. Olin ryhmässäni ainoa, joka on opettaja ammatiltaan; muut opiskelivat ranskaa perheen, työn tai muuton vuoksi. Olin oululaisen kollegani kanssa eri intensiivikurssilla. Kurssipäivinä saimme myös paljon tehtäviä itsenäiseen työskentelyyn.

Minulla oli aina iltapäivisin lyhyt Atalier-tunti. Siellä oli välillä eri opiskelijoita, mutta yleensä lukumääräisesti noin kaksitoista useammasta eri maasta. Atalier-tunneilla tutustuimme uutisiin, Lyonin kulttuuriin ja taiteeseen lyonilaisen opettajan johdolla.

Maanantaina tutustuimme kouluun ja muihin opiskelijoihin, katselimme elokuvien trailereita sekä kävimme läpi uutisia. Tiistaina aloitimme passé simplen ja muiden menneiden muotojen kertaamisen ja sain Atalier-ryhmässä läksyksi tehdä lyhyen esitelmän eräästä henkilöstä kuuluisasta freskosta ”La Fresque des Lyonnais”, joka maalattiin paikallisen kerrostalon seinään 1994–1995. Tässä jättimäisessä freskossa näkyy monia Lyonin kuuluisuuksia 2000 vuoden ajalta. Tiistaina tutustuimme myös Lyonin slangiin ja kulttuuriin.

Lyon Bleu tarjoaa ranskantuntien lisäksi myös ohjattuja vierailuja nähtävyyksille. Ilmoittauduinkin heti tiistaille ja torstaille maksullisille kävelykierroksille. Tiistaina menin kävelykierrokselle valtavaan Parc de la Tête d'Or -puistoon; nimi tarkoittaa kultaisen pään puistoa. Lyon Bleu pitää todella hyvin huolta opiskelijoistaan tarjoamalla myös kulttuurikokemuksia, joihin on helppoa osallistua.

Molemmat opettajani olivat todella mukavia ja varsinkin aamuryhmäni opettaja yritti ilmaista kaiken mahdollisimman selkeästi ja käytti elekieltä apuna, jos sille oli tarvetta. Käytimme kursseilla ja kaikkialla opiskelijoiden kanssa melkein koko ajan ranskaa, mikä toi paljon tilaisuuksia harjoitella ranskan kieltä. Tämä inspiroi minuakin käyttämään enemmän opetettavaa kieltä suomen sijasta opetustilanteissa ja haluan myös kannustaa opiskelijoitani puhumaan keskenään opetettavalla kielellä enemmän.

Keskiviikkoaamuna saimme lisää elokuvasanastoa ja jakauduimme kahteen ryhmään, joissa teimme näyttelemällä elokuvatrailerit luokan edessä. Trailereista tuli melko hienot, koska käytimme myös taustamusiikkia, mutta dialogit menivät osittain improvisoituina. Naurua riittikin monilla tunneilla, koska opettajat osasivat luoda rentoa ja keskustelevaa tunnelmaa, mitä yritän aina luoda omilla kursseillanikin.

Iltapäivällä pidin lyhyen esitelmäni Guignol-nukketeatterin luojasta. Pidimme kaikki parin minuutin esittelymme passé simplea käyttäen istuen ja suoraan paperista lukien. Tämä oli mukavaa, koska se oli rennompaa kuin luokan edessä puhuminen. Kaikki eivät tätä kotitehtävää olleet tehneet, mutta se ei vaikuttanut opettajaa haittaavan. Tämä lähestymistapa kotitehtäviin on mielestäni hyvä aikuisten kanssa. Illalla minun piti lopetella molemmat tehtäväksi saadut kirjoitelmani: elokuvakritiikki ja uutinen Nelson Mandelasta lumimyrskyssä. Palautin nämä opettajille netissä heidän käyttämänsä Edmodo-järjestelmän kautta.

Torstaina jatkoimme menneiden muotojen kertausta ja opiskelimme myös restriktiivisiä ja konditionaalisia sanoja. Iltapäivällä tutkimme taidetta, teimme kuunteluita ja vastasimme kuunteluiden kysymyksiin yhdessä koko luokan kanssa. Tällainen yhdessä vastaaminen kuunteluihin on hyvä tehdä varsinkin hankalien kuunteluiden kanssa ja näin aionkin tehdä omilla tunneillani.

Atalier-tunnin lopuksi teimme kirjallisena testinä DELF B2 -tason kuuntelun, joka kuuluu Ranskan opetusministeriön DELF/DALF-kielitutkintoihin, joita voi myös tehdä Suomessa. DELF-kuunteluissa tulee usein tehtäviä, joissa kuunnellaan vain kuuntelu yhden kerran ilman taukoja tai toistoja. Näin teimme myös toisessa DELF tehtävässäkin. Tämä oli erittäin häkellyttävää Suomen tauotukseen ja toistoihin verrattuna. Nyt osaankin varoittaa etukäteen, jos joku opiskelijoistani aikoo tehdä tämän tutkinnon. Illalla tein pari pientä kielioppitehtävää ja menin Lumière-veljesten museoon. Se on tärkeä turistikohde, sillä hehän ovat elokuvan keksijöitä. Lopuksi menin myös graffiti- ja freskokierrokselle, joka oli todella mielenkiintoinen.

Perjantaiaamuna katselimme ”Patients”-nimistä elokuvaa. Ranskankielinen tekstitys auttoi paljon kaiken ymmärtämisessä, minkä käyttämisen toivonkin olevan mahdollista monen itse käyttämäni videon kanssa. Iltapäivällä kertasimme vielä erittäin hyödyllistä sidonnaisuutta ääntämisessä, vaihdoimme yhteystietoja ja otimme ryhmäkuvia. Oli mukava päättää kurssiviikko Saône-joella järjestettyyn jokiristeilyyn, jonne moni meistä osallistui. Illallisen yhteydessä juttelimme saksalaisten ja perulaisen kanssa ravintolassa pitkään Suomen historiasta sekä Suomen suhteista Ruotsiin ja Venäjään, koska he halusivat tietää, miten Ukrainan sota on vaikuttanut meihin Venäjän naapurina.

Lauantaina olinkin täysin vapaa ja päätin kiertää metrolla vielä kaikki paikat, jotka ehdottomasti halusin nähdä ennen lähtöäni. Ensin menin Parc de la Tête d'Or puistoon uudelleen, mutta nyt ilmaiseen eläintarhaan. Siellä oli paljon eksoottisia eläimiä. Eläintarhana se oli todella hieno, mutta jotkut eläimetkin kärsivätkin 37 asteen kuumuudesta.

Menin katsomaan myös kuuluisaa suihkulähdettä nimeltään La Fontaine Bartholdi, jonka on tehnyt Vapaudenpatsaan tekijä. Sen jälkeen menin katsomaan tunneiltani tuttua freskoa nimeltään ”La Fresque des Lyonnais”. Freskon jälkeen kävin Michelin-tähden ravintolassa, joka oli yllättävän halpa: alkupala, pääruoka ja jälkiruoka olivat yhteensä 26 euroa. Tämä oli harvinainen löytö ja hinnat johtuivat ehkä hieman syrjäisestä sijainnista.

Lopuksi kävin La Sucrière museossa, jossa oli hyperrealismin näyttely nimeltään ”Hyperréalisme. Ceci n'est pas un corps.” Olin todella vaikuttunut näyttelyn realistisista patsaista ja erilaisista materiaaleista. Lisäksi siellä oli surrealistia teoksia, jotka olivat suorastaan karmivia. Ranskassa kannattaa kyllä käydä taidenäyttelyissä ja ravintoloissa olit sitten missä puolella Ranskaa tahansa; onhan Ranska tunnetusti taiteen ja huippuravintoloiden maa. Myös Lyonissa on todella paljon nähtävää.

Lomaviikko Pariisissa 19.–25.06.2022

Sunnuntaina matkustin turistina yksin junalla Pariisiin vielä viikoksi. Kävin muun muassa katakombeissa, Musée D'Orsayssa, Panthéonissa ja Disneylandissä. Yksi tärkeä asia Ranskassa käydessäni minulle oli ”escargot”, joten etsin ravintolan, jossa etanoita myytiin. Etanat olivat hyviä, mutta pidän niistä enemmän valkosipulivoin kera.

Kahdessa suurkaupungissa, Lyonissa ja Pariisissa, minulla heräsi suuri kaipuu luontoon, joten menin myös Pariisissa eläintarhaan (Parc Zoologique de Paris). Siellä kohtasin yllättäen pingviiniaitauksen luona entisen Oulu-opiston opiskelijani, joka oli siellä poikansa kanssa. Tapaaminen oli yllättävä; oltiinhan kaukana Oulusta eikä hän enää asu Pariisissa. Eläintarha on yksi heidän suosikkinähtävyyksistään. Kohtaaminen oli mukava ja hän kiitteli minua ranskan alkeiden oppitunneista, joissa hän oli mukana ennen muuttoaan Ranskaan.

Kokonaisuudessa opin paljon Lyonista ja sen kulttuurista sekä sain paljon ranskaksi puhumisen harjoittelua. Oli hienoa nähdä, että opetus Lyon Bleu -koulussa oli melko samankaltaista kuin Suomen kansalaisopistoissa. Ehkä tärkeimmät saamani asiat ovat kuitenkin inspiraatio lukea jatkossa enemmän kirjoja ranskaksi sanaston kartuttamiseksi sekä opetukseen saamani vinkit, joita voin hyödyntää omissa opetusryhmissäni.

Paljon kiitoksia tämän opintomatkan mahdollistamisesta Erasmus+:lle ja Oulu-opiston hankkeelle!