JULKAISTU 1.9.2022

ERASMUS+ MATKA PÄRNUUN 10.-17.7.2022

Lähdin Oulu-opiston kautta Erasmus+ matkalle, reportaasikuvauksen valokuvauskurssille Pärnuun. Vihdoinkin! Rahoitus oli minulle jo toinen, mutta matka ensimmäinen. Koronan takia ensimmäisen matkan rahat piti palauttaa. Valokuvauskurssin valitsin harrastuneisuuteni vuoksi ja saadakseni uutta innostusta työhön liittyvän Instagramin kuvien kuvaamiseen. Olen pitänyt Instagramia kurssilaisteni töistä vuodesta 2016.

Lähdimme matkaan Oulusta autolla. Auto jäi Helsinkiin ja minä, mies ja kuopus jatkoimme matkaa sunnuntaina kurssille.comin järjestämän laiva- ja bussikuljetuksen mukana Pärnuun. Bussimatkan aikana saimme jo hieman tietoa Virosta Klarika Sander‐Komulaisen kertomana. Ystävällisesti bussin kuljettaja vei myös meidät Airbnb majoittujat omiin osoitteisiin. Asunto osoittautui juuri kuvien mukaiseksi, viihtyisäksi ja toimivaksi asunnoksi. Pikaisesti asunnon valtaamisen jälkeen huurruttelin sähköpotkulaudalla Viiking spa hotellille tervetulotilaisuuteen.

Tämän jälkeen kävimme vuokraamassa pyörät viikoksi, koska välimatkaa asunnolta luentopaikalle oli kolme kilometriä. Muutoinkin oli tarkoitus liikkua paikasta toiseen polkupyörillä. Hetihän sitä piti käydä testaamassa uudet ajokit ja kaupassa ostamassa aamupalatarvikkeet. Sittenpä olinkin jo valmis ensimmäistä kurssipäivää odottamaan. Uni maistui kahden päivän matkanteon jälkeen.

Maanantai 11.7.

MINÄ – MITÄ? - KUVAAN

Ensimmäinen kurssipäivä ja mietteitä päivästä

Iloisin mielin rantareittiä rallatellen ajelin koko kalusto reppuun pakattuna aamun tapaamiseen. Aamu olikin täyttä tykitystä, teoriaa ja opettajamme Toukon Hujasen eläväistä kerrontaa kurssin aiheesta. Meidän 14 hengen porukasta kuusi oli ollut viime kesänä Toukon kurssilla, jonka pohjalle tämän kesän kurssi oli suunniteltu. Kurssilla oli alan ammattilaisia, alalle kouluttautuvia sekä harrastajia.

Tauon aikana kävimme porukalla lounaalla ja ehdin pikaisesti piipahtaa kävelykadun lankakaupassakin. Iltapäivällä pääsimme kertomaan omasta kuvaamisesta ja kuvaamisen tyyleistä. Aiheena kaikille tulevan viikon aikana oli Minun Pärnu. Me kaikki pääsisimme omien töiden kanssa myös Tallinnan Fotografiskan aulaan 6.8 avattavaan näyttelyyn. Aika hienoa! Mutta tässä vaiheessa kurssia hieman ahdistava ajatus.                                                    

Tehtävänämme oli kuvata paljon ja koostaa kuvista seuraavaksi lauantaiksi meidän omaan näyttelyymme viiden kuvan ja Toukolle Fotografiskaa varten 15 kuvan sarjat. Mitä kuvaisin? Outoja ihmisiä? Yleensä odotan, että ihmiset ovat pois kuvasta, kun kuvaan jotain juttua. Siis miten se sitten onnistuu? Salaa, vai kysynkö kaikilta luvan? Kuvaisinko kuitenkin omaa miestä ja poikaa, kun ne matkalla ovat mukana ja niin jo aiemmin suunnittelin? Laittaisinko heidät aina Pärnun rakennusten ikkunan tai oven viereen niin saan nekin kuviini. Tai kuvaanko heidän ruokaisia elämyksiänsä Pärnussa? Kieltämättä viimeisin ajatus ei hirveästi houkuttanut.

 

Touko luennoi, että kuvaamisessa määrä korvaa laadun. Kuvia kuitenkin muokataan. Selvä, heitän siis koppaan ajatukset siitä, että onnistunut kuva mietitään mahdollisimman valmiiksi ja kuvia otetaan vain pari. Ehei, niitä napsitaan kymmeniä jopa satoja. Tunnin kuva ei niele enää kaikkia rahoja (kuten filmikameran aikana!), joten antaa mennä vain.

Illalla ajelimme Pärnun aallonmurtajalle. Se on toista kilometriä pitkä. Meillä Oulussakin on samanmoinen. Ei, tätä en ainakaan valitsisi kuvaamisen kohteeksi. Huomista kohden, sekavin miettein, mutta avoimin mielin.

Tiistai 12.7 

Oman kuvausaiheen tarkentaminen ja kuvausretki Vana Pärnuun

Aamusta kävimme läpi tarkemmin mitä kukin voisi kuvata. Ja mikä valokuvaamisessa on kullekin tärkeää ja/tai ominaista. Itselle on tärkeää, että kuva tuottaa mielihyvää. Kuvaaminen ja kuvankäsittely on ollut minulle ns. henkireikä, tapa rentoutua. Itse asiassa toivoin löytäväni tältä kurssilta uudelleen koronan vaikutuksesta kadonneen innostuksen valokuvaamiseen ja kuvien kanssa värkkäämiseen.  

 

 

Kävin tauon aikana kuvauskohteideni kanssa syömässä ja kahvilla. Vatsa täynnä tyytyväisenä ja pieni sometauko hyvän kahvin jälkeen tuli ikuistettua Supelsaksad kahvilassa ja se päätyi yhdeksi kuvaksi viiden kuvan sarjaani.

- Kuvasarjan ensimmäinen kuva: Isä ja poika kahvin jälkeen Pärnun verkossa somessa.

Minun valokuvissani saa olla voimaa ja dynaamisuutta, joko värein tai sommittelun kautta. Maisemakin voi olla vaikka vinossa, jos se näyttää hyvälle. Journalistikuvissa taas kuvankäsittely ei saa "näkyä", niissä on tarkat lainalaisuudet. Mutta minä olen harrastaja ja minun kuvissani usein värit tms. saattavat mennä överiksi, tarkoituksella. Kuvien kanssa on hauskaa leikkiä. Huumori kuvissa, on myös asia, josta erityisesti pidän.

Touko rohkaisi meitä kuvaamaan ihmisiä. Itselle se tuntui aika ahdistavalle ajatukselle, mennä kysymään oudolta ihmiseltä onko ok, jos kuvaan sinua. Mutta minullahan oli mukana omat mallit, miksipä en kuvaisi heitä! Isä ja poika Pärnussa :). Toukokin kannusti kuvaamaan heitä. Ei muuta kuin pienet kaupankäyntikeskustelut kuopuksen kanssa ja sen jälkeen kuvaamaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti kehittymään, minun kuvasarjani isästä ja pojasta Pärnussa. 

Illalla lähdimme ryhmän kanssa keskustasta kävelemään Vana-Pärnun alueelle. Matkalla oli otollista seurata opettajan, Toukon kuvaustapaa. Kannattaa muuten stalkata hänet vaikka Yleltä! Asuntoautolla isolla soraparkilla ollut pariskunta pääsi kuvatuksi ensin verkkoaidan takaa ja hetken päästä Touko lähti kävelemään ripeästi heitä kohti kuvaten ja välillä kättään ystävällisesti ylhäällä vilkuttaen. Seurasimme sivusta, eikä mennyt aikaakaan, kun ensin varsin selvästi yllättynyt rouva henkilö alkoikin jo poseerata. Hetken päästä Touko palasi joukkoomme ja matka jatkui. Sama toistui vanhan pihan poikki kepillä kulkevan herran kanssa. Käden huiskautus ja räps räps. Aika huikeaa. Ja rohkeaa! Touko kuvasi myös kurssilaisemme Ripsun värikkään talon seinustalla yllättyneen asunnonomistajan katsoessa kuvaamista autonsa vieressä. Kehuimme kyllä, kuinka upean värinen hänen talonsa onkaan.

- Touko kuvaa Ripsua talon omistajan ihmetellessä vieressä.

Muiden lähdetty jäimme Annamarin kanssa kuvaamaan värikkäitä taloja Vana Pärnun alueella. Ei siellä paljon ihmisiä näkynyt, mutta mielettömän siistejä halkopinoja kylläkin. On kuulemma ylpeyden aihe Virossa pitää piha siistinä. Lintutornia emme käyneet bongaamassa.

-Vana Pärnussa on värikkäitä taloja.

 

Keskiviikko 13.7

Kuvauspäivä Valge Rannalla 

Vuokrasimme pojallekin pyörän ja lähdimme retkelle Valgerannalle. Keskiviikko oli viikon lämpimin päivä ja sopiva retkeilyyn. Kuvaamiseen toki päivä oli hieman liian kirkas. Sain kuitenkin ikuistettua isän ja pojan rantakävelykuvan, joka valittiin yhdeksi kuvaksi viiden kuvan joukkoon. Penkkikuvaposeerauksia tehtiin vilkkaan tien varrella olleella sinisellä penkillä ja golfkentän penkillä mennen tullen ja muutoin kuvia tuli otettua ilman poseerauksia. Hyvä päivä! Ehkä saan kuitenkin tästä jonkinlaisen reportaasin aikaiseksi. Sininen penkki istujineen päätyi myös viiden kuvan sarjaan.

 

 

Torstai 14.7.2022

Luento, ohjaus ja kuvausretki Main alueelle

Aamusta ajelin hieman mahanpohjassa nipistellen kurssipaikalle. Kaikkien kuvia katsottaisiin tänään yhdessä. Kuvat katsottiin ja Toukon avustuksella niistä sitten valittiin pohja viiden kuvan kuvasarjoille. Tämä oli itseasiassa kurssin parhaita hetkiä: seurata kuinka ammattilainen valitsee kuvia sarjoihin. Ja kertoo miksi, miten ja mitä tai miksi ei.

Aamun ryhmätapaamisen jälkeen oli minun vuoroni päästä henkilökohtaiseen ohjaukseen. Valitsimme Toukon kanssa vielä tarkemmin kuviani ja päädyimme siihen, että kuvissani tulisi olemaan aina molemmat, isä ja poika. Kyselin myös neuvoja kuvankäsittelyyn ja oman Instagramin työsivustoon ja kurssilaisten töiden kuvaamiseen liittyen. Nyt oli se hetki, kun Photoshopin kimppuun oli rohkeasti hyökättävä, tietokoneella. Ja näin tein heti illasta. Olen pääasiassa käyttänyt Adoben Creative Cloudin puhelinsovelluksia. Olin aika yllättynyt, että Toukokin muokkaa ja työstää julkaistavia kuviaan todella paljon. Eipä katsoja usein tiedäkään mikä työmaa on saada onnistunut kuva tai kuvasarja aikaan. Se vaatii tuhansia otoksia, rämpimistä soilla raskaan kaluston kanssa. Se vaatii kamelin kyttäämistä monta kertaa vuodessa eläinpuistossa. Se vaatii tunkeutumista koteihin, kiertämistä maailmalla, syventymistä asioihin ja tarkkaa pohjatyön tekemistä. Se vaatii monenlaisia asioita! Katson journalismikuvia tämän jälkeen aivan toisin silmin.

Viiden aikaan illasta kävimme kävelyretkellä Klarikan johdolla Main kaupunginosassa. Alueella näkyy tai on näkynyt neuvostoaika. Virossahan entisöidään tätä näkymää vauhdilla pois.

Illalla vielä poseerattiin kameralle yhdellä sinisellä penkillä. Kävimme syömässä Pärnun suosituimmassa Steffanin pitsapaikassa ja sitä jäi asunnollekin vietäväksi. Pitsa meinasi matkalla tippua tarakalta ja olin nopea ja nappasin siitä kuvan, kirjaimellisesti pyörän penkiltä. Siitä tuli minun sarjani tärkein kuva!

Perjantai 15.7.2022

Kuvankäsittelyä, purjelaivoja ja shoppailua

Aamun valjetessa oli mukavaa katsella purjelaivoja parvekkeelta. Muutoin aamupäivä vierähtikin kuvia käsitellen. Mukavaa puuhaa. Mutta pakko oli välillä lähteä uloskin. Pää alkaa suttaamaan jossain vaiheessa ruutua tuijotellessa. Iltapäivä vierähti shoppaillen Port Arthurissa ja pari poseerausta kuvattiin vielä keltaisilla penkeillä. Kuva päätyi vielä viiden kuvan sarjaan mukaan. Ilta hurahti taas koneella. Sain hommat valmiiksi ja kävin vielä “oman sateenkaaren metsästämässä” kameralla asunnon rannalta. En vaan osannut päättää kummalla puolella puuta sen kuvassa pitäisi töröttää. Innokkaalla fiiliksellä menin nukkumaan seuraavaa päivää odotellen, joka olikin koko kurssin hienoin päivä: päätöspäivä.

Lauantai 16.7.2022

Kuvien lopullinen valinta, teettäminen, näyttely ja illallinen Villa Ammendessa

Viimeinen aamu. Valitsimme Toukon kanssa illan näyttelyyn jokaiselta lopulliset 5 kuvaa ja Fotografiskaan ehdolle 15 kuvaa. Kuvat lähetettiin tulostettavaksi ja menimme viiden aikaan ripustamaan tulostetut kuvat Villa Ammendeen. Söimme ja kävimme kuvasarjoja läpi keskustellen. Upea ilta! Kuinka hieno taito on sekin, että osaa pukea sanoiksi toisten kuvasarjat. Tuli mieleen Rovaniemen Lapin yliopiston opiskeluaikojen valokuvauksen tunnit ja Puurusen Pirjon kuvien analysoinnit.

Viiden kuvan kuvasarjojen valintaa iltaa varten.

Kiitoksia Toukolle opetuksesta ja ajatuksista, jotka pyörivät päässäni edelleen.

Erityisesti kiitoksia upealle kurssiporukalle!  

Ja kiitoksia Oulu-opiston mahdollistamalle Erasmus+ -kokemukselle!

Vielä muutamia tärkeitä muistiinpanojani reportaasin tekemisestä

• reportaasin paras TAI huonoin asia on SÄKÄ (valo, hetki, valmius, tapahtuu/ei tapahdu, oleminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan)
• kamera on kiva tapa tutustua ihmisiin!
• kamera voi olla hyvä tekosyy saada itsensä kiinnostumaan asioista
• naiivikin aihe voi kehittyä hyväksi!
• tärkeää on olla valppaana; seurata mitä ympärillä tapahtuu

Valokuvaamisessa on 3 tärkeää asiaa

1. Itse valokuvaaminen - kuvaa paljon ja kaikkialla
2. Tekniikka - sen hallinta
3. Hustle - hulluus, touhuaminen