Oulu-opiston kuulumisia

< Takaisin

Pajan tarina

Valokuvablogissa pajan tarinan kertoo Luovan valokuvan kurssilta Maarit Salonen-Kemppi. Kurssin opettaja on Christelle Mas.

Taustaa kuvavalinnoille:
 
Isoisäni (isän puolelta) oli kyläseppä Ruukissa. Asuimme keskikouluuni asti isäni lapsuudenkodissa ”Salosella”. Pappani lopetettua sepän työt paja, yksi piharakennuksista, jäi ja purettiin vasta noin 10 v sitten. 
 
Paja on minulle ollut pienenä pelottava ja kiinnostava paikka. Pajavasaran valaistus, äänet, vahvasti tuoksut ja hajut  (nokiset ikkunat, nokiset kasvot ja kädet, hitsauskipinät, ahjon kuumuus ja hehku, metallin  karkaisun sihinät, metallisorvin terävä ääni, terva) säilyvät kai aina muistissani. 
 
 
Tämä kuva liittyy pajan ikkunoihin. Ikkunan eteen oli tehty luonnon valon vuoksi työtaso. Nokisiin ikkunoihin osui työkalut ja sormet. Tietenkin veljeni kanssa niihin omat ”tägimme” kirjoitimmekin. Likaiset pahvilaatikot ja työkalut kuuluvat pöydälle. 
 
 
Nämä kaksi kuvaa liittyy myös pajan ikkunoihin ja pajan mustiin seiniin ja heikkoon valaistukseen.
 
Valopisteitä on vähän, valaistus kolkko, pelottava.
 
Ei näe lattiaa kunnolla, pitää astua varovasti, ettei kompastu tai kaadu.
 
Illalla pajassa kuului ääniä, ahjo jäähtyi, metalli-puurunko paukahteli, tynnyrit paukkuivat.
 
Ulkoa ikkunoiden läpi tuleva valo voi olla pihavaloista tai katulampuista.
 
 
 
Taustaa näille kuville. Ruukin läpi kulkee etelän päärautatie. Pysäköidyt tavarajunat, raiteet, asemarakennus, rautatiesilta joen yli on lapsuuden 
leikkipaikkoja. Lättähatulla kuljettiin Ouluun ja hillaan Hirvinevalle. Näissä kurkin junan ikkunan läpi sisälle. 
 
Istuimille voin sijoittaa tuttuja kasvoja.
 
Ikkunoista heijastuu paljon kaikkea.
 
 
 
Kuvat ja teksti: Maarit Salonen-Kemppi. 

Jakolinkki