Paloturvallisuus

Luhtikäytävän ja asuntojen välinen seinä on aina osastoiva. Siinä olevat ikkunat ja ovet ovat osastoivia, eivätkä ikkunat voi olla avattavia eli tuuletusikkunoita. Ne voi kuitenkin avata pesua varten. 

Kohteissa, joissa osastoivilta rakenteilta edellytetään eri minuuttimäärää kuin kantavilta, merkitään molemmat erikseen, esim. R120/EI60 tai R180p/EI90p. Palamattomuusvaatimus merkitään molempiin vaatimuksiin erikseen. 

Osastoiva seinä lähtee alareunastaan aina maasta tai vaakasuorasta osastoivasta rakenteesta (esim. osastoitu lattia). Osastoivan seinän alla ei voi olla aukkoja osastoinnissa (esim. osastoimattomaan rossipohjaan tehtävä sokkeli tai osastointi järjestettävä muuten). Myös lasitetuilla terasseilla osastointi ulotettava maahan saakka.

Osastointi ei voi koskaan loppua rakennuksen sisänurkkaan.

Palomuuri ulotetaan 4 m ohi sisänurkan.

EI 60 ja EI 30 osastoinnit ulotetaan vähintään 2 m ohi sisänurkan.

P3 luokan rakennuksissa ullakon osastoinnin kohdalla ulkoseinälinjalla osastointi vesikatteeseen asti ulottuu vähintään 1 m sisänurkasta. P1 ja P2 luokassa 2 m. Suoran ulkoseinän osalla osastointi ulotetaan n. 0,5 m ullakon osastoinnin molemmin puolin vesikatteeseen asti, yhteensä 1 m.
Osastoivan seinän ulottuessa vesikatteeseen saakka, on ruoteiden välinen tila tukittava esim. kivivillalla. Myös läpi menevän aluskatteen palaminen on katkaistava asettamalla aluskate kahden tiiviin kerroksen väliin, esim. ristikon päälle ruoteiden väliin tiivis kapulointi tai kivivilla.

Jos osastoiva seinä on lappeen suuntainen, on osastointi tehtävä vesikatteeseen saakka, kun kyseessä on huopakate. Tiilikatteella ja vastaavilla ei aluskatteen ja tiilen väliä voi tukkia, joten räystäs on tehtävä ns. kaksoisräystäänä. Peltikatolla käytetään myös kaksoisräystästä.

Tukittaessa seinän tuuletusrako osastoinnin takia, on varmistauduttava ullakkotilan riittävästä tuuletuksesta. Markkinoilta löytyy tähän tarkoitukseen soveltuvia palosuojaventtiilejä.

Palosuojaventtiilit tukkeutuvat ajan kuluessa pölystä joten niiden huolto tulee olla säännöllistä ja mahdollista.

Kaikissa asunnoissa on oltava riittävä määrä palovaroittimia. Uusissa asunnoissa palovaroitin on oltava asennettuna käyttöönottovaiheessa. Rakennuksissa, joiden rakennuslupa on haettu 1.1.2009 jälkeen, tulee asentaa sähköverkkoon kytkettävät palovaroittimet asuntoihin huoneistokohtaisesti.

1.1.2010 tuli voimaan uusi asetus, joka määrää, että palovaroittimia on oltava jokaisessa kerroksessa vähintään 1 kpl jokaista alkavaa 60 asuinneliötä kohden. (Myös vanhoissa asunnoissa, lisävaroittimet voivat vanhoissa asunnoissa olla patterikäyttöisiä.) Suositus on, että jokaisessa makuuhuoneessa olisi palovaroitin. Sen lisäksi ne suositellaan kytkettäväksi sarjaan.

Palovaroitin on sijoitettava jokaisessa kerroksessa mahdollisuuksien mukaan korkeimpaan kohtaan ja mahdollisimman lähelle asuinhuoneita. Aulatilassa olisi suositeltavaa olla aina varoitin.

Palovaroittimen on oltava katossa vähintään 500 mm seinästä. Jos se on nurkassa, niin vähintään 500 mm molemmista seinistä. Sen lisäksi etäisyys tuloilmaventtiilistä on oltava vähintään 1 m. (Tulipalotilanteessa seinän ja katon muodostamaan nurkkaukseen jää kolmion muotoinen raittiin ilman vyöhyke ja sinne sijoitettu palovaroitin ei toimi palon alkuvaiheessa. Tuloilmaventtiilistä tulee aina pölyä, joka tukkii varoittimen herkän anturin. Sen lisäksi tuloilmaventtiilistä tuleva raitis ilma hämää kyseistä anturia.)

Asukkaan tehtävänä on huolehtia, että palovaroittimet ovat aina toimintakuntoisia.

Velvoittavat ohjeet

Talon katunumero oltava merkittynä kyseisen kadun puolella selkeästi ja oltava valaistu tai sijaittava valaistussa paikassa, esim. katulampun valossa. Jos taloyhtiössä on useita taloja, niin jokainen talo merkitään myös katunumerolla.

Hälytysajoneuvojen ajoreitit piha-alueella merkittävä liikennemerkein. Liikennemerkkejä oltava vähintään seuraavasti:

1. Virallinen Pysäköinti kielletty-kyltti
2. Edellisen alla keltainen virallinen Pelastustie-kyltti
3. Pelastusreittikyltti, voi sijaita edellisten yhteydessä tai erillään, kuitenkin läheisyydessä

Kuvassa alla esimerkki soveltuvasta merkistä.

Pelastus­reit­ti­kyltti

Sisääntuloreitin varrelle pelastusreittikyltti eli kartta alueen rakennuksista ja kulkuteistä. Kyltin asento määräytyy ympäristön mukaan eli sen on oltava kulkusuuntaan nähden oikein. Jos kyltti on lukusuunnassa edessä, kulkusuunta on oltava alhaalta ylöspäin. Jos kyltti on sivulla, on kulkusuunta vaakaan. Jos kylttejä on useampia, on jokainen kyltti tehtävä erikseen kulkusuunnan mukaan oikeassa asennossa. Kyltin on oltava valaistu tai sijaittava valaistussa paikassa, esimerkiksi katulampun valossa.

Kyltin tulee olla selkeä ja havainnollinen ja se ei saa sisältää ylimääräisiä tietoja tai viivoja. Koko on oltava n. 75 cm x 75 cm. Jos tontin muoto poikkeaa neliöstä, voi toinen sivu olla pienempikin, esim. 75 cm x 55 cm. Tekstin on oltava riittävän isoa, jotta sen voi lukea autosta kuten ambulanssista tai paloautosta. Selkeyttävien värien käyttö on suotavaa.

Kylttiin sisällytettävä vähintään

• kiinteistön osoite korostettuna (tekstin korkeus oltava riittävän iso, jotta sen voi lukea pelastusajoneuvosta, noin 40–50 mm)
• taloyhtiön nimi pienemmällä tekstillä kuin osoite
• talot ja kulkureitit
• sisäänkäynnit
• kyltin sijaintipaikka
• pelastusreitti erikseen korostettuna punaisella ehjällä paksulla viivalla
• pelastusreitin selostus erikseen tai kuten alla esitetyssä esimerkkikuvassa viivan keskellä
• Olet tässä -merkintä on merkittävä isolla punaisella pisteellä
• ympäröivien katujen, pyöräteiden ja polkujen nimet
• talojen numerot ja/tai kirjaimet, raput, erityisesti sisäänkäynnit

Kaikissa pelastusreitin liikennemerkeissä, myös reittikarttakyltissä, on oltava tekstit Pelastustie ja Pysäköinti kielletty. Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös pysäköinti kielletty -merkkiä

Ambulanssin kulkureitti on järjestettävä.

Yli kaksikerroksisissa rakennuksissa pelastuslaitoksen nostolava-auton vaatima kulkureitti on merkittävä asemapiirrokseen. Asemapiirrokseen on merkittävä myös kääntösäde, ajouran leveys sekä maaperän vahvistus.

Puomin ulottuma on enintään13-18 m tien reunasta. Pelastuslaitoksella on tällä hetkellä käytössään 2 eri kokoista nostolava-autoa. Ulottuma mitoitetaan pienemmän auton ulottuman mukaan joka on 8. kerrokseen 13 m korkeuteen ja 4. kerrokseen 18 m korkeuteen. Kuormitus alueelle on suunniteltava suuremman auton mukaan.

Vapaa kulkuaukko on oltava vähintään 4 m leveä ja  4,5 m korkea. On huomioitava myös räystäät, rännit ja muut ulokkeet, jotka eivät saa pienentää kulkuaukkoa.

Ajoreitille ei saa sijoittaa rakennelmia, valaisinpylväitä, kukkalaatikoita, tuuletustelineitä, pyörätelineitä tms.

Kestävyydessä on huomioitava, nostolava-auton kuormitus, erityisesti autohallien katossa. Kuormitukselle käytetään normaaleja varmuuskertoimia: pintakuorma, pistekuormat (pistekuorma yleensä määräävä, 210 kN, jolloin osavarmuuskertoimena saa käyttää mitoituksessa pysyvän kuorman osavarmuuskerrointa). Myös maaperän kantavuus koko pelastusreitillä on varmistettava. Autohallien katoissa vahvistettu alue ulotuttava vähintään 2 m ajouran molemmin puolin, jotta tassujen aiheuttama pistekuorma tulee huomioiduksi. On huomioitava, että ajoura itse on kokonaisuudessaan vahvistettava. Ajouran minimileveys on 4 m. Vahvistettu alue pn merkittävä karttaan esimerkiksi rasterilla. Suositellaan koko autohallin katon vahvistamista nostolava-auton kuormitukselle.

On huomioitava, että tassujen levitys pysähtymiskohdalla on vapaata tilaa oltava 6 metriä. Pysähtymiskohdalla on huomioitava talviaikainen kunnossapito myös tassujen levityspaikalla.

Jos pelastusreittinä käytetään vasta suunnitteilla tai rakenteilla olevaa tietä, kevyen liikenteen väylää tai muuta vastaavaa, on pääsuunnittelijan varmistettava, että rakennuskohteen käyttöönottotarkastuksen aikaan myös pelastusreitti on valmiina.

Pelastusreitin liittyminen katuun on hoidettava ja liittymän kohdalla ei saa pysäköidä. Tarvittaessa on huolehdittava kadun varteen pysäköinnin kieltävä liikennemerkki (pääsuunnittelijan otettava yhteyttä kaupungin tiepuolelle).

Pelastusreitti on pidettävä kunnossa myös talvella. Lumet on puhdistettava eikä pelastusreittiä saa käyttää lumen läjitykseen. Kiinteistön käyttö- ja huolto-ohjeeseen on liitettävä myös pelastusreitin ohjeet.

Taloyhtiö on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei pelastusreittiä käytetä edes tilapäiseen pysäköintiin.

Eri kohteisiin soveltuvat käsisammuttimet, koko yleensä 5-6 kg

Hoivatoiminto

vaahdote+vesi tai neste, teholuokka vähintään 21A 183B

Koulut

vaahdote+vesi tai neste, teholuokka vähintään 21A 183B        

Päiväkodit

vaahdote+vesi tai neste, teholuokka vähintään 21A 183B

Teollisuus 

jauhe, vaahdote+vesi , neste tai C0² (hiilidioksidi)

Ulkona ja vaihtolämpöisissä tiloissa 

jauhe, teholuokka vähintään 21A 183B

Tulisijoista ja savupiipuista aiheutuu Suomessa vuosittain miljoonien eurojen vahingot, joita voidaan vähentää suunnittelemalla tulisijat ja -hormit huolella määräyksiä noudattaen ja huolehtimalla käytön aikaisesta kunnosta. Esimerkiksi säännöllinen nuohous ja tarpeen vaatiessa korjaus ovat parhaita keinoja pitää tulisijat ja savupiiput käyttökunnossa. Tulisijan ja savuhormin kunnon tarkastus on erityisen tärkeä osa nuohoustyötä, jotta niiden käyttö ei vaaranna rakennuksen paloturvallisuutta.

Savupiippusuunnitelman laatiminen

Tulisijan ja savuhormin on oltava yhteensopivia ja yhteensopivuus esitetään savupiippusuunnitelmassa, jonka laatimisesta on määrätty asetuksessa savupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta. 

Suunnitelmassa on esitettävä riittävän tarkasti yksityiskohdat mm. rakenteista, tulisijasta, savupiipusta, perustuksista, yläpäästä, liittymistä kiinteisiin kalusteisiin, seiniin, välipohjiin, yläpohjaan, vesikattoon ja muihin rakenteisiin. Leikkauksia on oltava molemmista suunnista, etenkin vesikaton yläpuolisesta liittymästä. Suojaetäisyydet sekä käytettävät sallitut tarvikkeet ja materiaalit on merkittävä yksityiskohtaisesti suunnitelmaan, pelkkä viittaus valmistajan ohjeisiin ei ole riittävä.

Tulisija, savuhormi ja kantavat rakenteet on tehtävä erilleen halkeamien leviämisen estämiseksi. Muuratuissa rakenteissa tämä tarkoittaa ns. votsisauman eli limittämättömän muuraustavan käyttämistä eri osien välissä.

Esimerkkejä savupiippusuunnitelman tarkkuustasosta ja siinä esitettävistä asioista on esimerkiksi Tiiliteollisuuden sivulla, jossa on esitetty suunnitteludetaljeja tiilihormista erilaisten rakenteiden kanssa käytettynä. On silti aina muistettava, että jokainen kohde on suunniteltava erikseen ja yleisiä kaikkeen sopivia ratkaisuja ei voi esittää.

Säädöksiä ja ohjeita 

Ympäristöministeriön asetussavupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta

Ympäristöministeriön opas: Savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus – esimerkkejä savupiippujen ja tulisijojen toteuttamisesta

Suomen rakentamismääräyskokoelman osa E8, Muuratut tulisijat, ohjeet 1985

Tulisijan käyttö, ohjeiden noudat­taminen

Tulisijan valmistajan on toimitettava tulisijan käytöstä ohjeet, joissa määritellään maksimi puumäärä ja täyttökertojen lukumäärä. Tällainen mitoitus tehdään ns. turvallisuustestissä. Tulisijan valmistajan ohjeiden mukainen tulisijan käyttö pitää savukaasujen lämpötilan turvallisella tasolla. Ohjeista poikkeaminen aiheuttaa vakavan tulipaloriskin, sillä ylilämmitys nostaa savuhormin savukaasujen lämpötilaa merkittävästi. Näin käy myös perinteisillä muuratuilla rakenteilla. Tästä syystä tulisijan valmistajan lämmitysohjeita täytyy aina noudattaa. Valmistajan ohjeet perustuvat tulisijan optimaaliseen käyttöön ja niiden vastainen ylimääräinen lämmittäminen aiheuttaa tulipaloriskin ja energiahukkaa. Lämpö niin sanotusti "karkaa harakoille".

Saunan kiuas

Saunan kiukaan savukaasujen lämpötilojen on todettu saavuttavan jopa yli 950 ºC lämpötilan.

Saunan kiukaan hormiksi parhaita vaihtoehtoja ovat muurattu tiilipiippu tai keraamisella sisäpiipulla varustettu hormi. Tällöinkin on aina otettava huomioon muurausohjeet, mm. savilaastin käytön osalta.
 

Jokaiselta poistumisalueelta on oltava mahdollista kuljettaa uloskäytävän kautta liikkumiskyvytön henkilö paareilla. Myös asunnosta porraskäytävään on tämä mahdollisuus oltava. Poistumisalueella tarkoitetaan poistumisen järjestämisen kannalta yhtenäistä ja tarkoituksenmukaista rakennuksen osaa, joka usein on samalla palo-osasto. Pääsääntöisesti jokainen kerrostaso, jossa oleskellaan tai työskennellään vakituisesti, muodostaa oman poistumisalueensa. Asunto muodostaa kuitenkin oman poistumisalueensa, vaikka huoneisto olisi monikerroksinenkin.

Ympäristöministeriön asetus rakennusten käyttöturvallisuudesta

Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta

Perustelumuistio ympäristöministeriön asetukseen rakennusten paloturvallisuudesta

Uloskäytävän leveyden on oltava vähintään 1200 mm. Edellä mainitusta poiketen poistumisalueella, jonka henkilömäärä on enintään 60 henkilöä, voi toinen uloskäytävä olla vähintään 900 mm levyinen uloskäytävä, tai ;

enintään kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa voi olla yksi vähintään 900 mm levyinen uloskäytävä, tai ;

jos olemassa olevan rakennuksen uloskäytävään asennetaan hissi tai muu tasonvaihtolaite, voi asunnon uloskäytävä olla vähintään 850 mm levyinen.

Uloskäytävän oven kohdalla tästä leveydestä voi poiketa oven välttämättömien karmien verran.

Uloskäytävän portaista säädetään ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten käyttöturvallisuudesta. Niiden on oltava vähintään 900 mm levyiset (YM asetus rakennusten paloturvallisuudesta 34 §).

Huoneiston sisäiselle portaalle vaatimus on YM asetuksen rakennusten käyttöturvallisuudesta mukaan 0,85 m, mutta on suositeltavaa tehdä portaat riittävän levyisiksi mm. paarien kuljettamisen helpottamiseksi ja huonekalujen siirron mahdollistamiseksi. Tämän leveyden sisäpuolelle voivat kuitenkin ulottua käsijohteet ja jalkalistat. Paarien mitat ovat 550 mm x 2 300 mm kantajineen. On suositeltavaa ottaa nämä mitat huomioon portaan ja sen alku- ja loppupään mitoituksessa, sekä makuuhuoneiden ovien kohdalla.

Uloskäytävästä on käytäntöjä Topten-ohjekortissa Uloskäytävän perusvaatimuksia P1 ja P2 asuinrakennuksissa.

Pientalojen poistumisteistä on tarkemmin Topten-ohjekortissa P3-paloluokan pientalon paloturvallisuuden perusteita.

P3-paloluokan pientalon paloturvallisuus, TopTen-kortti